Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sain lapsen, ja äitini jatkuva hössöttäminen käy hermoille..
28.12.2016 |
Ensinnäkin, sain lapsen ja kasvatan häntä yksin (miehen lähdettyä karkuun jo raskauden puolivälissä) ja alkaa lievästi sanottuna vituttaa muiden jatkuva säälivä hössöttäminen! En suoraansanottuna saa hetken rauhaa muunmuassa äidiltäni. Otin tosiaan hänet mukaan synnytykseen, ja luulin sen olevan hyvä idea. Synnytys alateitse ei onnistunutkaan ja jouduin sitten sektioon. Luonnollisesti en tietenkään itse päässyt heti hoivaamaan vauvaa kunnolla vaan äitini pääsi sitten niihin hommiin. Siitä eteenpäin joka ikinen päivä hän ujuttaa vähintään muutamaan keskusteluun ja pojalle höpötellessään, kuinka juuri hän koki kaiken ensimmäisenä lapseni kanssa ja kuinka juuri hän vaihtoi ensimmäiset katseet tämän kanssa ja kuinka vauva kuuli ensimmäisenä juuri hänen äänensä ja muuta diipadaapaa. Äitini tietää, kuinka kova paikka itselleni oli joutua sektioon ja etenkin tuo etten saanut kokea ensimmäisiä hetkiä lapseni kanssa..
Joku aika sitten olin vanhemmillani kylässä ja nukuin makkarissa vauvan vieressä, ja aamuyöstä syöttöaikoihin heräsin siihen että vauva ei ole vieressäni. Lähdin sitten kiertämään taloa ja äitini sylissähän tuo möllötti olkkarin nojatuolissa? Oli kuulemma hakenut ja herättänyt lapsen syömään jo muutama tunti sitten, vaikka juuri olin tämän syöttänyt ja hän hyvin tietää että yritän pitää rytmit kuosissa ja tämä yksikin kerta riitti siihen että ajat syömisten ja unien kanssa ovat lentäneet päälaelleen täysin.
Tämän lisäksi heittelee jatkuvasti nimiehdotuksia vaikka olen nimen jo aikapäiviä sitten päättänyt, mutta kokoajan kuuluu kuinka hän nimeäisi lapsen siksi ja täksi, että harkitsisin vielä nimeä????? Joka päivä saan useita viestejä, missä on vinkkejä mitä tehdä missäkin tilanteessa ja kävin juttelemassa muksun vatsavaivoista neuvolassa mutta äitini mussuttaa kuinka teen väärin niiden hoitamisen ja ehkäisemisen kanssa, vaikka ovat loistavasti toimineet. Ihan kaikessa tekemässäni on jotain moitittavaa, ihan vain siksi koska hän tietää paremmin koska on minut ja veljeni kasvattanut juuri niin keinoin. Kaikki pitäisi tehdä niinkun hän sanoo, ja muistuttaa aina kuinka hän on hoitanut niin paljon lapsia ja että hän kyllä tietää. Hän kun on vaihtanut eläessään tuhansia vaippoja, vaihtoi sairaalassa käydessäänkin pienelle vaipan ja pian oli sänky sotkussa ja hoitajakin kyseli että miten ihmeessä tää vaippa on saatu edes laitettua näin. :D Tämmöiset pienet vitutuksen aiheet, kuten esimerkiksi kun olin kuumeessa kotosalla ja pyysin äitiäni tuomaan muutamia rasvoja sun muita, mutta eihän niitä voi käyttää kun ovat hajustettuja kun mitkä eivätkä todellakaan sovellu vauvan ihon ja varsinkaan vaippa-alueen hoitoon.. Hän oli sitä mieltä että TODELLAKIN SOPIVAT! Pelkästään hänen tuomistaan kosteuspyyhkeistä sain itsekin herkkäihoisena allergisen reaktion :| Ehkä valitan pienestä, mutta ihmettelen sitä ettei hän voi kuunnella sitä mitä itse olen todennut toimivaksi, ihan vauvan hoidon suhteen kuten myös esimerkiksi just tommoisten pienten juttujen kuten käyttämieni tuotteiden kanssa..
