Lue keskustelun säännöt.
Miten paljon miehen lapselta tulee sietää?
Nina
02.01.2017 |
Miehelläni on erittäin hemmoteltu lapsi. Todellakin, mitä tahansa pyytää niin asiat menevät juuri niin. Osaa myös teeskennellä erittäin hyvin.On miehen ainut lapsi, joten tietää myöskin, miten tärkeä on.
Voi sanoa vaikka mitä loukkaavia asioita toisille/käyttäytyä huonosti muita kohtaan, mutta tähän ei saisi puuttua.
En nyt ala tässä edes kaikkea luettelemaan, mutta lapsi on hyvin nenäkäs, sellainen lällättelijätyyppi. Kuvittelee olevansa jonkin sortin kingi, kotona ja kaveripiirissä. Suuttuu jos asiat ei mene kuten haluaa. Piilottelee/varastaa muiden tavaroita jne. Jos kukaan ei näe, hänen mielestään on ihan ok vaikka varastaa toisen lompakosta.
Tästä syystä mulla on aina hänen kanssaan sellainen olo, että en voi rentoutua, kun ei tiedä, mikä tavara voi taas kadota...:/
Mies on sitä mieltä, ettei mun tulisi puuttua hänen lapsensa kasvatukseen. Esim. tänään lapsi sanoi pöydässä ennen kuin edes koski ruokaansa:"Saanko oksentaa. Hyi yäk." Ja isä ei todellakaan sano mitään.
Mitä te olette mieltä? Pitäisikö mun todellakin tiukemmin alkaa torumaan lasta, silläkin uhalla, että isä vetää herneen nenäänsä? Onko tää tuhoon tuomittu suhdekin, jos mies antaa lapsensa tehdä mitä vain?
Lapsi myös nukkuu isänsä vieressä kaikki yöt, on täysin selvä, että hän nukkuu siinä, en minä, jos sänkyyn ei kolmea vaikka mahdu. Poika tietää tämän, ja todellakin vahvistaa hänen kingi-fiilistään.
Härnää koiraamme jatkuvasti, niin että koira murisee pojalle, vaikka kenellekään muulle ei murise. Sen sijaan että silittäisi koiraa, melkein lyö tätä. Väittää sitten, ettei muka tehnyt mitään, kun koira murisee."Mä vaan halasin." Niin varmaan.
Siis ehkä saitte kuvan käyttäytymisestä?
Näen suurimpana syynä käyttäytymiseen sen, että lasta hemmottelevat kaikki läheiset. Jos käyttäytyy väärin, ei toruta. Saa hyppiä kaikkien silmille jatkuvasti ja olla röyhkeä. Kuitenkin on isin, äidin, mummin ja kummien oma pikku kultamussukka, jota ei sovi torua, ettei mussukka vaan pahoita mieltään.
Kommentit (199)
Kuulostaa ensisijaisesti onnettomalta ja epävarmalta lapselta, joka etsii rajojaan aina vaan isommilla jutuilla, jos ei edelliset toimi.
Nyt vaan pidät miehen kanssa perhepalaverin ja sovitte pelisäännöistä - etkä suostu siihen, että mies välttelee asiaa.
Jokaisella on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen (myös sillä koiralla), omiin tavaroihinsa (ilman että niitä piilotellaan) ja kunnioittavaan kohteluun (ilman nimittelyjä tms.). Lapset nyt myös yksinkertaisesti tarvitsevat muutamia sääntöjä elääkseen turvallisesti ja onnellisesti, näihin kuuluu kotiintuloajat, joku järkevä nukkumaanmenoaika, järkevä ruokavalio (ei pelkkää herkkujen mättämistä) ja ainakin summittaisen ruoka-ajat.
Olen ihan samaa mieltä, että tuoreehkossa suhteessa ei kannata toisen lapsen kasvatuksen yms. yksityiskohtiin puuttua, mutta ihmisiksi pitää elää ja siitä huolehtivat kaikki talon aikuiset kaikkia talon lapsia kohtaan.
Varmaankaan tenava ei ilman komeaa protestia suostu nukkumaanmenoaikaan, mutta siihen nyt vaan on ryhdyttävä. Jämptin viileästi voi kiittää ilmoituksesta, että ruoka on pahaa, ja jatkaa sitten muihin aiheisiin. Pahaa ruokaa ei ole pakko syödä, mutta sitten kannattaa syödä sen verran leipää ja maitoa, että jaksaa seuraavaan ateriaan. Ja siitä sitten vaan pidetään kiinni (huudosta huolimatta), eikä varsinkaan tarjota herkkuja tilalle.
