Olen menettänyt vauvani ja mieheni

Et kuole.

Vuoden päästä helpottaa. Keskenmeno on ikavä juttu. Ehkä luonto hoiti jotenkin pois epäkelpon yksilön. Se on oikeasti luonto joka hoitaa näitä asioita, sinä et ole syypää.

Ja mies oli epäkypsä isä. Älä sitä sure liikaa. Ei mies olisi jaksanut tod näk lastakaan. Olisi raukka ehkä syntynyt vammaisena. Säästyit monelta itkulta ja väsymykseltä.

Sinulla on tyhjä pöytä edessäsi. Ala täyttämään sitä uusilla asioilla.

Maailma on täynnä mahdollisuuksia.

Halaus!!

Tuntuu etten saa happea, ei tämä voi tapahtua minulle. Mitä olen tehnyt snsaitakseni tällaista?!

Älä jää yksin. Jos ei ole ketään läheisiä hae ammattiapua. Ja monesti se on hyvä vaihtoehto vaikka olisi läheisiäkin.

Oikeasti, tuollainen mies joutaa mennäkin. Elämässäsi tulee olemaan vielä vaikka mitä hyvää ja ihanaa! Itse erosin kolmekymppisenä nuoruuden rakkaudesta, ja olin varma että joudun elämään loppuelämäni yksin. No, vietin muutaman kuukauden aika villiä sinkkuelämää korvaukseksi kiltistä nuoruudesta, ja sitten löysinkin upean miehen, jonka kanssa hetken seurusteltuamme päätimme perustaa perheen. Tällä hetkellä olen onnellisempi kuin koskaan <3

Vierailija kirjoitti:

Et kuole.

Vuoden päästä helpottaa. Keskenmeno on ikavä juttu. Ehkä luonto hoiti jotenkin pois epäkelpon yksilön. Se on oikeasti luonto joka hoitaa näitä asioita, sinä et ole syypää.

Ja mies oli epäkypsä isä. Älä sitä sure liikaa. Ei mies olisi jaksanut tod näk lastakaan. Olisi raukka ehkä syntynyt vammaisena. Säästyit monelta itkulta ja väsymykseltä.

Sinulla on tyhjä pöytä edessäsi. Ala täyttämään sitä uusilla asioilla.

Maailma on täynnä mahdollisuuksia.

Halaus!!

Tarkoitit varmaan hyvää, mutta keskenmenon saanutta ei lohduta toi "vammaisuudesta" ja "epäkelvosta yksilöstä" jauhaminen. Hän on odottanut vauvaa. Tiesitkö edes, että iso osa keskenmenoista ei tapahdu siksi, että vauva olisi vammainen/sairas. Ei kannata sanoa enää koskaan kenellekään keskenmenon kärsineelle noin.

Muuten olen samaa mieltä, vaikka toki aikamoisia latteuksia latelitkin. Kuitenkin ap ei ehkä ole saanut surulleen riittävästi ymmärrystä, eikä häntä juuri nyt lohduta tuollaiset lausahdukset.

Ymmärrän surusi ap. Sinulla on oikeus olla surullinen, ja on epäreilua, että olet joutunut kokemaan keskenmenon. Kuinka pitkällä raskautesi oli? Saitko hyvää hoitoa sairaalasta? Nämä asiat vaikuttavat toipumiseen.

Oliko kyseessä ensimmäinen keskenmeno, nimittäin jos on jo useampi, niiden syy olisi hyvä selvittää. Keskenmeno on joskus mahdollista estää hormonihoidoilla tai kohdun tähystyksellä voidaan diagnosoida ja poistaa raskautta haittaavia muutoksia/poikkeamia. Kohdussa voi olla esim väliseinä tai lihaskasvain (hyvälaatuinen). 

Onko sinulla paikka, minne mennä nyt, kun miehesi heitti ulos? 

Oletko saanut puhuttua jollekin surustasi? 

Miksi miehiä haukutaan aina. Miestä voi sattua yhtä lailla ja todella paljon. Ehkä mies heitti pihalle, kun ei saanut suruunsa kaipaamaansa tukea omalta rakkaaltaan?... Erossa on aina kaksi puolta. Olemme kuulleet vasta toisen puolen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et kuole.

Vuoden päästä helpottaa. Keskenmeno on ikavä juttu. Ehkä luonto hoiti jotenkin pois epäkelpon yksilön. Se on oikeasti luonto joka hoitaa näitä asioita, sinä et ole syypää.

Ja mies oli epäkypsä isä. Älä sitä sure liikaa. Ei mies olisi jaksanut tod näk lastakaan. Olisi raukka ehkä syntynyt vammaisena. Säästyit monelta itkulta ja väsymykseltä.

Sinulla on tyhjä pöytä edessäsi. Ala täyttämään sitä uusilla asioilla.

Maailma on täynnä mahdollisuuksia.

Halaus!!

Tarkoitit varmaan hyvää, mutta keskenmenon saanutta ei lohduta toi "vammaisuudesta" ja "epäkelvosta yksilöstä" jauhaminen. Hän on odottanut vauvaa. Tiesitkö edes, että iso osa keskenmenoista ei tapahdu siksi, että vauva olisi vammainen/sairas. Ei kannata sanoa enää koskaan kenellekään keskenmenon kärsineelle noin.

Muuten olen samaa mieltä, vaikka toki aikamoisia latteuksia latelitkin. Kuitenkin ap ei ehkä ole saanut surulleen riittävästi ymmärrystä, eikä häntä juuri nyt lohduta tuollaiset lausahdukset.