Niin, ja kaikenlisäksi äitini oli napannut yhdessä vaiheessa avainkaapistani itselleen vara-avaimeni ja paukkasi kutsumatta kylään ja kun en ollut huomannut asiaa vielä niin oli käynyt kotonani kun itse olin muualla???? Tiedä sitten mitä tekemässä, tiskeistä päätellen ainakin syömässä -.-
Joillekkin valitukseni kuulostaa varmaan ihan naurettavalta, mutta pakko oli. Olen tottakai hyvin kiitollinen tukiverkostostani ja siitä että apua saa, mutta kohtuus pitäis olla kaikessa. Välillä tuntuu, että äitini tuntuu pitävän lastani omanaan ja että minä vain hoitaisin häntä :D Tämä lapsi ei ole edes hänen ensimmäinen lapsenlapsensa, mutta eipä muita kohtaan oo ollut näin tunkeileva suoraansanottuna.
Kommentit (30)
No tossa ei auta muu kuin nostaa kissa pöydälle heti.Mitä pidempään jatkuu tuollaisena niin loppujen lopuksi voi päättyä välien katkeamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap.
Yksi elämän tärkeimpiä asioita on rajat. Niitä tulet asettamaan pojallesikin kun hän kasvaa, mutta nyt on alettava laittaa äidille rajoja. Se on helpommin tietenkin sanottu kuin tehty, sillä rajojen laittamisesta seuraa yleensä loukkaantumista ja mielipahaa. On kuitenkin valittava, annatko tilanteen jatkua tällaisenaan vai laitatko rajat, vaikka se sitten maksaisikin 'yhden riidan'. Vaikuttaa sitlä, että äitisi ei rajoja laita, ellet itse aktiivisesti luo niitä.
Tyly ei tarvitse eikä kannata olla eikä vihapäissäänkään sanoa mitään sellaista kuin että sulla ei ole enää kotiini asiaa tms. Mutta voit selkeästi esimerkiksi pyytää vara-avaimen takaisin tai ainakin sopia, että sitä ei saa missään tilanteessa käyttää kysymättä ensin sinulta. Voihan se joskus olla tärkeä, mutta ilmoittamatta ei toisen kotiin saa tulla.
Mitä voit tehdä itse? Voit myös alkaa entistä enemmän huolehtia itsenäisesti omista asioistasi. En tarkoita tällä sitä, että apua ei saa pyytää, mutta esim. rasvojen osto kaupasta tms asiat kuitenkin tavallaan vahvistavat äiti-tytär-asemaanne eivätkä lujita sinun asemaasi aikuisena itsenäisenä naisena. Voitko ajatella, että jatkossa enemmän pyydät apua esim. ystäviltäsi tuontapaisiin asioihin ja äitiäsi tapaat enemmän 'tasaveroisissa' tilanteissa, jolloin olet enemmän aikuisen naisen roolissa etkä äitisi lapsena. Lapsuusperheen roolit jäävät helposti päälle, ellei niitä tietoisesti kasvata pois.
Voit myös muissakin asioisa selvästi ilmoittaa, että tuo ei käy, kuten esim. lapsen ruokkiminen yöllä omin päin. Etukäteen sovittaessa asia on ok. Mutta voit sanoa, että kaikki lapsen hoitotoimet yms sinä päätät ja äitisi pyytää luvan saadakseen tehdä jotain. Sinä olet lapsen äiti ja sinun äitisi on 'tyydyttävä' mummin rooliin eikä omittava äidin roolia, vaikka se olisi miten houkuttelevaa tahansa. Varaudu siihen, ettei tämä ehkä suju hankaluuksitta.
Toivon asioiden järjestymistä ja sinulle kykyä olla napakka mutta ystävllinen ja rakentava.
Huh! Kaikki sympatiat sinulle!!
