Miksi nykynainen vinkuu kotitöiden määrästä

Minä teen kotitöitä 0-20 minuuttia päivässä, pyykkipäivinä vähän enemmän, ja aina on siistiä. En laske tähän ruoanlaittoa, koska se on minulle rakas harrastus.

Vanha viisaus pätee moneen muuhunkin asiaan: älä tee sotkua enempää kuin jaksat siivota.

Miksi miehet eivät halua tehdä kotitöitä?

Vierailija kirjoitti:

Miksi miehet eivät halua tehdä kotitöitä?

Varmaan samasta syystä kuin naisetkaan eivät halua: ne ovat puuduttavia ja epämiellyttäviä, samanlaisena toistuvia rutiiniaskareita, joista on vaikea saada mitään sen syvällisempää tyydytystä saati mielihyvää.

Vierailija kirjoitti:

Miksi? Kotiin voi palkata siivoojan esim 1krt kuukaudessa suursiivous. Lapset voivat imuroida kerran viikossa ja tehdä muitakin kotitöitä.

Einekset eivät ole niin epäterveellisiä - niitä voi käyttää.

Su voi tehdä yhden laatikkoruoan ja pari kastiketta pakkaseen. Perunat keitetään viikolla.

Ihan turhaa toi kotityömarina - hoitakaa työnjako ja lopettakaa vinkuna.

Voi poikakulta. Hanki niitä lapsia ensin ja tule sitten pätemään. Ei tollasilla eväillä koko viikkoa pärjätä. Siivoukset ja einekset on kalliita. Imurointia voi sälyttää isommille lapsille, alle 4-vuotiaiden kanssa joudut siihen imuriin kyllä ihan itse tarttumaan pääosin. Ja kerta viikkoon ei riitä, jos et halua että eteisessä on hiekkalaatikko ja keittiössä voi kävellä vaan kumisaappailla. 

Tuskinpa sitä marinaa kuuluu, jos myös puoliso ja lapset hoitavat osuutensa käskemättä. Meillä oli jossain vaiheessa siivooja, mutta minun kontolleni jäi aina sopia siitä koska hän tulee, mitä sillä kertaa tehdään, ja lisäksi valmistella koti siivojaa varten (siivooja ei voi tehdä työtään jos lattiat ja tasot ovat täynnä likaisia vaatteita, epämääräisiä paperipinoja, astioita jne... ). Kun pyysin miestä hoitamaan homman, niin eihän se toiminut. Lopulta oli helpompaa siivota itse.

Nykyään valittaminen on muodissa. Kaikesta valitetaan. Niin naiset kuin miehet.

Isoäitiemme saati aiempien äitiemme aikaan valittamista ei pidetty sopivana.

Lisäksi ihminen mukautuu ympäristöön. Kun tekeminen vähenee, ihminen laiskistuu entisestään ja se vähäkin tekeminen tuntuu kamalan vaivalloiselta. Ja sitten taas toisinpäin; mitä aktiivisempi ja mitä enemmän tekemistä, sen enemmän ihminen tekee sen ihmeemmin miettimättä.

Minä lopetin kotitöistä marinan kun erosin miehestä. Ero ei johtunut kotitöistä kylläkään, mutta vasta eron jälkeen tajusin, miten uskomaton vaikutus sillä oli yleiseen siisteyteen, että mies ei ollut enää sotkemassa. Ja mies on vielä tänäkin päivänä sitä mieltä itse, että mä marmatin turhasta.

Lakkasin jossain kohtaa tekemästä niitä kotihommia, mitä inhoan. Ikkunoiden ja lattioiden pesu väheni ( ehkä 2 vuoden välein) mutta imurointi lisääntyi. Ruoanlaitto väheni, mutta leipominen lisääntyi. Pyykkiä pesen harvemmin ja olen hankkinut vaatteita, joita ei tarvitse silittää.

Onneksi vessan pesun hoitaa mies, koska muuten sekin jäisi. Ja pesee/silittää tietty omat vaatteensa.

Enkä marise yhtään! Itse asiassa mieheni marisee enemmän, kun sitäkään ei kiinnosta ruoan laittoi, mutta se on nälkäisempi usein. Luulen, että naiset tekevät ns. turhia kotitöitä liikaa ja väsyvät niihin.

Joo, meillä ei ole lapsia. Ei tää muuten toimisi!

Meillä robotti-imuri puhdistaa huoneen päivässä aina sillä välin, kun olemme ulkopuuhissa. Sisälle tultua moppaamme kyseisen huoneen, siihen menee pari minuuttia. Vessa putsataan kerran viikossa siinä hammaspesun jälkeen jonain iltana, yks kaks ankkaa pyttyyn ja kieraisu harjalla, sitten rätillä lavuaari ja toisella pytyn reunat. Kerran pari kuussa vaihdetaan lakanat, jokainen riisuu ja pukee ja oman sänkynsä. Pyykkiä pestään 1-2 koneellista lauantaisin, tiskikone laitetaan hurisemaan iltaisin (luonnollisesti jokainen laittaa aina likaiset astiansa suoraan koneeseen).