Eiköhän tuosta tenavasta tule ihan mukava, kunhan saatte säännöt ja elämänne kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on 7 v.
Olen eri mieltä tästä:" Ei oikeastaan kuulu sinulle, kyseessä miehen lapsi. Jos olet hänet kumppaniksi valinnut tietäen lapsesta, on vaan pakko kestää. Lapsi ei ole valinnut sinua."
Joo, enkä minä ole valinnut lasta vaan miehen. Mies on myöskin minut valinnut. Jos on toisen partneri, mielestäni on oikeus myöskin oikeus ja velvollisuuskin kasvattaa lasta. Aivan samalla tavoin kuin mies saa minun lapsiani torua, jos tekevät jotain tyhmää.
Tässä tuntuu välillä, että mun pitäis suunnilleen lapsen kanssa nukkua samassa sängyssä eikä miehen, kun jos ei sovita siihen samaan sänkyyn (jossa lapsen on pakko aina saada nukkua) se on minä tai mies joka lähtee sängystä ja lapsi voi rauhassa valloittaa yli puolet siitä. En todellakaan jää lapsen kanssa yksinäni ilman miestä samaan sänkyyn nukkumaan. Tuossakin on sellainen kohta, että mielestäni tuon ikäiselle voisi jo sanoa, että iskä nukkuu nyt naisystävän kanssa, kun se nyt menee vaan niin kun yhdessä ollaan - yleensä tuossa iässä ihan ydinperheessäkin asuvat lapset kyllä nukkuvat jo omassa sängyssään ja aikuiset voivat saada vähän omaa aikaa. Tämä lapsi saa sitävastoin valvoa vaikka puoli yhteen yöllä ja ei kyllä ole sitä aikuisten omaa aikaa yhtään.
Ja minun ajatusmaailmassani muita ihmisiä ei kohdella huonosti, olet kuka tahansa ja kenen lapsi tahansa.
Ap
Miehesi ei halua sinun kasvattavan lastaan ja mies uskoo lapsen valheita sinun sanaasi vastaan, mikä tässä on sinulle vaikeaa ymmärtää? Et voi väkisin kasvattaa toisen lasta varsinkaan jos mies ei tätä edes halua. Jos lapsi tekisi minulle noin ruokapöydässä kippaisin hänen ruokansa roskiin enkä jatkossa kokkaisi hänelle. Onneksi omalla miehellä ei ole lapsia edellisistä suhteista.
"Mies on sitä mieltä, ettei mun tulisi puuttua hänen lapsensa kasvatukseen"
Keskustele miehen kanssa siitä, mitä tuon pojan käytös aiheuttaa sinulle. Kerro tunteesi ja mielipiteesi täysin rehellisesti. Jos mies ei yhä edelleenkään ole yhtään valmis muuttamaan tapojaan, miettisin kyllä eroa. Pojan käytös tulee pahenemaan. Mies ei ilmeisesti näe lapsessaan ja käytöksessään vikaa ja saattaa olla lepsu senkin takia, että kokee ns. syyllisyyttä erosta ja yrittää sitä väärällä tavalla kompensoida. Puhu ja puhu! Mutta älä ainakaan alistu tuon pojan tyrannian alle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvita montaa riviä vastaamiseen. Jumalauta, ruokapöydässä ei kukaan millään verukkeella yöki eikä puhu oksentamisesta. En voisi kuvitellakaan, etten puuttuisi lapsen huonoon käytökseen. Aivan sama mitä mieltä isä tai muut hemmottelijat ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi koiran kaulan katkaisemis -juttu on oikeasti jo tosi paha. Se tarkoittaa, että lapsi on niin pitkällä tuossa huomionhakuisuudessaan, että voi ihan oikeasti esim. vahingoittaa koiraa. Ei siis sen takia, että tosissaan haluaisi koiralle pahaa, vaan sen takia, että haluaa sanoa ja tehdä järkyttäviä asioita nähdäkseen kuinka pitkälle voi mennä.
Muistathan sitten, kun jotain todella pahaa tapahtuu, että olet osasyyllinen, kun jäit katsomaan tuollaista touhua ja annoit hiljaisuudellasi hyväksynnän. Oksettavaa.