Voin kuvitella, että oma anoppini olisi samanlainen. (Tai siis onkin, mutta asuu luojan kiitos 500 km:n päässä :D ). Anopilla vielä (ei edes niin lieviä) marttyyri-taipumuksia, joten suoraan sanominen vaan pahentaisi tilannetta. Äitisi kohdalla voisin kuvitella, että menee yhdesät korvasta sisään ja toisesta ulos...
Ota nyt aluksi ainakin avain pois. Siitä voi nousta myrsky, mutta ei noin kävellä toisen kotiin!!
Älä anna tilanteen jatkua pitkään, vaan puhu suoraan mahdollisimman pian. Kilpailu on turhaa, koska mummo ei tule koskaan olemaan lapselle sitä mitä äiti - mutta sen sijaan mummolla on lapsen elämässä ainutlaatuinen sija, jota kukaan muu ei voi täyttää. Jos ette pysty keskustelemaan tai se ei tuota tulosta, kysy voisiko neuvolasta saada teille jutteluaikaa tai varaa aika perheneuvolaan. Kun keskusteluyhteys löytyy, välejä ei tarvitse rikkoa, vaikka toinen tai molemmat voivatkin pahoittaa mielensä.
Vara-avain pois, sinun ei tarvitse hyväksyä sitä että kotonasi kuljetaan omin päin. Ymmärrän ärsytyksesi, omalla kohdallani anoppi toimi samoin, varastettu vara-avain mukaan lukien. Voimia.
Että tuo kirkkosisko on kuvottava!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia ap.
Minulla on samanlainen äiti ja tiedän kuinka raskasta se on.
Toivottavasti teillä onnistuu rajojen asettaminen paremmi.
Meillä se menee niin, että niitä rajoja on pakko vahtia koko ajan. Jos hetkeksi yrittää rentoua ja hengähtää tai vaan luulee, että suhteet voisivat toimia jatkossa normaalisti ja rajat on opittu, niin heti tulee ylityksiä ja todella nopeasti ollaan taas lähtötilanteessa.
Siksi minun on pakko pitää hyvin etäisiä, jopa kylmiä välejä äitiini, niin julmalta kuin se tuntuukin.
Ota se vara-avain pois ja hanki lapsenhoitoapu muualta.
Vierailija kirjoitti:
Voimia ap.
Siksi minun on pakko pitää hyvin etäisiä, jopa kylmiä välejä äitiini, niin julmalta kuin se tuntuukin.
Ota se vara-avain pois ja hanki lapsenhoitoapu muualta.[/quote]
Kun vähän aikaa kuluu, saatat vielä tarvita apua paljonkin. Kannattaa tarkkaan miettiä, miten nyt toimit.
Ei sitä apua aina ole kovin helposti muualta saatavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimia ap.
Siksi minun on pakko pitää hyvin etäisiä, jopa kylmiä välejä äitiini, niin julmalta kuin se tuntuukin.
Ota se vara-avain pois ja hanki lapsenhoitoapu muualta.[/quote]
Kun vähän aikaa kuluu, saatat vielä tarvita apua paljonkin. Kannattaa tarkkaan miettiä, miten nyt toimit.
Ei sitä apua aina ole kovin helposti muualta saatavissa.
On sitä. Rajatonta lähiomaista ei kukaan tarvitse, eikä häneltä saa oikeaa apua.
Ensinmäisenä se avain pois ja sanot ettei sitä saa ottaa. Sitten vähän vähemmän yhteyttä vanhempiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis joo, vara-avain on otettu pois jo ja olen kyllä sanonut äidilleni näistä jutuista ja siitä että kaipaan lapsen kanssa omaa rauhaa. Sanonut monta kertaa kuinka hänen käytöksensä loukkaa, niin lopettaa tyyliin päiväksi ja samat jutut taas seuraavana. Tottakai haluan että äiti on mummona lapselleni mutta nää jutut alkaa olla jo liikaa. Isäkin sanoi että hänelle oli ihan vauhkonnut ja panikoinut että mitenkä minä pärjään lapsen kanssa, samaten sisarelleni ja veljelleni soitellut että tietääkö miten me jaksetaan ja onkohan meillä kaikki kunnossa vaikka oon hälle tuhannesti itse kertonut ja aina ollut avoin jos on ongelmia tai murheita.. Hohhoijjaa. Ihan kun hän yrittäisi vihjata että olen jotenkin mitäänosaamaton epäkelpo äiti? Kyllä sitä mielellään kuulisi mielummin vaikka kehuja osaamisesta lapsen kanssa (koska voin kokemattomuudesta huolimatta sanoa pärjääväni ihan pirun hyvin) eikä semmoista jatkuvaa kritisointia ja omien kasvatustapojen tuputusta..
