Lue keskustelun säännöt.
Ihmisillä tuntuu olevan ongelma sen kanssa, että minä ja lasteni isä olemme ystäviä
02.01.2017 |
Meillä on erosta jo useampi vuosi aikaa. Alettiin seurustella todella nuorena ja tulin pian raskaaksi, pidimme lapsen. Toinen syntyi myöhemmin. Valitettavasti meillä ei kuitenkaan avioliitto toiminut, tapahtui paljon kaikkea ikävää ja erosimme lasten ollessa 3v ja 4v.
Nyt vuosien jälkeen olemme todella hyvissä väleissä. Lasten isä toimii rauhanturvaajana tällä hetkellä ja Asumme sen takia lasten kanssa hänen asunnossaan. Kun lasten isä on Suomessa, olemme siellä kaikki. Kesällä käydään välillä yhdessä lasten isän suvun mökillä ja esimerkiksi joulu vietettiin kaikki yhdessä minun vanhemmillani.
Joidenkin kavereiden on kamalan vaikea hyväksyä tätä. Saan kuulla suorastaan vittuilua aiheesta. Ei tapella mistään ja lapsilla on hyvä olla. En vaan ymmärrä miksi tämä on niin vaikea asia joillekin.
Kommentit (5)
Hei eivät ymmärrä, että miksi olette eronneet. Kaverisuhde seksillä maustettuna on kaikilla yli 2 vuotta yhdessä olleilla. Teillä ei ehkä sitten ollut seksiä ollenkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä munkin mielestä on vähän omistuinen järjestely, tai lähinnä tuo samassa kämpässä asuminen :D Mutta jos se tuntuu kaikista hyvältä ratkaisulta ja onnistuu, niin mikäs minä olen tuomitsemaan.
Mun vanhemmat on myös ystäviä vaikka ovat eronneet yli 10 vuotta sitten, riitaisat välit parani heti kun muutettiin äidin kanssa muualle ja ovat siitä lähtien olleet yhteyksissä ja näkevät myös välillä :D Isä soittelee varmaan enemmän äidille kuin mulle.
Vierailija kirjoitti:
Hei eivät ymmärrä, että miksi olette eronneet. Kaverisuhde seksillä maustettuna on kaikilla yli 2 vuotta yhdessä olleilla. Teillä ei ehkä sitten ollut seksiä ollenkaan?
Itseasiassa ei ollut seksiä eikä mitään kipinää viimeisinä vuosina, riideltiin paljon ja molemmat oltiin aivan loppu toisiimme. Ap
- Kummallista. Mutta varmaan osa miettii, että jos olette oikeasti noinkin hyviä ystäviä, niin miksette samalla kertaa palaa "virallisesti" yhteen. -Ikään kuin heille kuuluisi tarkemmin ne syyt, miksi haluatte elää ja olla "virallisesti" eronneita; eihän avioliittokaan tarkoita sitä, että puolisoiden tarvitsisi (rangaistuksen uhalla) asua ja elää samankaton alla.
Jos itse joskus eroaisin, niin toivoisin todennäköisesti silti, että voisin pysyä asiallisissa väleissä exäni kanssa. Tuntuu pahaalta ajatella niiden liittojen päättymistä joissa on lapsia, mutta vanhemmat eivät erossa tai sen jälkeen millään tavoin saata tai kykene sietämään/ kestämään ex-kumppaniaan, vaan mahdollisesti kiusaavat häntä lisää ja/ tai nauttivat sitä enemmän, mitä enemmän "ex" kärsii. Samalla ei ole mitään rajaa siinä kuinka rumasti hänestä puhutaan lasten kuulleen; lapsia saatetaan myös käyttää hyväksi -lyömäaseena- toista vastaan.
!