Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sain lapsen, ja äitini jatkuva hössöttäminen käy hermoille..
28.12.2016 |
Ensinnäkin, sain lapsen ja kasvatan häntä yksin (miehen lähdettyä karkuun jo raskauden puolivälissä) ja alkaa lievästi sanottuna vituttaa muiden jatkuva säälivä hössöttäminen! En suoraansanottuna saa hetken rauhaa muunmuassa äidiltäni. Otin tosiaan hänet mukaan synnytykseen, ja luulin sen olevan hyvä idea. Synnytys alateitse ei onnistunutkaan ja jouduin sitten sektioon. Luonnollisesti en tietenkään itse päässyt heti hoivaamaan vauvaa kunnolla vaan äitini pääsi sitten niihin hommiin. Siitä eteenpäin joka ikinen päivä hän ujuttaa vähintään muutamaan keskusteluun ja pojalle höpötellessään, kuinka juuri hän koki kaiken ensimmäisenä lapseni kanssa ja kuinka juuri hän vaihtoi ensimmäiset katseet tämän kanssa ja kuinka vauva kuuli ensimmäisenä juuri hänen äänensä ja muuta diipadaapaa. Äitini tietää, kuinka kova paikka itselleni oli joutua sektioon ja etenkin tuo etten saanut kokea ensimmäisiä hetkiä lapseni kanssa..
Joku aika sitten olin vanhemmillani kylässä ja nukuin makkarissa vauvan vieressä, ja aamuyöstä syöttöaikoihin heräsin siihen että vauva ei ole vieressäni. Lähdin sitten kiertämään taloa ja äitini sylissähän tuo möllötti olkkarin nojatuolissa? Oli kuulemma hakenut ja herättänyt lapsen syömään jo muutama tunti sitten, vaikka juuri olin tämän syöttänyt ja hän hyvin tietää että yritän pitää rytmit kuosissa ja tämä yksikin kerta riitti siihen että ajat syömisten ja unien kanssa ovat lentäneet päälaelleen täysin.
Tämän lisäksi heittelee jatkuvasti nimiehdotuksia vaikka olen nimen jo aikapäiviä sitten päättänyt, mutta kokoajan kuuluu kuinka hän nimeäisi lapsen siksi ja täksi, että harkitsisin vielä nimeä????? Joka päivä saan useita viestejä, missä on vinkkejä mitä tehdä missäkin tilanteessa ja kävin juttelemassa muksun vatsavaivoista neuvolassa mutta äitini mussuttaa kuinka teen väärin niiden hoitamisen ja ehkäisemisen kanssa, vaikka ovat loistavasti toimineet. Ihan kaikessa tekemässäni on jotain moitittavaa, ihan vain siksi koska hän tietää paremmin koska on minut ja veljeni kasvattanut juuri niin keinoin. Kaikki pitäisi tehdä niinkun hän sanoo, ja muistuttaa aina kuinka hän on hoitanut niin paljon lapsia ja että hän kyllä tietää. Hän kun on vaihtanut eläessään tuhansia vaippoja, vaihtoi sairaalassa käydessäänkin pienelle vaipan ja pian oli sänky sotkussa ja hoitajakin kyseli että miten ihmeessä tää vaippa on saatu edes laitettua näin. :D Tämmöiset pienet vitutuksen aiheet, kuten esimerkiksi kun olin kuumeessa kotosalla ja pyysin äitiäni tuomaan muutamia rasvoja sun muita, mutta eihän niitä voi käyttää kun ovat hajustettuja kun mitkä eivätkä todellakaan sovellu vauvan ihon ja varsinkaan vaippa-alueen hoitoon.. Hän oli sitä mieltä että TODELLAKIN SOPIVAT! Pelkästään hänen tuomistaan kosteuspyyhkeistä sain itsekin herkkäihoisena allergisen reaktion :| Ehkä valitan pienestä, mutta ihmettelen sitä ettei hän voi kuunnella sitä mitä itse olen todennut toimivaksi, ihan vauvan hoidon suhteen kuten myös esimerkiksi just tommoisten pienten juttujen kuten käyttämieni tuotteiden kanssa..