Ymmärrän, että äitisi käytös joissakin asioissa on ärsyttävää, mutta uskon hänen toisaalta tarkoittavan hyvää, rakastavan lastasi ja haluavan olla avuksi. Sun pitää pohtia, haluatko vähän etäisyyttä, jolloin ärsytys helpottaneen, mutta samalla tuki aj apukin vähenee. Vai hyväksytkö avun sellaisena kuin sitä annetaan. Kannattaa myös käsitellä itsensä kanssa se, miksi olet niin mustasukkainen äidillesi siitä, että hän sai vauvan ensimmäisenä syliin.
Luvatta otetun vara-avaimen voit pyytää takaisin. Sun pitää olla jämpti ja sanoa vaikka nimiasiaan selkeästi, että nimi onjo päätetty ja sillä selvä. En kaipaa ehdotuksia. Ja jos ehdotuksi tulee, anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jos tarpeeksi ärsyttää ja haluat omaa rauhaa, kaikkia yksityiskohtia vaikapa neuvolakäynnistä ei tarvitse kertoa. Mutta kuten sanoin, tässä on se käntöpuoli, että apukin saattaa vähentyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kuulosta yhtään naurettavalta, vaan yllättävän pitkään olet jaksanut tuota oman vauvasi omimista.
Valitettavasti on sellaisia isovanhempia, tätejä ja setiä joille pitää laittaa aika kovat rajat jo loppuraskauden aikana. Monesti vain kun on itse heikoimmillaan,niin sitä ei osaa/jaksa. Tuolloin puoliso ja ystävät ovat arvokkaita, ja yksin lapsen saava nainen on helppo "saalis" tällaisille ihmisille. Eihän se äitisi sinua tieten tahtoen kiusaa, mutta hän selvästi käyttää sinun äidiksi tuloa omiin tarpeisiin. Kenties hän haluaa vielä elää sitä äitiyttä, mutta valitettavasti hänen vuoronsa meni jo.
Sinuna ottaisin kunnolla etäisyyttä ja opettelisin sanomaan aina suoraan kun tuntuu pahalta tai sinun reviirille tullaan. Sinä elät nyt todella herkkää aikaa henkisesti, ja aina pitäisi olla niin päin että muut huomioivat vauvan äitiä ja hänen tunteitaan, eikä niin että vauvan äiti antaa muiden nauttia hänen lapsestaan hänen tunteiden kustannuksella. Äidiltäsi ensihetkien hehkuttaminen on törkeää, sillä kuka tahansa lapsen saanut tietää kuinka pahalta tuollainen tuntuisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimia ap.
Siksi minun on pakko pitää hyvin etäisiä, jopa kylmiä välejä äitiini, niin julmalta kuin se tuntuukin.
Ota se vara-avain pois ja hanki lapsenhoitoapu muualta.[/quote]
Kun vähän aikaa kuluu, saatat vielä tarvita apua paljonkin. Kannattaa tarkkaan miettiä, miten nyt toimit.
Ei sitä apua aina ole kovin helposti muualta saatavissa.
Miten mä nyt toimin? Olen sanonut että pyydän apua jos tarvitsen, eikä sitä ole tarpeen kokoajan tuputtaa. Olen mä apua välillä tarvinnutkin, esimerkiksi siivouksessa ja kaupassakäymisessä kun toivuin leikkauksesta. Nyt apua tarvitsisi ehkä silloin, kun pitäisi käydä suihkussa ja vauva sattuu aina tuurilla juuri silloin olemaan erityisen herkkäuninen ja heräämään jokaiseen vesipisaran tippumiseenkin ja sitten saa juosta hoitoaineet päässä pikkusen luo.