Ymmärrän surusi ap. Sinulla on oikeus olla surullinen, ja on epäreilua, että olet joutunut kokemaan keskenmenon. Kuinka pitkällä raskautesi oli? Saitko hyvää hoitoa sairaalasta? Nämä asiat vaikuttavat toipumiseen.

Oliko kyseessä ensimmäinen keskenmeno, nimittäin jos on jo useampi, niiden syy olisi hyvä selvittää. Keskenmeno on joskus mahdollista estää hormonihoidoilla tai kohdun tähystyksellä voidaan diagnosoida ja poistaa raskautta haittaavia muutoksia/poikkeamia. Kohdussa voi olla esim väliseinä tai lihaskasvain (hyvälaatuinen). 

Onko sinulla paikka, minne mennä nyt, kun miehesi heitti ulos? 

Oletko saanut puhuttua jollekin surustasi? 

Mä taas ymmärrän pointin Joskus vaan pitää hyväksyä tapahtunut. Ajatella asiallisesti ja hakea parhaat puolet eikä jäädä märehtimään. Joskus luonto hoitaa asiat parhain päin. Se mikä oli faktaa on ettei miehestä ollut isäksi. Ehkä tässä pitemmän päälle ajatellen kävi just niin kuin piti. Kaikki voitti.

Eteen päin sano mummo lumessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et kuole.

Vuoden päästä helpottaa. Keskenmeno on ikavä juttu. Ehkä luonto hoiti jotenkin pois epäkelpon yksilön. Se on oikeasti luonto joka hoitaa näitä asioita, sinä et ole syypää.

Ja mies oli epäkypsä isä. Älä sitä sure liikaa. Ei mies olisi jaksanut tod näk lastakaan. Olisi raukka ehkä syntynyt vammaisena. Säästyit monelta itkulta ja väsymykseltä.

Sinulla on tyhjä pöytä edessäsi. Ala täyttämään sitä uusilla asioilla.

Maailma on täynnä mahdollisuuksia.

Halaus!!

Tarkoitit varmaan hyvää, mutta keskenmenon saanutta ei lohduta toi "vammaisuudesta" ja "epäkelvosta yksilöstä" jauhaminen. Hän on odottanut vauvaa. Tiesitkö edes, että iso osa keskenmenoista ei tapahdu siksi, että vauva olisi vammainen/sairas. Ei kannata sanoa enää koskaan kenellekään keskenmenon kärsineelle noin.

Muuten olen samaa mieltä, vaikka toki aikamoisia latteuksia latelitkin. Kuitenkin ap ei ehkä ole saanut surulleen riittävästi ymmärrystä, eikä häntä juuri nyt lohduta tuollaiset lausahdukset.

Ymmärrän surusi ap. Sinulla on oikeus olla surullinen, ja on epäreilua, että olet joutunut kokemaan keskenmenon. Kuinka pitkällä raskautesi oli? Saitko hyvää hoitoa sairaalasta? Nämä asiat vaikuttavat toipumiseen.

Oliko kyseessä ensimmäinen keskenmeno, nimittäin jos on jo useampi, niiden syy olisi hyvä selvittää. Keskenmeno on joskus mahdollista estää hormonihoidoilla tai kohdun tähystyksellä voidaan diagnosoida ja poistaa raskautta haittaavia muutoksia/poikkeamia. Kohdussa voi olla esim väliseinä tai lihaskasvain (hyvälaatuinen). 

Onko sinulla paikka, minne mennä nyt, kun miehesi heitti ulos? 

Oletko saanut puhuttua jollekin surustasi? 

Totta kai keskenmeno on parempi kuin vammainen lapsi. 

Tsemppiä täältäkin AP! Täällä on moni kateudesta vihreä kun ei saa tuollasita uutta alkua kuten sinä. Löydät vielä komeamman, fiksumman ja kypsemmän miehen, jonka kanssa saat kauniita, terveitä ja älykkäitä lapsia! :)

Saat kaiken paremman miehen kanssa

Jos suhde ei ollut kovin vakaalla pohjalla muutenkaan, niin varmaan ero olisi tullut pikkulapsiaikana. 

Ei tämä sua lohduta, mutta on hyvin tavallista, että kummallakin on oma surunsa, ei yhteistä, ja liitto hajoaa. Ei se tarkoita, että maailma olisi toivoton tai miehet/naiset pahoja. Ihmiselämä vain on ajoittain kohtuuttoman kovaa.

Tuntuu niin pettyneeltä, yhteys minun ja miehen välillä oli syvempi kuin olen ikinä kokenut. Mutta ei hän osaa vain kontrolloida raivoaan, minun suruni ja epävarmuuteni ajoivat hänet pois. Tuntuu etten ikinä selviä tästä. Ikävöin lastakin vaikkei häntä koskaan kunnolla ollut. :'(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et kuole.

Vuoden päästä helpottaa. Keskenmeno on ikavä juttu. Ehkä luonto hoiti jotenkin pois epäkelpon yksilön. Se on oikeasti luonto joka hoitaa näitä asioita, sinä et ole syypää.

Ja mies oli epäkypsä isä. Älä sitä sure liikaa. Ei mies olisi jaksanut tod näk lastakaan. Olisi raukka ehkä syntynyt vammaisena. Säästyit monelta itkulta ja väsymykseltä.

Sinulla on tyhjä pöytä edessäsi. Ala täyttämään sitä uusilla asioilla.

Maailma on täynnä mahdollisuuksia.

Halaus!!

Tarkoitit varmaan hyvää, mutta keskenmenon saanutta ei lohduta toi "vammaisuudesta" ja "epäkelvosta yksilöstä" jauhaminen. Hän on odottanut vauvaa. Tiesitkö edes, että iso osa keskenmenoista ei tapahdu siksi, että vauva olisi vammainen/sairas. Ei kannata sanoa enää koskaan kenellekään keskenmenon kärsineelle noin.