Niin, ja kaikenlisäksi äitini oli napannut yhdessä vaiheessa avainkaapistani itselleen vara-avaimeni ja paukkasi kutsumatta kylään ja kun en ollut huomannut asiaa vielä niin oli käynyt kotonani kun itse olin muualla???? Tiedä sitten mitä tekemässä, tiskeistä päätellen ainakin syömässä -.-
Joillekkin valitukseni kuulostaa varmaan ihan naurettavalta, mutta pakko oli. Olen tottakai hyvin kiitollinen tukiverkostostani ja siitä että apua saa, mutta kohtuus pitäis olla kaikessa. Välillä tuntuu, että äitini tuntuu pitävän lastani omanaan ja että minä vain hoitaisin häntä :D Tämä lapsi ei ole edes hänen ensimmäinen lapsenlapsensa, mutta eipä muita kohtaan oo ollut näin tunkeileva suoraansanottuna.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimia ap.
Siksi minun on pakko pitää hyvin etäisiä, jopa kylmiä välejä äitiini, niin julmalta kuin se tuntuukin.
Ota se vara-avain pois ja hanki lapsenhoitoapu muualta.[/quote]
Kun vähän aikaa kuluu, saatat vielä tarvita apua paljonkin. Kannattaa tarkkaan miettiä, miten nyt toimit.
Ei sitä apua aina ole kovin helposti muualta saatavissa.
Miten mä nyt toimin? Olen sanonut että pyydän apua jos tarvitsen, eikä sitä ole tarpeen kokoajan tuputtaa. Olen mä apua välillä tarvinnutkin, esimerkiksi siivouksessa ja kaupassakäymisessä kun toivuin leikkauksesta. Nyt apua tarvitsisi ehkä silloin, kun pitäisi käydä suihkussa ja vauva sattuu aina tuurilla juuri silloin olemaan erityisen herkkäuninen ja heräämään jokaiseen vesipisaran tippumiseenkin ja sitten saa juosta hoitoaineet päässä pikkusen luo.
Niin, ja itseasiassa saan koska tahansa apua kodintöiden ja vauvan kanssa perhetyöstä, mutta en ole vielä kokenut sitä tarvitsevani :-)
Tämä on vähän off topic, mutta nyt kun olet yksin vauvan kanssa, niin ehdottomasti otat vauvan sitteriin suihkun lattialle (niin ettei vauva kastu) mukaan kun käyt suihkussa. Näin pystyt itse lepäämään kun vauva lepää.
Mä olen itse ajatellut niin, että jos mummoille ym ei kelpaa se että minä itse määritän mihin tarvitsen apua lasten kanssa, niin mun on parempi ilman heidän apua. Tuohon leikkiin kun lähtee, niin ennen pitkään huomaat olevasi vain taustahenkilö elämässäsi. Eikä kukaan muu kuin sinä edes pysty sanomaan missä vaiheessa kestää eron sinusta mummolassa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olisin ehdottanut myös tuota että vauva sitteriin suihkun ajaksi. Eikä sen vauvan luona tarvitse olla heti samalla sekunnilla kun se yhdesti itkee. Kannattaa opetella kuulostelemaan vauvaa että onko sillä jokin hätänä vai minkä takia huutaa.
Ei ole ikinä hyvä asia mielistellä muita ihmisiä koska tarvitsee heiltä jotain. Eli siis että tekisit kuten isovanhemmat toivovat, koska pelkäät että tulevaisuudessa eivät auta sinua. Älä anna heille liikaa valtaa tai voivat ihan hyvin alkaakin uhkailemaan kun eivät saa haluamaansa!
