Jos oman vahvuusalueensa tunnistaa vasta lukion jälkeen, onko liian myöhäistä?
Valmistun keväällä. Arvosanat on sitä ihan ok 7-8 tasoa, mutta yo-kirjoituksista ei ole ihmettä odotettavissa.
Nyt vasta tajusin, että meikähän olisi menestynyt kielissä hyvin, olisi pitänyt ottaa enemmän kieliä sen valinnaisen fysiikan sijaan. Jotenkin sumussa ajattelin että jos kielenopiskelussa on vähän vaikeutta, se ei voi olla vahvuusalueeni... Nyt ei sitten yhtään valinnaista kieltä ole, englannin kirjoitukset eivät menneet erityisen hyvin, kun se englanti tuntuu ihan erityisen vaikealta. Kielet on kuitenkin ainoa oppiaine, johon löytäisin helposti motivaatiota, mutta tajuan sen vasta nyt! Eipä kai lukion jälkeen enää mitään merkittävää kieltenopiskelua voi tehdä, siis niin että se tukisi muita opintoja.
Kommentit (19)
Kyllähän kieliä voi opiskella lukion jälkeenkin. Kaikkein parhaiten oppii varmaan viettämällä aikaa kyseistä kieltä puhuvassa maassa. Töihin välivuodeksi sinne ja sitten yliopistoon? Tai haet nykyisillä taidoilla.
Nopeat syövät hitaat nykymaailmassa. Jokainen väärä valinta ja hidastelu laskee mahdollisuuksiasi hyvän tulevaisuuden suhteen. Ei enää ole aikaa esim. välivuosiin tai itsensä etsimiseen.
Kyllä se hei siitä! Osaa kielistä pääsee opiskelemaan yliopistoon ilman että osaa sitä yhtään. Lähinnä sellaisia, joita ei suomessa yleensä lukioissa opeteta. Esim. jotain japania tai puolaa. Jos haluaisit välttämättä tehdä vaikka saksasta ammatin niin helpompi sitä on opetella lukion jälkeen kuin vaikka fysiikkaa olisi.
On myöhäistä. Yleensä jo synnytyksessä sun otsaan leimataan mitä susta tulee: Duunari, narkkari, akateeminen, politiikko.
T: Orwell
Jos jää lukion oppimäärä kielissä harmittamaan, niin miksi et lukisi niitä vaikka aikuislukiossa erikseen? Niitähän voi irrallisina oppiaineine suorittaa siellä ja jopa kirjoittaa.
En ole löytänyt omaa vahvuuttani vieläkään, ja lukiosta on jo vuosia. Ole onnellinen jos löysit jotain mikä kiinnostaa jo nyt.
Mikään kiire ei ole, valkkaat miten haluat vaikka viisi vuotta.
Laskepas huviksesi vaikkapa jonkun kielen opiskeluun käytetty tehokas aika sen 2,5 vuotta kestäneen lukion aikana. Lukiossa ei opi mitään mitä ei oppisi muutamassa kuukaudessa tehokkaalla itseopiskelulla vähintään yhtä hyvälle tadolle. Itse opettelin espanjan kielen kolmessa kuukaudessa B2 tasolle itseopiskeluna työn ohessa muutamana iltana viikossa muutaman tunnin kerrallaan käyttäen.
Kuka tahansa voi aloittaa uusien kielien kielikursseja vaikka iltalukiosssa jos ei kykene itseopiskeluun.
Ei tietenkään ole liian myöhäistä, vielä ehdit opettelemaan vieraan kielen tai useammankin ihan hyvälle tasolle. Kielikursseja sekä kansan- ja kansalaisopistojen kielilinjoja tms. kannattaa harkita ja tietysti myös ulkomailla opiskelua. Tai vaikka opiskelisitkin Suomessa, niin voit lähteä korkeakoulusta vaihtoon alalla kuin alalla ja siten treenata kielitaitoa. Nykymaailmassa on mahdollisuuksia vaikka kuinka, mutta ne pitää sitten vain itse etsiä ja hyödyntää. Itse aloitin uuden kielen 21-vuotiaana ja nyt käytän sitä työelämässä lähes joka päivä.