Niin, ja itseasiassa saan koska tahansa apua kodintöiden ja vauvan kanssa perhetyöstä, mutta en ole vielä kokenut sitä tarvitsevani :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että äitisi käytös joissakin asioissa on ärsyttävää, mutta uskon hänen toisaalta tarkoittavan hyvää, rakastavan lastasi ja haluavan olla avuksi. Sun pitää pohtia, haluatko vähän etäisyyttä, jolloin ärsytys helpottaneen, mutta samalla tuki aj apukin vähenee. Vai hyväksytkö avun sellaisena kuin sitä annetaan. Kannattaa myös käsitellä itsensä kanssa se, miksi olet niin mustasukkainen äidillesi siitä, että hän sai vauvan ensimmäisenä syliin.
Luvatta otetun vara-avaimen voit pyytää takaisin. Sun pitää olla jämpti ja sanoa vaikka nimiasiaan selkeästi, että nimi onjo päätetty ja sillä selvä. En kaipaa ehdotuksia. Ja jos ehdotuksi tulee, anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jos tarpeeksi ärsyttää ja haluat omaa rauhaa, kaikkia yksityiskohtia vaikapa neuvolakäynnistä ei tarvitse kertoa. Mutta kuten sanoin, tässä on se käntöpuoli, että apukin saattaa vähentyä.
Ei tuo ole auttamista ja rakkautta, vaan vallankäyttöä. Läheisriippuvuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimia ap.
Siksi minun on pakko pitää hyvin etäisiä, jopa kylmiä välejä äitiini, niin julmalta kuin se tuntuukin.
Ota se vara-avain pois ja hanki lapsenhoitoapu muualta.[/quote]
Kun vähän aikaa kuluu, saatat vielä tarvita apua paljonkin. Kannattaa tarkkaan miettiä, miten nyt toimit.
Ei sitä apua aina ole kovin helposti muualta saatavissa.
Miten mä nyt toimin? Olen sanonut että pyydän apua jos tarvitsen, eikä sitä ole tarpeen kokoajan tuputtaa. Olen mä apua välillä tarvinnutkin, esimerkiksi siivouksessa ja kaupassakäymisessä kun toivuin leikkauksesta. Nyt apua tarvitsisi ehkä silloin, kun pitäisi käydä suihkussa ja vauva sattuu aina tuurilla juuri silloin olemaan erityisen herkkäuninen ja heräämään jokaiseen vesipisaran tippumiseenkin ja sitten saa juosta hoitoaineet päässä pikkusen luo.
Niin, ja itseasiassa saan koska tahansa apua kodintöiden ja vauvan kanssa perhetyöstä, mutta en ole vielä kokenut sitä tarvitsevani :-)
Sinun pitää itsenäistyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimia ap.
Siksi minun on pakko pitää hyvin etäisiä, jopa kylmiä välejä äitiini, niin julmalta kuin se tuntuukin.
Ota se vara-avain pois ja hanki lapsenhoitoapu muualta.[/quote]
Kun vähän aikaa kuluu, saatat vielä tarvita apua paljonkin. Kannattaa tarkkaan miettiä, miten nyt toimit.
Ei sitä apua aina ole kovin helposti muualta saatavissa.
Miten mä nyt toimin? Olen sanonut että pyydän apua jos tarvitsen, eikä sitä ole tarpeen kokoajan tuputtaa. Olen mä apua välillä tarvinnutkin, esimerkiksi siivouksessa ja kaupassakäymisessä kun toivuin leikkauksesta. Nyt apua tarvitsisi ehkä silloin, kun pitäisi käydä suihkussa ja vauva sattuu aina tuurilla juuri silloin olemaan erityisen herkkäuninen ja heräämään jokaiseen vesipisaran tippumiseenkin ja sitten saa juosta hoitoaineet päässä pikkusen luo.