Ehkä äitisi on oikeasti huolissaankin sinusta koska olet vauvan kanssa yksin. Se vain ilmenee nyt aivan väärällä tavalla eikä siihen auta kuin sanoa jämäkästi että missä menevät rajat. Ja kun äitisi päivän käyttäytyy kunnolla ja sitten aloittaa taas, muistuta niistä rajoista uudelleen. Älä jää lässyttämään turhia, vaan sano että asia on näin, piste. Monesti naisille on kova paikka kun oma tytär tulee äidiksi ja näin hänestäkin tulee äiti. Äitisi yrittää jotenkin viedä tämän roolin sinulta. Ehkä että pysyisit aina hänen pikkutyttönään?
Nyt mummolle rajat, avain pois, vauva sitteriin suihkun ajaksi, ei varmasti kuole itkuun muutamassa minuutissa, kun peset itsesi. Arjen pikkuaskareisiin varmasti löytyy joku kaveri avuksi, onko paikkakunnallasi "hätäkahvit" facessa? Sieltä löytyy varmasti joku kaveriksi, samassa tilanteessa oleva.
Rajoilla tarkoitetaan sitä että pyydät molemmat vanhempasi käymään ja keität heille kahvit samalla kun annat vauvan isällesi syliin, ja sitten äidillesi niin että olet läsnä ja et hyväksy kaikkia hänen ehdotuksiaan.
Et pyydä äitiäsi tuomaan mitään, varsinkaan mitään lapselle. Kiität jos tuo muttei muuta.
Et pyydä apua kuin omiin lääkärikäynteihin. Suihkut ym eivät vaadi enää apua kun olet jo toipumassa.
Annat pyydettäessä lasta hoitoon esim 5-6 h viikossa, et enempää.
T. Eräs rajattoman äidin omaava jonka äiti yhä yrittää päättää mitä mm. annan lapsilleni ruuaksi tai paljonko maitoa heidän pitää päivässä juoda. Ja kolme vuotta jo takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimia ap.
Siksi minun on pakko pitää hyvin etäisiä, jopa kylmiä välejä äitiini, niin julmalta kuin se tuntuukin.
Ota se vara-avain pois ja hanki lapsenhoitoapu muualta.[/quote]
Kun vähän aikaa kuluu, saatat vielä tarvita apua paljonkin. Kannattaa tarkkaan miettiä, miten nyt toimit.
Ei sitä apua aina ole kovin helposti muualta saatavissa.
Miten mä nyt toimin? Olen sanonut että pyydän apua jos tarvitsen, eikä sitä ole tarpeen kokoajan tuputtaa. Olen mä apua välillä tarvinnutkin, esimerkiksi siivouksessa ja kaupassakäymisessä kun toivuin leikkauksesta. Nyt apua tarvitsisi ehkä silloin, kun pitäisi käydä suihkussa ja vauva sattuu aina tuurilla juuri silloin olemaan erityisen herkkäuninen ja heräämään jokaiseen vesipisaran tippumiseenkin ja sitten saa juosta hoitoaineet päässä pikkusen luo.
Niin, ja itseasiassa saan koska tahansa apua kodintöiden ja vauvan kanssa perhetyöstä, mutta en ole vielä kokenut sitä tarvitsevani :-)
Käytännön neuvo: hanki babysitteri, sellainen vanhanaikainen kankainen (metallirunkoinen), jota vauva heiluttaa itse. Helppo nostaa vauva minne vain (esim kylpyhuoneeseen tai oviaukkoon) ja vauva näkee sinut eikä panikoi ja viihtyy sen hetken kun olet suihkussa. Sun vain täytyy opetella tulemaan itsenäisesti toimeen ja kehitellä kaikkia kikka kolmosia miten pärjäät yksin vauvan kanssa. Jos olet joka suihkuun menolla pyytämässä äitiäsi huolehtimaan vauvasta, ei ihme että rajat menee sekaisin. Pyydä apua vasta kun todella tarvitset sitä. Esim, jos olet loukannut kätesi/jalkasi tms. eikä vauvan nostelu onnistu. Tuollainen rajattomuus ja epäselvät roolit äidin ja mummon välillä kostautuu lapsellesikin jossain vaiheessa, mikäli et nyt aikuistu ja pidä kiinni niistä. Korosta äidillesi mummon roolia ja sen ainutkertaisuutta, ja että se on erilainen kuin vanhemman rooli. Äitisi varmasti rauhoittuu, kun huomaa että selviät ja pärjäät. Tämän päättelin siitä, että lapsesi ei ole hänen ensimmäinen lapsenlapsensa, eikä hän ole muidenkaan kohdalla höyrähtänyt. Nimittäin on olemassa niitäkin ns. toivottomia tapauksia, jotka eivät tunne mitään rajoja suhteessa läheisiinsä. Kertomasi perusteella en usko että äitisi on sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rajoilla tarkoitetaan sitä että pyydät molemmat vanhempasi käymään ja keität heille kahvit samalla kun annat vauvan isällesi syliin, ja sitten äidillesi niin että olet läsnä ja et hyväksy kaikkia hänen ehdotuksiaan.
