Olisko mulle itselleni hyväksi että pystyisin antamaan anteeksi

isälleni joka on ollut lapsuuteni ja nuoruuteni täysi mulkku.
Yritän olla tuntematta katkeruutta, suurimmaksi osaksi en tunne mitään.
Hänellä ei ole enää mitään otetta minuun, en ole millään lailla riippuvainen hänestä, en suostu edes perinnön toivossa pokkuroimaan.
Ärsyttää kun miehen toiveesta joudun pitämään jonkinverran yhteyttä.