Muuten olen samaa mieltä, vaikka toki aikamoisia latteuksia latelitkin. Kuitenkin ap ei ehkä ole saanut surulleen riittävästi ymmärrystä, eikä häntä juuri nyt lohduta tuollaiset lausahdukset.

Ymmärrän surusi ap. Sinulla on oikeus olla surullinen, ja on epäreilua, että olet joutunut kokemaan keskenmenon. Kuinka pitkällä raskautesi oli? Saitko hyvää hoitoa sairaalasta? Nämä asiat vaikuttavat toipumiseen.

Oliko kyseessä ensimmäinen keskenmeno, nimittäin jos on jo useampi, niiden syy olisi hyvä selvittää. Keskenmeno on joskus mahdollista estää hormonihoidoilla tai kohdun tähystyksellä voidaan diagnosoida ja poistaa raskautta haittaavia muutoksia/poikkeamia. Kohdussa voi olla esim väliseinä tai lihaskasvain (hyvälaatuinen). 

Onko sinulla paikka, minne mennä nyt, kun miehesi heitti ulos? 

Oletko saanut puhuttua jollekin surustasi? 

Totta kai keskenmeno on parempi kuin vammainen lapsi. 

Tsemppiä täältäkin AP! Täällä on moni kateudesta vihreä kun ei saa tuollasita uutta alkua kuten sinä. Löydät vielä komeamman, fiksumman ja kypsemmän miehen, jonka kanssa saat kauniita, terveitä ja älykkäitä lapsia! :)

Kateudesta vihreä? Ja keskenmeno parempi kuin vammainen lapsi? Kukaan normaali ei toivo kenellekään keskenmenoa. Ap on surullinen, ymmärrätkö? Ei kukaan voi olla kateellinen siitä, että mies jättää ja kärsii keskenmenon. Kärsimys ei jalosta ketään ja ap:sta ei välttämättä just nyt tunnu siltä, että asiat vielä järjestyy parhain päin. Totta kai ap tarvitsee toivoa paremmasta ja uskoa siihen, että parempi mies löytyy ja lapsia vielä saa. Mutta jotain rajaa nyt sentään!

Millä viikoilla keskenmeno tapahtui? Oliko se varhaisen vai myöhemmän raskauden keskenmeno?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et kuole.

Vuoden päästä helpottaa. Keskenmeno on ikavä juttu. Ehkä luonto hoiti jotenkin pois epäkelpon yksilön. Se on oikeasti luonto joka hoitaa näitä asioita, sinä et ole syypää.

Ja mies oli epäkypsä isä. Älä sitä sure liikaa. Ei mies olisi jaksanut tod näk lastakaan. Olisi raukka ehkä syntynyt vammaisena. Säästyit monelta itkulta ja väsymykseltä.

Sinulla on tyhjä pöytä edessäsi. Ala täyttämään sitä uusilla asioilla.

Maailma on täynnä mahdollisuuksia.

Halaus!!

Tarkoitit varmaan hyvää, mutta keskenmenon saanutta ei lohduta toi "vammaisuudesta" ja "epäkelvosta yksilöstä" jauhaminen. Hän on odottanut vauvaa. Tiesitkö edes, että iso osa keskenmenoista ei tapahdu siksi, että vauva olisi vammainen/sairas. Ei kannata sanoa enää koskaan kenellekään keskenmenon kärsineelle noin.

Muuten olen samaa mieltä, vaikka toki aikamoisia latteuksia latelitkin. Kuitenkin ap ei ehkä ole saanut surulleen riittävästi ymmärrystä, eikä häntä juuri nyt lohduta tuollaiset lausahdukset.

Ymmärrän surusi ap. Sinulla on oikeus olla surullinen, ja on epäreilua, että olet joutunut kokemaan keskenmenon. Kuinka pitkällä raskautesi oli? Saitko hyvää hoitoa sairaalasta? Nämä asiat vaikuttavat toipumiseen.

Oliko kyseessä ensimmäinen keskenmeno, nimittäin jos on jo useampi, niiden syy olisi hyvä selvittää. Keskenmeno on joskus mahdollista estää hormonihoidoilla tai kohdun tähystyksellä voidaan diagnosoida ja poistaa raskautta haittaavia muutoksia/poikkeamia. Kohdussa voi olla esim väliseinä tai lihaskasvain (hyvälaatuinen). 

Onko sinulla paikka, minne mennä nyt, kun miehesi heitti ulos? 

Oletko saanut puhuttua jollekin surustasi? 

Totta kai keskenmeno on parempi kuin vammainen lapsi. 

Tsemppiä täältäkin AP! Täällä on moni kateudesta vihreä kun ei saa tuollasita uutta alkua kuten sinä. Löydät vielä komeamman, fiksumman ja kypsemmän miehen, jonka kanssa saat kauniita, terveitä ja älykkäitä lapsia! :)

Kateudesta vihreä? Ja keskenmeno parempi kuin vammainen lapsi? Kukaan normaali ei toivo kenellekään keskenmenoa. Ap on surullinen, ymmärrätkö? Ei kukaan voi olla kateellinen siitä, että mies jättää ja kärsii keskenmenon. Kärsimys ei jalosta ketään ja ap:sta ei välttämättä just nyt tunnu siltä, että asiat vielä järjestyy parhain päin. Totta kai ap tarvitsee toivoa paremmasta ja uskoa siihen, että parempi mies löytyy ja lapsia vielä saa. Mutta jotain rajaa nyt sentään!