Suosimme minimalistista sisustusta ja mahdollisimman vähiä tavaroita. Jos tavaralle ei ole paikkaa, sitä ei meillä tarvita. Lastenhuoneissa on isot laatikot leluille, eikä haittaa jos lattialla on keskeneräinen legorakennelma tai junarataleikki - se pitää nostaa sängylle vain imuripäivänä.

Jokainen osaa viedä illalla vaatteensa pyykkikoriin ja ottaa huomisen vaatteet siististi esille. Eteisessä on naulakko ja kenkäteline. Ulko-ovella on ralliharja, johon putsataan kengänpohjasta suurimmat kurat.

En ymmärrä, mikä tässä on niin vaikeaa. Jokainen tekee osansa, ne eivät ole yksin jonkun osana.

Kyllä miehetkin vinkuu niistä. Etenkin, kun joutuvat hoitamaan kaiken yksin jossain tilanteessa, niin voi morjens sitä porun määrää.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään valittaminen on muodissa. Kaikesta valitetaan. Niin naiset kuin miehet.

Isoäitiemme saati aiempien äitiemme aikaan valittamista ei pidetty sopivana.

Lisäksi ihminen mukautuu ympäristöön. Kun tekeminen vähenee, ihminen laiskistuu entisestään ja se vähäkin tekeminen tuntuu kamalan vaivalloiselta. Ja sitten taas toisinpäin; mitä aktiivisempi ja mitä enemmän tekemistä, sen enemmän ihminen tekee sen ihmeemmin miettimättä.

Juuri näin.

Ihminen on äärimmäisen kestävä ja aikaansaava - jos hyödyntää koko potentiaalin. Mutta ihminen ei yleensä vapaaehtoisesti hyödynnä tätä potentiaalia. Ikävä esimerkki, mutta esimerkki kuitenkin, on keskitysleirit natsi-saksassa tai pakkotyöleirit stalinin aikaan. Ihmiset saattoivat työskennellä erittäin raskaissa oloissa aivan olemattomalla ravinnolla ja levolla. Iso osa vieläpä selvisi sieltä jos ei varta vasten teloitettu. Ajatellaan miten venäläiset rakensivat sen valtavan kanalin lapiotyönä (stalinin pakkotyö). Rakentaminen veisi nykyään positiivisestikin arvioiden vuosikymmenen vaikka käytettäisiin kaikkia mahdollisia nykyaikaisia työkoneita.

Sama se oli hiukan lievemmin entisaikojen ihmisillä, jotka joutuivat vedenkin hakemaan ulkoa kaivosta. Käsityönä. Ei siinä lattioiden pesu niin kamalalta enää tunnu. Nykyään maataan perse homeessa katsellen emmerdalen uusintoja ja mäyssytetään sipsejä, vaikka veden voi ottaa kraanasta, rätit ja lumput on valmiina siivouskaapissa ja lattiat mukavan tasaisia.... "mut ei nyt silti jaksa tänään - luen naistenlehdestä jonkun voimaantumisjutun ettei joka joulu tarvitsekaan pestä lattioita".

Ja edelleen: sama koskee myös miehiä.

Ap unohti listasta miehen osuuden kokonaan. Mies voi käydä kaupassa, tehdä ruuan ja huolehtia tiskeistä. Noin, sekin saatiin hoidettua ilman marinaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä lopetin kotitöistä marinan kun erosin miehestä. Ero ei johtunut kotitöistä kylläkään, mutta vasta eron jälkeen tajusin, miten uskomaton vaikutus sillä oli yleiseen siisteyteen, että mies ei ollut enää sotkemassa. Ja mies on vielä tänäkin päivänä sitä mieltä itse, että mä marmatin turhasta.

Olen huomannut saman, tosin ei vielä olla erossa niin pitkällä, että asuttaisiin eri osoitteissa. Mutta olen huomannut, että kotona on aina paljon siistimpää ja on miellyttävämpää siivota, kun mies on pidemmän aikaa poissa. On tunne siitä, että todella hallitsee itse siisteyttä eikä tarvitse siivota muiden jälkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi miehet eivät halua tehdä kotitöitä?

Varmaan samasta syystä kuin naisetkaan eivät halua: ne ovat puuduttavia ja epämiellyttäviä, samanlaisena toistuvia rutiiniaskareita, joista on vaikea saada mitään sen syvällisempää tyydytystä saati mielihyvää.

Pakkohan miehen on ymmärtää, että jos hän ei tee kotitöitä nainen joutuu tekemään ne?