Et pyydä äitiäsi tuomaan mitään, varsinkaan mitään lapselle. Kiität jos tuo muttei muuta.
Et pyydä apua kuin omiin lääkärikäynteihin. Suihkut ym eivät vaadi enää apua kun olet jo toipumassa.
Annat pyydettäessä lasta hoitoon esim 5-6 h viikossa, et enempää.T. Eräs rajattoman äidin omaava jonka äiti yhä yrittää päättää mitä mm. annan lapsilleni ruuaksi tai paljonko maitoa heidän pitää päivässä juoda. Ja kolme vuotta jo takana.
No ei todellakaam tarvitse kenenkään antaa omaa lasta hoitoon edes 10 minuutiksi, kun pyydetään.
Muuten hyvä lista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksin et tule jaksamaan vauvan-lapsen-nuoren kanssa. Todellista aitoa rakkautta ja apua voi antaa vain lapsen äiti ja isä sekä isovanhemmat. Vauvan ollessa pieni pärjäät vielä, mutta tilanne riistäytyy käsiin kun lapsi kasvaa. Tieto omasta kokemuksesta.
Minne lapsen isä katosi-oletko sinä vaikea ihminen?
Vierailija kirjoitti:
Yksin et tule jaksamaan vauvan-lapsen-nuoren kanssa. Todellista aitoa rakkautta ja apua voi antaa vain lapsen äiti ja isä sekä isovanhemmat. Vauvan ollessa pieni pärjäät vielä, mutta tilanne riistäytyy käsiin kun lapsi kasvaa. Tieto omasta kokemuksesta.
Minne lapsen isä katosi-oletko sinä vaikea ihminen?
Kyllä se vauvan kanssa on yksin raskainta, kun pitää hoitaa kauppakäynnit yms ja olla äkkivalmiudessa vastaamasn itkuun. Isomman lapsen kanssa arki on hyvin paljon helpompaa. Eli ap tsemppiä, kaikki helpottuu vielä hurjasti!
Ja yksikään lapsi ei tarvitse sellaista isovanhempaa tai muuta sukulaista, joka pyrkii kalifiksi kalifin paikalle, eli yrittää syrjäyttää lapsen äidin ja ottaa pääroolin lapsen elämässä. Lapsen kummit ja äidin ystävät voivat olla ihan yhtä lailla tärkeitä lapselle. Ja ihan aluksi lapsi ei edes tarvitse kuin äitinsä (toki äidille tekee hyvää saada apua), ja yhteiskunnassamme lapsi päiväkodissa, harrastuksissa ja koulussa kohtaa paljon itselle merkittäviä ihmisiä aikanaan.
Paras isovanhempi on vanhempien tuki ja tsemppari, ei lapsen ja äidin väliin tuleva kiila.
Alue: Aihe vapaa
Ruoan voi tilata kotiin. Ja huonekalujen siirtelyyn voi pyytää vaikka naapurin teinipoikaa tai työkaveria tms. Aina on ratkaisu. Meillä ei ole yhtään isovanhempaa eikä olla lasu-perhe ja kummasti porskutettu 15 vuotta.