Ei ole tulevaisuutta tuolla suhteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, onko sulla vaihtoehtoja? Muuta kuin erota? Toisaalta, jos et nyt näe lasta ja miehen kanssa sujuu, niin jospa jatkossakin asutte erillänne? Mies on ihan kädetön lapsensa kanssa.
Mun exän lapsi oli jo 11 v ja samantyyppinen. Valehteli, manipuloi, otti luvatta lasteni mm hanskoja. Koskaan ei voinut tietää mikä oli kadonnut. Muutenkin todella huonot käytöstavat omaava kakara.
Mies ei jaksanut kasvattaa ja minäkään en olisi saanut sitä tehdä. Miehen mielestä oli ok, että lapsilla olisi ollut erilaiset säännöt. Koska hänen pojalleen tuli paha mieli, jos häntä oikaisi.
Lapsi muutti meille siis asumaan, kun äitinsä ei pystynyt huolehtimaan. Puhuimme monesti säännöistä jne, mutta ex ei pitänyt niitä tärkeinä. Pojasta olisi tiukoilla rajoilla voinut vielä tulla jotain.
Kun sitten erosimme, niin mies vielä levitti ystävälleni juttuja siitä miten huonosti hänen poikaansa kohtelin. Osa ystävistäni on uskonut miestä ja eivät ole edes kysyneet minun versiota asiasta. Minulle riittää, että itse tiedän vaikkakin olen surullinenkin.
Rakastin tätä miestä ja se teki erosta raastavan. Erosta aikaa reilu vuosi. Pikkuhiljaa olen noussut jaloilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei oo kyllä miehelläkään kaikki kunnossa pääkopassa, jos antaa kakaransa käyttäytyä noin muita kohtaan!
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvita montaa riviä vastaamiseen. Jumalauta, ruokapöydässä ei kukaan millään verukkeella yöki eikä puhu oksentamisesta. En voisi kuvitellakaan, etten puuttuisi lapsen huonoon käytökseen. Aivan sama mitä mieltä isä tai muut hemmottelijat ovat.
Samaa mieltä. Totta hemmetissä perheen aikuinen saa ojentaa ja kasvattaa lasta. Jos miehestä ei ole sinulle tukea, niin siitä syntyy teidän välinen kriisi, mutta niin se vain sitten on. Kenenkään ei tarvitse sietää huonoa käytöstä.
Sitä paitsi lapsi kaipaa itsekin turvallisia rajoja, ja normaali kasvatus tuo teidät varmasti lähemmäs toisianne. Ennen kuin teilaatte, niin sanon, että tässä puhun kokemuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka vanhoja omat lapsesi ovat?
Tässä jutussa on muuten mielenkiintoisia piirteitä, olen itsekin ollut yhdessä miehen kanssa jolla oli yksi poika, muuten nyt saman ikäinen kun sun miehen poika. Myös tämä poika nukkui isänsä vieressä!
Se oli hänen oikeutensa enemmän kuin minun.
Mutten usko että sama tapaus, tämä poika oli puoliksi venäläinen ja oikea "prinsessa", ei varsinaisesti 'kingi'.
Ystävälläni on ihan samalla tavalla käyttäytyvä, suunnilleen samanikäinen poika. Raastaa katsella perheen meininkiä. Vanhemmat ovat eronneet ja lapsi tietysti oireilee. Vanhemmat eivät aseta rajoja, koska "siitä tulee vain riitaa".
Kun poika on käymässä meillä, komennan häntä koko ajan, koska vanhemmat eivät sitä tee. Sen seurauksena lapsi tietysti inhoaa minua ja esimerkiksi nimittelee jatkuvasti, ei tervehdi yms. Vanhemmat eivät reagoi tähän huonoon käytökseen juuri mitenkään.
En halua puuttua ystävieni lapsenkasvatukseen, ja en keksi muuta keinoa kuin olla vähemmän tekemisissä. Kotiini en tätä lasta enää halua.
Anna kun arvaan: miehelle tuli ero, koska ei osallistunut lapsenkasvatukseen eikä perhe-elämään muutenkaan, ja siitä tuli jatkuvasti riitaa. Nyt hän jatkaa vain samalla linjalla ja ajattelee, että nyt ei voi riitaaa tulla, koska et ole lapsen äiti.
Kenen luona lapsi on kirjoilla? Sen vanhemman tulisi pikaisesti hankkia pojalle ammattiapua. Poikahan on täysin hukassa. Terapiaan liittyy aina myös vanhempien ohjaustunnit, joissa terapeutti yrittää ohjata terveempiin kasvatusmalleihin.