Menikö tunteisiin? En minä toivonut AP:lle keskenmenoa, vaan totesin, että keskenmeno on parempi kuin vammainen lapsi, koska olen sitä mieltä. Jos minä olisin raskaana ja saisin tietää, että odotan vammaista lasta, ottaisin abortin tai olisin tyytyväinen keskenmenoon jos sellaisen saisin. En väitä, että näin oli AP:n tapauksessa, vaan totesin faktan. Joskus luonto vaan päättää raskauden keskenmenoon. Ei se ole mitään muuta kuin biologiaa, jolle ihminen ei voi mitään. Ja tuollainen mies nyt joutaa mennäkin, että tulipahan tuokin testattua.

Uusi alkuhan tämä on AP:lle, mitä muutakaan se voisi olla? Uusi mies ja uusi lapsi odottavat. Käy AP kampaajalla, osta uusia vaatteita ja käy tyttökavereiden kanssa viihteellä. Hyvää uutta vuotta ja uutta elämää, AP! :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et kuole.

Vuoden päästä helpottaa. Keskenmeno on ikavä juttu. Ehkä luonto hoiti jotenkin pois epäkelpon yksilön. Se on oikeasti luonto joka hoitaa näitä asioita, sinä et ole syypää.

Ja mies oli epäkypsä isä. Älä sitä sure liikaa. Ei mies olisi jaksanut tod näk lastakaan. Olisi raukka ehkä syntynyt vammaisena. Säästyit monelta itkulta ja väsymykseltä.

Sinulla on tyhjä pöytä edessäsi. Ala täyttämään sitä uusilla asioilla.

Maailma on täynnä mahdollisuuksia.

Halaus!!

Tarkoitit varmaan hyvää, mutta keskenmenon saanutta ei lohduta toi "vammaisuudesta" ja "epäkelvosta yksilöstä" jauhaminen. Hän on odottanut vauvaa. Tiesitkö edes, että iso osa keskenmenoista ei tapahdu siksi, että vauva olisi vammainen/sairas. Ei kannata sanoa enää koskaan kenellekään keskenmenon kärsineelle noin.

Muuten olen samaa mieltä, vaikka toki aikamoisia latteuksia latelitkin. Kuitenkin ap ei ehkä ole saanut surulleen riittävästi ymmärrystä, eikä häntä juuri nyt lohduta tuollaiset lausahdukset.

Ymmärrän surusi ap. Sinulla on oikeus olla surullinen, ja on epäreilua, että olet joutunut kokemaan keskenmenon. Kuinka pitkällä raskautesi oli? Saitko hyvää hoitoa sairaalasta? Nämä asiat vaikuttavat toipumiseen.

Oliko kyseessä ensimmäinen keskenmeno, nimittäin jos on jo useampi, niiden syy olisi hyvä selvittää. Keskenmeno on joskus mahdollista estää hormonihoidoilla tai kohdun tähystyksellä voidaan diagnosoida ja poistaa raskautta haittaavia muutoksia/poikkeamia. Kohdussa voi olla esim väliseinä tai lihaskasvain (hyvälaatuinen). 

Onko sinulla paikka, minne mennä nyt, kun miehesi heitti ulos? 

Oletko saanut puhuttua jollekin surustasi? 

Totta kai keskenmeno on parempi kuin vammainen lapsi. 

Tsemppiä täältäkin AP! Täällä on moni kateudesta vihreä kun ei saa tuollasita uutta alkua kuten sinä. Löydät vielä komeamman, fiksumman ja kypsemmän miehen, jonka kanssa saat kauniita, terveitä ja älykkäitä lapsia! :)

Kateudesta vihreä? Ja keskenmeno parempi kuin vammainen lapsi? Kukaan normaali ei toivo kenellekään keskenmenoa. Ap on surullinen, ymmärrätkö? Ei kukaan voi olla kateellinen siitä, että mies jättää ja kärsii keskenmenon. Kärsimys ei jalosta ketään ja ap:sta ei välttämättä just nyt tunnu siltä, että asiat vielä järjestyy parhain päin. Totta kai ap tarvitsee toivoa paremmasta ja uskoa siihen, että parempi mies löytyy ja lapsia vielä saa. Mutta jotain rajaa nyt sentään!

Menikö tunteisiin? En minä toivonut AP:lle keskenmenoa, vaan totesin, että keskenmeno on parempi kuin vammainen lapsi, koska olen sitä mieltä. Jos minä olisin raskaana ja saisin tietää, että odotan vammaista lasta, ottaisin abortin tai olisin tyytyväinen keskenmenoon jos sellaisen saisin. En väitä, että näin oli AP:n tapauksessa, vaan totesin faktan. Joskus luonto vaan päättää raskauden keskenmenoon. Ei se ole mitään muuta kuin biologiaa, jolle ihminen ei voi mitään. Ja tuollainen mies nyt joutaa mennäkin, että tulipahan tuokin testattua.

Uusi alkuhan tämä on AP:lle, mitä muutakaan se voisi olla? Uusi mies ja uusi lapsi odottavat. Käy AP kampaajalla, osta uusia vaatteita ja käy tyttökavereiden kanssa viihteellä. Hyvää uutta vuotta ja uutta elämää, AP! :)

Niin paitsi että sä et tiedä, miltä keskenmeno tuntuu, kun et ilmeisesti ole sitä kokenut. Useinkaan se vammaisuus ei selviä etukäteen ja iso osa keskenmenoista johtuu muustakin kuin vammaisuudesta. Keskenmenojen syitä voi hoitaa, usein se johtuu myös hormoneista tai kohdun poikkeamista (jotka ovat synnynnäisiä eikä niihin voi itse vaikuttaa).