Niin, ja itseasiassa saan koska tahansa apua kodintöiden ja vauvan kanssa perhetyöstä, mutta en ole vielä kokenut sitä tarvitsevani :-)
Sinun pitää itsenäistyä.
Jaa mun pitää itsenäistyä? Millähän perusteella mä en sun mielestä ole itsenäinen? Raskausaikana neuvolassa kävi perhetyöntekijöitä juttelemassa mahdollisesta avuntarpeesta, ihan vain koska satun kasvattamaan lapsen yksin? En kuitenkaan ole tuota apua tarvinnut enkä itse pyytänyt ja äiti on ihan omaa apuaan tuputtanut ja totta helvetissä mä sitä satuin tarvitsemaan kun leikkauksen jälkeen olin aika pirun kipeä. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimia ap.
Siksi minun on pakko pitää hyvin etäisiä, jopa kylmiä välejä äitiini, niin julmalta kuin se tuntuukin.
Ota se vara-avain pois ja hanki lapsenhoitoapu muualta.[/quote]
Kun vähän aikaa kuluu, saatat vielä tarvita apua paljonkin. Kannattaa tarkkaan miettiä, miten nyt toimit.
Ei sitä apua aina ole kovin helposti muualta saatavissa.
Miten mä nyt toimin? Olen sanonut että pyydän apua jos tarvitsen, eikä sitä ole tarpeen kokoajan tuputtaa. Olen mä apua välillä tarvinnutkin, esimerkiksi siivouksessa ja kaupassakäymisessä kun toivuin leikkauksesta. Nyt apua tarvitsisi ehkä silloin, kun pitäisi käydä suihkussa ja vauva sattuu aina tuurilla juuri silloin olemaan erityisen herkkäuninen ja heräämään jokaiseen vesipisaran tippumiseenkin ja sitten saa juosta hoitoaineet päässä pikkusen luo.
Niin, ja itseasiassa saan koska tahansa apua kodintöiden ja vauvan kanssa perhetyöstä, mutta en ole vielä kokenut sitä tarvitsevani :-)
Sinun pitää itsenäistyä.
Jaa mun pitää itsenäistyä? Millähän perusteella mä en sun mielestä ole itsenäinen? Raskausaikana neuvolassa kävi perhetyöntekijöitä juttelemassa mahdollisesta avuntarpeesta, ihan vain koska satun kasvattamaan lapsen yksin? En kuitenkaan ole tuota apua tarvinnut enkä itse pyytänyt ja äiti on ihan omaa apuaan tuputtanut ja totta helvetissä mä sitä satuin tarvitsemaan kun leikkauksen jälkeen olin aika pirun kipeä. :)
No miten luulet muiden pärjäävän?
He käy pesulla, siivoavat, hoitavat flunssaisina, keplottelevat kuka mitenkin jne.
Grow up.
Ei juma ap kuulostaa tosi kusipäiseltä tyypiltä. Selittääkin miksi ukko vaihtoi maisemaa vilkkaasti.
Siis mitä, kuka sanoi että en tee kotitöitä ynnä muita mainitsemiasi? Sanoin, että nykyisin tilanne jossa saattaisin tarvita apua olisi tuollainen että vauva nukkuisi huonosti ja suihkut jäisi kesken, mutta empä ole tarvinnut saati apua noihin pyytänyt? :-D Kerran pari tarvitsin kauppareissulle kassinkantajaa kun sitä ei katsos saanut silloin itse kantaa ja apua vähän isommissa siivoushommissa kun piti sänkyä sohvaa sun muita siirrellä. Mutta vääristele toki sanojani. :)
Ja sinä jonka mielestä kuulostan tosi kusipäiseltä tyypiltä. Miksihän? Kypsempi ainakin kun sinä, kun tulee tuntemattomia haukkumaan ja vielä jollain keskustelupalstalla :)
Alue: Aihe vapaa
No mitä jos sanoisit hänelle ihan suoraan?