Asia ei valitettavasti ole juuri ollenkaan sinun vallassasi. Jos mies ei ole valmis muuttumaan ja ottamaan vastuutaan kasvattajana, paras vaihtoehto on ero.
Vierailija kirjoitti:
Just tuo ettei mies toru lasta mitenkään. Tänäänkään ei mies mitään sanonut siihenkään kun lapsi haukkui ruokaani todella rumasti. Jos mun lapsi tekisi noin hän lähtisi armotta ruokapöydästä miettimään sanomisiaan. Tän lapsen kohdalla en vaan voi toimia kuten toimisin vaikka omien lasteni kanssa (tosin eivät he tuollaisia edes puhu...), koska mies suuttuu.Kerran kun puutuin johonkin asiaan niin kyllä sain palautetta toisen lapsen "ojentamisesta". Moni sanoi mulle, että olisi onnellinen kun joku yrittää kasvattaa lasta...
Ja meidän koira on niin superkiltti ja ihana, että oikein sattuu kun lapsi kohtelee sitä noin. Ajaa takaa ja yrittää väkisin vetää syliin tms. kun koira nukkuu ja kiusaa muutenkin. Totta kai sanon, että älä tee noin, mutta eipä tunnu auttavan kun ei voi tarpeeksi ponnekkaasti sanoa kun sittenhän puuttuisin toisen lapsen kasvatukseen.
Alkaa kyllä todella oikeasti kyllästyttää tää tilanne.
Nyt on onneksi sellanen voisi (valitettavasti) sanoa onnekas tilanne, että en tuu lasta kovin paljon nyt näkeen kun meillä muuttu lasten tapaamiset sillä tavalla, että yleensä lapsensa ei oo hänellä kun meillä mahdollisuus tavata. En haluaisi ajatella näin, mutta toisaalta en jaksa tuota möykkäämistä yms. Sekin vielä kun ei lapsi ole hetkeäkään paikallaan. Jos vaikka menee pöytään istumaan on ihan pakko hakata ensin miljoona kertaa tuolilla pöytään.
Ja huom. tässä kyse ei ole siitä, etteikö lapsi saisi huomiota ja sitä pitäisi jotenkin hakea. Isänsä antaa ehkä sitä liikaakin. Heillä on yhteisiä harrastuksia, ja isä lähtee vaikka koska tekemään vaikka mitä lapsen kanssa, jos lapsi ehdottaa. Emme myöskään tosiaan asu yhdessä. Enkä ihan heti muuttaisikaan...mun mielestä lapsilla täytyy olla samat säännöt ja en mä voi omiani kohtaan olla ankarampi kuin hänen poikaansa kohtaan.
Ap
Kamoon! Anna lapsen nukkua isänsä vieressä, kun on vielä pieni ja haluaa! Asia ei kuulu sinulle. Jos ette kerran asu yhdessä, etkä tule näkemään lasta paljon, niin kuin tässä viestissä sanot, niin pysy kotonasi kun isä tapaa poikaansa ja anna heidän olla rauhassa. Kuka sinä olet rikkomaan isän ja pojan suhteen? Niin kauan kuin ette asu yhdessä, asia ei mielestäni kuulu sinulle (ei myöskään pojan kasvattaminen). Sitten on ihan toinen asia, että haluatko muuttaa yhteen tämänlaisen miehen kanssa...
Hyvä esimerkki siitä, miksi uusioperheet eivät toimi.
Kannattaisi varmaan vaan tapailla tuota miestä, ilman että sekoitatte molempien perheet ja lapset siihen sekoiluun mukaan. Tätä mieltä olen melkeinpä kaikista uusioperheistä, koska siellä on aina joku joka kärsii siitä järjestelystä. Tuo pikkupoika varmasti oireilee vanhempiensa erosta, onko koskaan tullut mieleen?
Miksi haluaisit olla tuollaisen miehen kanssa?
Kenen se koira on? Sanoit, ettette asu yhdessä. Asuuko koira siis miehesi ja sen psykopaatti lapsen kanssa? Jos koira on miehen ja mukulan ja koira asuu niiden kanssa, niin soita nyt edes eläinsuojeluun tai ota vaikka se koira heiltä pois ja lähde helvettiin tuollasesta suhteesta.. Lapsi on vakavasti sekaisin ja niin on miehesikin..
Älä jätä koiraa kitumaan sinne..