Mulla on ollut kohdussa synnynnäinen poikkeama eli väliseinä, joka aiheutti keskenmenoni. Yksi niistä tapahtui rv 20. Lapseni ei ollut vammainen, se tutkittiin. 

Ja on se uusi alku, ja ap:kin ymmärtää sen kun on saanut ensin surra asian loppuun. Ei hän välttämättä juuri nyt kykene olemaan kovin iloinen, vaikka sinä väkisin yritätkin häntä nyt saada juhlimaan surunsa läpi. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi miehiä haukutaan aina. Miestä voi sattua yhtä lailla ja todella paljon. Ehkä mies heitti pihalle, kun ei saanut suruunsa kaipaamaansa tukea omalta rakkaaltaan?... Erossa on aina kaksi puolta. Olemme kuulleet vasta toisen puolen.

Näillä tarinoilla on aina kaksi puolta. Eikä kaikki pääty aina rakkauden puutteeseen vaan väliin voi tulla jotain täysin hallitsematonta. Oma tarinamme on lohduttoman surullinen. En voi valitettavasti kertoa tarkemmin koska se sisältää salassapidettävää viranomaisten kanssa asiointia ja joku sukulainen tai asianomainen saattasi tästä tunnistaa. Se on ainakin selvää ettei ketään ei saa tuomita ennakkoon jos ei tiedä taustoja. Eikä niitä todella vakavia asioita edes kerrota ulkopuolisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et kuole.

Vuoden päästä helpottaa. Keskenmeno on ikavä juttu. Ehkä luonto hoiti jotenkin pois epäkelpon yksilön. Se on oikeasti luonto joka hoitaa näitä asioita, sinä et ole syypää.

Ja mies oli epäkypsä isä. Älä sitä sure liikaa. Ei mies olisi jaksanut tod näk lastakaan. Olisi raukka ehkä syntynyt vammaisena. Säästyit monelta itkulta ja väsymykseltä.

Sinulla on tyhjä pöytä edessäsi. Ala täyttämään sitä uusilla asioilla.

Maailma on täynnä mahdollisuuksia.

Halaus!!

Tarkoitit varmaan hyvää, mutta keskenmenon saanutta ei lohduta toi "vammaisuudesta" ja "epäkelvosta yksilöstä" jauhaminen. Hän on odottanut vauvaa. Tiesitkö edes, että iso osa keskenmenoista ei tapahdu siksi, että vauva olisi vammainen/sairas. Ei kannata sanoa enää koskaan kenellekään keskenmenon kärsineelle noin.

Muuten olen samaa mieltä, vaikka toki aikamoisia latteuksia latelitkin. Kuitenkin ap ei ehkä ole saanut surulleen riittävästi ymmärrystä, eikä häntä juuri nyt lohduta tuollaiset lausahdukset.

Ymmärrän surusi ap. Sinulla on oikeus olla surullinen, ja on epäreilua, että olet joutunut kokemaan keskenmenon. Kuinka pitkällä raskautesi oli? Saitko hyvää hoitoa sairaalasta? Nämä asiat vaikuttavat toipumiseen.

Oliko kyseessä ensimmäinen keskenmeno, nimittäin jos on jo useampi, niiden syy olisi hyvä selvittää. Keskenmeno on joskus mahdollista estää hormonihoidoilla tai kohdun tähystyksellä voidaan diagnosoida ja poistaa raskautta haittaavia muutoksia/poikkeamia. Kohdussa voi olla esim väliseinä tai lihaskasvain (hyvälaatuinen). 

Onko sinulla paikka, minne mennä nyt, kun miehesi heitti ulos? 

Oletko saanut puhuttua jollekin surustasi? 

Totta kai keskenmeno on parempi kuin vammainen lapsi. 

Tsemppiä täältäkin AP! Täällä on moni kateudesta vihreä kun ei saa tuollasita uutta alkua kuten sinä. Löydät vielä komeamman, fiksumman ja kypsemmän miehen, jonka kanssa saat kauniita, terveitä ja älykkäitä lapsia! :)

Kateudesta vihreä? Ja keskenmeno parempi kuin vammainen lapsi? Kukaan normaali ei toivo kenellekään keskenmenoa. Ap on surullinen, ymmärrätkö? Ei kukaan voi olla kateellinen siitä, että mies jättää ja kärsii keskenmenon. Kärsimys ei jalosta ketään ja ap:sta ei välttämättä just nyt tunnu siltä, että asiat vielä järjestyy parhain päin. Totta kai ap tarvitsee toivoa paremmasta ja uskoa siihen, että parempi mies löytyy ja lapsia vielä saa. Mutta jotain rajaa nyt sentään!

Menikö tunteisiin? En minä toivonut AP:lle keskenmenoa, vaan totesin, että keskenmeno on parempi kuin vammainen lapsi, koska olen sitä mieltä. Jos minä olisin raskaana ja saisin tietää, että odotan vammaista lasta, ottaisin abortin tai olisin tyytyväinen keskenmenoon jos sellaisen saisin. En väitä, että näin oli AP:n tapauksessa, vaan totesin faktan. Joskus luonto vaan päättää raskauden keskenmenoon. Ei se ole mitään muuta kuin biologiaa, jolle ihminen ei voi mitään. Ja tuollainen mies nyt joutaa mennäkin, että tulipahan tuokin testattua.