Vai haluaako mies maksaa puoliksi siitä kodin ulkopuolelle, että joku ammattilainen tekee?

tukekaa miehiänne ja tehkää kotityöt, niin ne kehittää uusia laitteita jotka tekevät arjesta helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä robotti-imuri puhdistaa huoneen päivässä aina sillä välin, kun olemme ulkopuuhissa. Sisälle tultua moppaamme kyseisen huoneen, siihen menee pari minuuttia. Vessa putsataan kerran viikossa siinä hammaspesun jälkeen jonain iltana, yks kaks ankkaa pyttyyn ja kieraisu harjalla, sitten rätillä lavuaari ja toisella pytyn reunat. Kerran pari kuussa vaihdetaan lakanat, jokainen riisuu ja pukee ja oman sänkynsä. Pyykkiä pestään 1-2 koneellista lauantaisin, tiskikone laitetaan hurisemaan iltaisin (luonnollisesti jokainen laittaa aina likaiset astiansa suoraan koneeseen).

Suosimme minimalistista sisustusta ja mahdollisimman vähiä tavaroita. Jos tavaralle ei ole paikkaa, sitä ei meillä tarvita. Lastenhuoneissa on isot laatikot leluille, eikä haittaa jos lattialla on keskeneräinen legorakennelma tai junarataleikki - se pitää nostaa sängylle vain imuripäivänä.

Jokainen osaa viedä illalla vaatteensa pyykkikoriin ja ottaa huomisen vaatteet siististi esille. Eteisessä on naulakko ja kenkäteline. Ulko-ovella on ralliharja, johon putsataan kengänpohjasta suurimmat kurat.

En ymmärrä, mikä tässä on niin vaikeaa. Jokainen tekee osansa, ne eivät ole yksin jonkun osana.

Samaa mieltä. Mutta sulla on selvästi isot lapset ja aika kullannut muistot. Kyllä meilläkin esikoinen tekee kaikkea tuota itsenäisesti. Pienet ei. Esikoinen myös sotkee n. 80% vähemmän kuin pienemmät. Isompi voi putsata kengänpohjat ulkoralliin koulusta tullessaan. Pienemmät on kaulaan saakka ravassa sadepäivänä ulkoilun jälkeen. 

Raskainta siivouksen ja kotitöiden osalta on pikkulapsivaihe. Isompien kanssa se tietysti helpottaa, jos pistää myös lapset hommiin. Mutta mikä siihen mieheen auttais, se on sitten toinen tarina.... Kasvattakaamme omat poikamme paremmin! 

No en mä ainakaan marise kotitöistä, teen vaan ne mitkä on ihan pakko, ja mies tekee oman osuutensa, minä pesen pyykit, ja mies tiskaa. Turha puunaaminen lapsiperheessä on ihan turhaa, ja ei arkena tarvi olla niin erikoista ruokaa, sellaista minkä mieskin osaa paistaa joko pannulla tai uunissa, perunat keittää.

Paras, kun ei ota miestä, eläintä, eikä hanki lapsia ja syö ulkona. Tarpeeksi vaatteita ettei kovin usein tarvitse pyykätä ja kukatkin jättää kauppaan. Lomat viettää hotellissa ja harrastaa ainoastaan sellaista mistä ei tule pyykkiä. Asuu kerrostalossa bussin tai metron vieressä. Kavereita tapaa kahviloissa. 

Ei mattoja, eikä mielellään edes verhoja. Sileä lattialämmitetty parketti. Eipä ole vaikeaa swifferillä vetäistä silloin tällöin. Lapsia ei päästetä edes kylään.

Loput siivoamiset hoitaa siivooja, joka käy kerran kuussa.

Parasta mitä nainen voi itselleen tehdä on pysyä lapsettomana sinkkuna.

Eipä ole muut valittamassa kuinka huono äiti tai puoliso on. Sen lisäksi tarvitsee tehdä ja siivota vain yhden sotkut, ei kaikkien muidenkin perheenjäsenten. Sitä muiden sotkujen määrää ei voi ymmärtää, ennenkuin ne muut alkavat sotkea ja on aina niitä joko itse siivoamassa tai käskemässä niitä muita siivoamaan niitä heidän omia jälkiään. 

Olishan tämän asunnon siivoaminen tosi helppoa jos mies ei olisi tuollainen suttapossu ja kannustaisi lapsiakin vielä siihen. Hänelle on ihan ok heitellä taravoita minne sattuu, antaa lasten syödä vaikka näkkäriä missä vain jne.

Ainniin ja mieshän ei tee mitään jos ei ärähdä. noh, ensi kuussa lähtee eropaperit vetämään, saa jäädä yksin porsastelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi miehet eivät halua tehdä kotitöitä?

Varmaan samasta syystä kuin naisetkaan eivät halua: ne ovat puuduttavia ja epämiellyttäviä, samanlaisena toistuvia rutiiniaskareita, joista on vaikea saada mitään sen syvällisempää tyydytystä saati mielihyvää.

Pakkohan miehen on ymmärtää, että jos hän ei tee kotitöitä nainen joutuu tekemään ne?

Vai haluaako mies maksaa puoliksi siitä kodin ulkopuolelle, että joku ammattilainen tekee?

Ainakin meillä mies on ulkoistanut osansa kotitöistä siivoojalle ja hehkuttaa ratkaisuaan joka kerta, kun siivooja on käynyt. Selvästikin hyvin käytettyä rahaa ihmiselle, joka todella inhoaa siivoamista.