Jos olisin tiennyt että perheen perustaminen vie kaiken ilon elämästä, en olisi ryhtynyt tähän.

Harmi, ettet tajunnut aikaisemmin. Mulle kaveri, jolla silloin kaksi pientä lasta, sanoi, että jos et oikeasti halua lapsia, niin älä tee niitä vain sen vuoksi, mitä yhteiskunnan valtavirta tekee.

En tehnyt, ja olen iloinen päätöksestäni.

Ainahan voit lähteä, jos elämä on siitä kiinni.

No ei sitä kyllä niin vastuuton voi olla, että vain lähtisi. Pakko vain hyväksyä, että elämä on ohi. Ap

Se ilo palaa elämään sitten kun teini alkaa järkiintyä. 16-17 vuotta...mutta se menee äkkiä, näin jälkikäteen ajatellen :)

No ei se ohi ole! Lapset kasvaa ja usko mua, niin aika menee nopeasti!

Vierailija kirjoitti:

No ei sitä kyllä niin vastuuton voi olla, että vain lähtisi. Pakko vain hyväksyä, että elämä on ohi. Ap

Tuolla asenteella elämä ainakin on ohi. Minkä ikäiset lapset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei sitä kyllä niin vastuuton voi olla, että vain lähtisi. Pakko vain hyväksyä, että elämä on ohi. Ap

Tuolla asenteella elämä ainakin on ohi. Minkä ikäiset lapset?

3 ja 9

Ap

Miksi et saa iloa mistään? Millaisesta tekemisestä pitäisit? Mikä elämästäsi tekee huonoa: Lapset ylipäätään vai heidän tuoma vastuu? Minusta on aina harmillista kuulla, että lapsia tehdään, vaikka oikeastaan he eivät olisi edes toivottuja. Ei kukaan ansaitse sellaista lapsuutta ja kyllä se jättää jäljet pieneen ihmiseen, jos vanhempi on koko ajan tyytymätön. :( En sano tätä millään pahalla, koska mielestäni on ihan ok olla haluamatta lapsia, mutta ajatteletko asiaa ollenkaan lastesi kannalta? Että jos tekisit elämästäsi hyvää sekä itsesi, että heidän vuokseen?

Ja ne lapset vei sun elämästä ilon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei sitä kyllä niin vastuuton voi olla, että vain lähtisi. Pakko vain hyväksyä, että elämä on ohi. Ap

Tuolla asenteella elämä ainakin on ohi. Minkä ikäiset lapset?

3 ja 9

Ap

Et ensimmäisen lapsen kuuden (!) ensimmäisen elinvuoden aikana tajunnut elämän olevan ohi ja ettet oikeasti saa iloa lapsiperhearjesta? Ikävä sanoa, mutta turha rypistää kun löysät on jo housuissa...

Minun elämää ei pilannut lapsi vaan yksinjääminen lapsen kanssa. Mies muuttui psykopaatiksi lapsen syntymän jälkeen ja jätti koko kasvatusvastuun minulle. Asia olisi ollut muuten ok mutta kun mies painosti lapsentekoon ja väläytti silloin että jos ei saa perhettä koskaan niin haluaa erota. Uskoin ja jäin yksinhuoltajaksi. Mulla ei ole enää mitään elämää, ei harrastuksia eikä kunnon yöunia. Vihaan jokaista päivää ja olen miettinyt lapsen antamista pois sekä omaa katoamista ulkomaille iäksi muiden ulottumattomiin.

Montako lasta sinulla on AP? Olen 24v VELA. Mietin pitäisikö tehdä edes yksi lapsi. Periaatteessa voisin antaa hyvän kodin kun valmistun, mutta ei ole tähän mennessä koskaan tuntunut kovasti siltä, että haluaisin äidiksi. Tsemppiä kuitenkin, älä tee lisää. :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei sitä kyllä niin vastuuton voi olla, että vain lähtisi. Pakko vain hyväksyä, että elämä on ohi. Ap

Tuolla asenteella elämä ainakin on ohi. Minkä ikäiset lapset?

3 ja 9

Ap

Et ensimmäisen lapsen kuuden (!) ensimmäisen elinvuoden aikana tajunnut elämän olevan ohi ja ettet oikeasti saa iloa lapsiperhearjesta? Ikävä sanoa, mutta turha rypistää kun löysät on jo housuissa...

SIlloin mulla oli enemmän vapautta vielä. En tajunnut miten erilaista nyt on.