Uusi alkuhan tämä on AP:lle, mitä muutakaan se voisi olla? Uusi mies ja uusi lapsi odottavat. Käy AP kampaajalla, osta uusia vaatteita ja käy tyttökavereiden kanssa viihteellä. Hyvää uutta vuotta ja uutta elämää, AP! :)

Niin paitsi että sä et tiedä, miltä keskenmeno tuntuu, kun et ilmeisesti ole sitä kokenut. Useinkaan se vammaisuus ei selviä etukäteen ja iso osa keskenmenoista johtuu muustakin kuin vammaisuudesta. Keskenmenojen syitä voi hoitaa, usein se johtuu myös hormoneista tai kohdun poikkeamista (jotka ovat synnynnäisiä eikä niihin voi itse vaikuttaa).

Mulla on ollut kohdussa synnynnäinen poikkeama eli väliseinä, joka aiheutti keskenmenoni. Yksi niistä tapahtui rv 20. Lapseni ei ollut vammainen, se tutkittiin. 

Ja on se uusi alku, ja ap:kin ymmärtää sen kun on saanut ensin surra asian loppuun. Ei hän välttämättä juuri nyt kykene olemaan kovin iloinen, vaikka sinä väkisin yritätkin häntä nyt saada juhlimaan surunsa läpi. 

En ole kokenut keskenmenoa, joten en tiedä, miltä se tuntuu. Minulla on silti oikeus muodostaa siitä mielipide, vaikka en sinun keskenmenokerhoosi kuulukaan. Ja vaikkei se vammaisuus aina selviä, niin usein kyllä selviää ja hyvällä tuurilla niin aikaisessa vaiheessa, että abortin ehtii ottaa. Itse en missään nimessä haluaisi vammaista lasta, koska sellaisesta on paljon enemmän harmia kuin iloa. Tästäkin asiasta minulla on mielipide, kuten huomaat, vaikka minulla ei ole vammaista lasta. Asioita voi miettiä ja suunnitella etukäteen, vaikkei niihin voikaan vaikuttaa 100%, mutta sitten ei ainakaan tarvitse huuli pyöreänä ihmetellä, että mitäs nyt ja synkistellä ja kitistä lopun elämäänsä. Elämä jatkuu, rapakossa roiskuu jne.

Minä en ole myöskään pakottanut AP:ta tuntemaan yhtään mitään. Olen vain sanonut, että AP:lla on uusi alku edessään, koska sitä se on ja ulkopuolisena näen AP:n tilanteessa positiivisia puolia. Kaikki eivät sitä paitsi koe asioita samalla tavalla. Esimerkiksi sinun keskenmenosi on eri asia kuin AP:n tai kenen tahansa muun naisen kokema keskenmeno. Kaikki eivät synkistele luonnon valintaa lopun elämäänsä. Minä tunnen itseni sen verran hyvin, että en itkisi keskenmenon (ellei se olisi myöhäisessä vaiheessa ja aiheuttasi suurta kipua), vammaisen lapsen tai keskenkasvuisten miesten perään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et kuole.

Vuoden päästä helpottaa. Keskenmeno on ikavä juttu. Ehkä luonto hoiti jotenkin pois epäkelpon yksilön. Se on oikeasti luonto joka hoitaa näitä asioita, sinä et ole syypää.

Ja mies oli epäkypsä isä. Älä sitä sure liikaa. Ei mies olisi jaksanut tod näk lastakaan. Olisi raukka ehkä syntynyt vammaisena. Säästyit monelta itkulta ja väsymykseltä.

Sinulla on tyhjä pöytä edessäsi. Ala täyttämään sitä uusilla asioilla.

Maailma on täynnä mahdollisuuksia.

Halaus!!

Tarkoitit varmaan hyvää, mutta keskenmenon saanutta ei lohduta toi "vammaisuudesta" ja "epäkelvosta yksilöstä" jauhaminen. Hän on odottanut vauvaa. Tiesitkö edes, että iso osa keskenmenoista ei tapahdu siksi, että vauva olisi vammainen/sairas. Ei kannata sanoa enää koskaan kenellekään keskenmenon kärsineelle noin.

Muuten olen samaa mieltä, vaikka toki aikamoisia latteuksia latelitkin. Kuitenkin ap ei ehkä ole saanut surulleen riittävästi ymmärrystä, eikä häntä juuri nyt lohduta tuollaiset lausahdukset.

Ymmärrän surusi ap. Sinulla on oikeus olla surullinen, ja on epäreilua, että olet joutunut kokemaan keskenmenon. Kuinka pitkällä raskautesi oli? Saitko hyvää hoitoa sairaalasta? Nämä asiat vaikuttavat toipumiseen.

Oliko kyseessä ensimmäinen keskenmeno, nimittäin jos on jo useampi, niiden syy olisi hyvä selvittää. Keskenmeno on joskus mahdollista estää hormonihoidoilla tai kohdun tähystyksellä voidaan diagnosoida ja poistaa raskautta haittaavia muutoksia/poikkeamia. Kohdussa voi olla esim väliseinä tai lihaskasvain (hyvälaatuinen). 

Onko sinulla paikka, minne mennä nyt, kun miehesi heitti ulos? 

Oletko saanut puhuttua jollekin surustasi? 

Totta kai keskenmeno on parempi kuin vammainen lapsi. 

Tsemppiä täältäkin AP! Täällä on moni kateudesta vihreä kun ei saa tuollasita uutta alkua kuten sinä. Löydät vielä komeamman, fiksumman ja kypsemmän miehen, jonka kanssa saat kauniita, terveitä ja älykkäitä lapsia! :)

Kateudesta vihreä? Ja keskenmeno parempi kuin vammainen lapsi? Kukaan normaali ei toivo kenellekään keskenmenoa. Ap on surullinen, ymmärrätkö? Ei kukaan voi olla kateellinen siitä, että mies jättää ja kärsii keskenmenon. Kärsimys ei jalosta ketään ja ap:sta ei välttämättä just nyt tunnu siltä, että asiat vielä järjestyy parhain päin. Totta kai ap tarvitsee toivoa paremmasta ja uskoa siihen, että parempi mies löytyy ja lapsia vielä saa. Mutta jotain rajaa nyt sentään!

Menikö tunteisiin? En minä toivonut AP:lle keskenmenoa, vaan totesin, että keskenmeno on parempi kuin vammainen lapsi, koska olen sitä mieltä. Jos minä olisin raskaana ja saisin tietää, että odotan vammaista lasta, ottaisin abortin tai olisin tyytyväinen keskenmenoon jos sellaisen saisin. En väitä, että näin oli AP:n tapauksessa, vaan totesin faktan. Joskus luonto vaan päättää raskauden keskenmenoon. Ei se ole mitään muuta kuin biologiaa, jolle ihminen ei voi mitään. Ja tuollainen mies nyt joutaa mennäkin, että tulipahan tuokin testattua.

Uusi alkuhan tämä on AP:lle, mitä muutakaan se voisi olla? Uusi mies ja uusi lapsi odottavat. Käy AP kampaajalla, osta uusia vaatteita ja käy tyttökavereiden kanssa viihteellä. Hyvää uutta vuotta ja uutta elämää, AP! :)

Niin paitsi että sä et tiedä, miltä keskenmeno tuntuu, kun et ilmeisesti ole sitä kokenut. Useinkaan se vammaisuus ei selviä etukäteen ja iso osa keskenmenoista johtuu muustakin kuin vammaisuudesta. Keskenmenojen syitä voi hoitaa, usein se johtuu myös hormoneista tai kohdun poikkeamista (jotka ovat synnynnäisiä eikä niihin voi itse vaikuttaa).

Mulla on ollut kohdussa synnynnäinen poikkeama eli väliseinä, joka aiheutti keskenmenoni. Yksi niistä tapahtui rv 20. Lapseni ei ollut vammainen, se tutkittiin. 

Ja on se uusi alku, ja ap:kin ymmärtää sen kun on saanut ensin surra asian loppuun. Ei hän välttämättä juuri nyt kykene olemaan kovin iloinen, vaikka sinä väkisin yritätkin häntä nyt saada juhlimaan surunsa läpi. 

En ole kokenut keskenmenoa, joten en tiedä, miltä se tuntuu. Minulla on silti oikeus muodostaa siitä mielipide, vaikka en sinun keskenmenokerhoosi kuulukaan. Ja vaikkei se vammaisuus aina selviä, niin usein kyllä selviää ja hyvällä tuurilla niin aikaisessa vaiheessa, että abortin ehtii ottaa. Itse en missään nimessä haluaisi vammaista lasta, koska sellaisesta on paljon enemmän harmia kuin iloa. Tästäkin asiasta minulla on mielipide, kuten huomaat, vaikka minulla ei ole vammaista lasta. Asioita voi miettiä ja suunnitella etukäteen, vaikkei niihin voikaan vaikuttaa 100%, mutta sitten ei ainakaan tarvitse huuli pyöreänä ihmetellä, että mitäs nyt ja synkistellä ja kitistä lopun elämäänsä. Elämä jatkuu, rapakossa roiskuu jne.

Minä en ole myöskään pakottanut AP:ta tuntemaan yhtään mitään. Olen vain sanonut, että AP:lla on uusi alku edessään, koska sitä se on ja ulkopuolisena näen AP:n tilanteessa positiivisia puolia. Kaikki eivät sitä paitsi koe asioita samalla tavalla. Esimerkiksi sinun keskenmenosi on eri asia kuin AP:n tai kenen tahansa muun naisen kokema keskenmeno. Kaikki eivät synkistele luonnon valintaa lopun elämäänsä. Minä tunnen itseni sen verran hyvin, että en itkisi keskenmenon (ellei se olisi myöhäisessä vaiheessa ja aiheuttasi suurta kipua), vammaisen lapsen tai keskenkasvuisten miesten perään.

Pahin vammaisuus mitä ihmistä voi kohdata, on kuitenkin oma asennevamma - hienotunteisuuden ja empatian puute. Siihen ei ole edes pilleriä tai hoitomuotoa, vaan aiheuttaa ympärille paljon murhetta ja surua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et kuole.

Vuoden päästä helpottaa. Keskenmeno on ikavä juttu. Ehkä luonto hoiti jotenkin pois epäkelpon yksilön. Se on oikeasti luonto joka hoitaa näitä asioita, sinä et ole syypää.

Ja mies oli epäkypsä isä. Älä sitä sure liikaa. Ei mies olisi jaksanut tod näk lastakaan. Olisi raukka ehkä syntynyt vammaisena. Säästyit monelta itkulta ja väsymykseltä.

Sinulla on tyhjä pöytä edessäsi. Ala täyttämään sitä uusilla asioilla.

Maailma on täynnä mahdollisuuksia.

Halaus!!

Tarkoitit varmaan hyvää, mutta keskenmenon saanutta ei lohduta toi "vammaisuudesta" ja "epäkelvosta yksilöstä" jauhaminen. Hän on odottanut vauvaa. Tiesitkö edes, että iso osa keskenmenoista ei tapahdu siksi, että vauva olisi vammainen/sairas. Ei kannata sanoa enää koskaan kenellekään keskenmenon kärsineelle noin.

Muuten olen samaa mieltä, vaikka toki aikamoisia latteuksia latelitkin. Kuitenkin ap ei ehkä ole saanut surulleen riittävästi ymmärrystä, eikä häntä juuri nyt lohduta tuollaiset lausahdukset.