Oikeasti - ei lapset tähän syypäitä ole, vaan toimimaton "parisuhde".

Ap

Mulla on vähän samat fiilikset. Lapset on 8, 10 ja 13. Mikään ei ole kivaa heidän kanssaan, aina joku valittaa tai itkee. Ei ole hoitajia eikä yöksi voi vielä(kään) jättää yksin. Miestä ei perhe tunnu kiinnostavan. Olen niin yksin, ja loukussa.

Mitä ihmettä. Meillä perheen perustaminen lisäsi elämäniloa ja onnellisuutta satakertaisesti. Miten joku voi ajatella että omat lapset pilaa elämän. Ei pysty ymmärtämään.

Vierailija kirjoitti:

Montako lasta sinulla on AP? Olen 24v VELA. Mietin pitäisikö tehdä edes yksi lapsi. Periaatteessa voisin antaa hyvän kodin kun valmistun, mutta ei ole tähän mennessä koskaan tuntunut kovasti siltä, että haluaisin äidiksi. Tsemppiä kuitenkin, älä tee lisää. :/

Sä mitään lapsia tosta noin vaan tee. Ja miksi edes harkitset, koska et halua äidiksi? 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vähän samat fiilikset. Lapset on 8, 10 ja 13. Mikään ei ole kivaa heidän kanssaan, aina joku valittaa tai itkee. Ei ole hoitajia eikä yöksi voi vielä(kään) jättää yksin. Miestä ei perhe tunnu kiinnostavan. Olen niin yksin, ja loukussa.

Sun ongelma ei ole lapset vaan mies. Ton ikäisten lasten kanssa elämä on jo tosi kivaa jos on kaksi vanhempaa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä. Meillä perheen perustaminen lisäsi elämäniloa ja onnellisuutta satakertaisesti. Miten joku voi ajatella että omat lapset pilaa elämän. Ei pysty ymmärtämään.

Kokeile perhearkea yksin kun toiselle iskeekin pakokauhu ja jättää perheensä. Kukaan ei koskaan mollaa ex-miestäni siitä että jätti meidät pulaan mutta itse saan jatkuvasti kuulla olevani huono äiti kun väsyn eikä mulla ole enää elämäniloa jäljellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Montako lasta sinulla on AP? Olen 24v VELA. Mietin pitäisikö tehdä edes yksi lapsi. Periaatteessa voisin antaa hyvän kodin kun valmistun, mutta ei ole tähän mennessä koskaan tuntunut kovasti siltä, että haluaisin äidiksi. Tsemppiä kuitenkin, älä tee lisää. :/

Sä mitään lapsia tosta noin vaan tee. Ja miksi edes harkitset, koska et halua äidiksi? 

Teen jos haluan, koska olen nainen. Terve sellainen, hyvässä kunnossa, ja minulla on vielä joitain vuosia aikaa päättää. Sitä paitsi sanoin, ettei ole tähän mennessä tuntunut kovasti siltä, että haluaisin äidiksi. Se ei tarkoita sitä, ettei siltä tunnu esimerkiksi vuoden päästä. Lisäksi voin antaa hyvän kodin, kun valmistun yliopistosta ja saan töitä, ainakin todennäköisesti. Ei ole edes mielenterveys- tai päihdeongelmia, kuten monella wt:llä tällä palstalla, jotka porsivat kuin siat ja elävät sossun rahoilla. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei sitä kyllä niin vastuuton voi olla, että vain lähtisi. Pakko vain hyväksyä, että elämä on ohi. Ap

Tuolla asenteella elämä ainakin on ohi. Minkä ikäiset lapset?

3 ja 9

Ap

Et ensimmäisen lapsen kuuden (!) ensimmäisen elinvuoden aikana tajunnut elämän olevan ohi ja ettet oikeasti saa iloa lapsiperhearjesta? Ikävä sanoa, mutta turha rypistää kun löysät on jo housuissa...

SIlloin mulla oli enemmän vapautta vielä. En tajunnut miten erilaista nyt on.

Oikeasti - ei lapset tähän syypäitä ole, vaan toimimaton "parisuhde".

Ap

No miten se parisuhde toimi sitten sen paremmin sen yhden lapsen kanssa?? miksi sitten syytit lapsia?? jos kyse on susta, miehestäsi ja teidän välisestä suhteesta? miksette mene pariteraipiaa?

Mitä kuuluu ao