Ymmärrän surusi ap. Sinulla on oikeus olla surullinen, ja on epäreilua, että olet joutunut kokemaan keskenmenon. Kuinka pitkällä raskautesi oli? Saitko hyvää hoitoa sairaalasta? Nämä asiat vaikuttavat toipumiseen.

Oliko kyseessä ensimmäinen keskenmeno, nimittäin jos on jo useampi, niiden syy olisi hyvä selvittää. Keskenmeno on joskus mahdollista estää hormonihoidoilla tai kohdun tähystyksellä voidaan diagnosoida ja poistaa raskautta haittaavia muutoksia/poikkeamia. Kohdussa voi olla esim väliseinä tai lihaskasvain (hyvälaatuinen). 

Onko sinulla paikka, minne mennä nyt, kun miehesi heitti ulos? 

Oletko saanut puhuttua jollekin surustasi? 

Totta kai keskenmeno on parempi kuin vammainen lapsi. 

Tsemppiä täältäkin AP! Täällä on moni kateudesta vihreä kun ei saa tuollasita uutta alkua kuten sinä. Löydät vielä komeamman, fiksumman ja kypsemmän miehen, jonka kanssa saat kauniita, terveitä ja älykkäitä lapsia! :)

Kateudesta vihreä? Ja keskenmeno parempi kuin vammainen lapsi? Kukaan normaali ei toivo kenellekään keskenmenoa. Ap on surullinen, ymmärrätkö? Ei kukaan voi olla kateellinen siitä, että mies jättää ja kärsii keskenmenon. Kärsimys ei jalosta ketään ja ap:sta ei välttämättä just nyt tunnu siltä, että asiat vielä järjestyy parhain päin. Totta kai ap tarvitsee toivoa paremmasta ja uskoa siihen, että parempi mies löytyy ja lapsia vielä saa. Mutta jotain rajaa nyt sentään!

Menikö tunteisiin? En minä toivonut AP:lle keskenmenoa, vaan totesin, että keskenmeno on parempi kuin vammainen lapsi, koska olen sitä mieltä. Jos minä olisin raskaana ja saisin tietää, että odotan vammaista lasta, ottaisin abortin tai olisin tyytyväinen keskenmenoon jos sellaisen saisin. En väitä, että näin oli AP:n tapauksessa, vaan totesin faktan. Joskus luonto vaan päättää raskauden keskenmenoon. Ei se ole mitään muuta kuin biologiaa, jolle ihminen ei voi mitään. Ja tuollainen mies nyt joutaa mennäkin, että tulipahan tuokin testattua.

Uusi alkuhan tämä on AP:lle, mitä muutakaan se voisi olla? Uusi mies ja uusi lapsi odottavat. Käy AP kampaajalla, osta uusia vaatteita ja käy tyttökavereiden kanssa viihteellä. Hyvää uutta vuotta ja uutta elämää, AP! :)

Niin paitsi että sä et tiedä, miltä keskenmeno tuntuu, kun et ilmeisesti ole sitä kokenut. Useinkaan se vammaisuus ei selviä etukäteen ja iso osa keskenmenoista johtuu muustakin kuin vammaisuudesta. Keskenmenojen syitä voi hoitaa, usein se johtuu myös hormoneista tai kohdun poikkeamista (jotka ovat synnynnäisiä eikä niihin voi itse vaikuttaa).

Mulla on ollut kohdussa synnynnäinen poikkeama eli väliseinä, joka aiheutti keskenmenoni. Yksi niistä tapahtui rv 20. Lapseni ei ollut vammainen, se tutkittiin. 

Ja on se uusi alku, ja ap:kin ymmärtää sen kun on saanut ensin surra asian loppuun. Ei hän välttämättä juuri nyt kykene olemaan kovin iloinen, vaikka sinä väkisin yritätkin häntä nyt saada juhlimaan surunsa läpi. 

No mitä pitäisi sanoa? Voi voi kamalaa kun sait keskenmenon vaikka olisi ihana, suloinen nyytti ollut tulossa. Olisi ollut ihana viedä sitä kiharatukaa balettitunnille tai kiekkokaukaloon. Ymmärrän niin menetyksesi. Nyt sinulta jäi kokematta ihanat rippijuhlat ja yo-juhlat... Ja niin meni kesken raskaus.  JA mieskin lähti. Et varmaan saa enää ikinä niin ihanaa miestä. Voi sinua reppanaa. Hakeudu nyt hoitoon ja keskustele menetyksistäsi pitkään ja hartaasti ja kääriydy sitten suruhuntuun. Maailma on niin kova. Ei tusota hevin selviä. Voi voi ja Aijjai. Kyllä minä niin mielenipahoitin kun muut yrittävät kääntää asia parhain päin.

Tirsk.

Ihan kuule "olen pahoillani, ymmärrän menetyksesi" tms. riittää. On eroa siinä, yrittääkö kääntää asian parhain päin vai vähätellä toisen surua. Sitähän (vähättelyä) se on, kun kielletään suremasta, koska lapsi olisi ollut varmaankin vammainen ja mieskin ihan paska, että mitään et menettänyt. Vaikka ap kokeekin, että on menettänyt vauvan ja miehen, mutta sillähän ei teille ole mitään väliä, haluatte asettua tilanteen yläpuolelle, koska ette osaa olla empaattisia ja ymmärtää.

Kukaan ei ole kehottanut suremaan ikuisesti yms. paskaa. Et vain kestä kohdata surevaa ihmistä ja haluat heti sysätä kaiken pahan pois. Ei saisi surra, koska sinä et koe asiaa suremisen arvoisena?