Ei todellakaan ole liian myöhäistä!
Mä vietin lukion jälkeen neljä välivuotta, ekat kaks ulkomailla töissä ja vikat kaks kotimaassa töissä. Lukiossa ajattelin, että kielten opiskelu ois mun juttu. Kuitenkin ulkomailla vahvistui ajatus asiakaspalvelualasta, jolla olen ollut nyt yli 10 vuotta. Nyt viime aikoina on taas alkanut houkuttaa nuo kielet, mutta myös eräs ihan toinen ala. Tuo ala on sellainen, jota ei oikein Suomessa kunnolla voi opiskella, mutta siinä maassa kyllä, jonka kielestä olen todella kiinnostunut ja missä olen aiemmin asunut. Haaveena olisi päästä sinne opiskelemaan ja tekemään töitä.
Uskon, että koskaan ei ole liian myöhäistä! Sitä myös muuttaa mieltään matkan varrella, muuttuu itse ihmisenä vuosien mittaan, tulee uusia kiinnostuksen kohteita, työelämä muuttuu jatkuvasti. Eikä nykyään enää ole sellaista kuin ehkä todella harvalla, että tekisi yhtä työtä lopun ikäänsä. Moni opiskelee 30-vuotiaana, 40-vuotiaana, 50-vuotiaana tai vielä vaikka lähellä eläkeikääkin uuden ammatin. Itse stressasin lukioaikana ja lukion jälkeen hirveästi sitä, kun en keksinyt omaa juttuani enkä ollut varma mitä haluan. Nyt harmittaa jälkikäteen, kun se oli aika turhaa oikeastaan. :-)
Suosittelen myös hakeutumaan siihen maahan töihin, minkä kielestä olet kiinnostunut. Kaikista parhaiten opit paikan päällä ja voit käydä kielikouluakin siellä. Haluaisitko lähteä esim. aupairiksi tms.? Arvosanojahan voi edelleen parantaa jälkikäteenkin(?) ja voiko myös kirjoittaa uusia aineita, jos esim. menet Espanjaan ja opiskelet sitä ja kirjoitat sen sitten joskus?
Ei ole myöhäistä. Niitä urasuunnitelmia ehtii vaihtaa vielä monta kertaa. Itse valmistuin kauppiksessa ja tein siihen liittyvää työtäkin jonkin aikaa. 25v muutin ulkomaille ja lopulta ihan toiselle puolelle maailmaa, jossa aikaisemmat kokemukset ei paljon painanut. Menin takaisin yliopistoon ja lähdin ihan eri suuntaan. Nyt olen 33, ja työtilanne ja palkka on tosi hyvät, ollut jo muutaman vuoden siitä asti kun valmistuin uudelle alalle.
Uskon että nuoremmille sukupolville samassa työssä olo koko elämän ajan tulee olemaan harvinaisuus. Eli voit mielestäni lähteä uudelle uralla milloin vain, sillä oletuksella että se on sellainen ala jossa hyvä työtilanne.
Niin ja sekin vielä että kukaan ei ole koskaan kysellyt mitä tein lukiossa. Se oli vaan sellainen pakollinen vaihe joka nyt jälkeenpäin vaikuttaa tosi mitättömältä. Kyllä paljon tärkeämpää on se mitä olet tehnyt lähiaikoina. En mä esim. työhakemukseenkaan listaa tosi vanhoja työpaikkoja tai sellaisia joilla ei ole mitään tekemistä hakemani työn kannalta (ellei erikseen pyydetä).
Tiedän että jos on ottanut vaan fykestä pakolliset ja käy kaikki kurssit esim ilta koulussa. On päässyt pääsykokeitten ansiosta yliopistoon. Siihen on tosin saattanut mennä 2-4 v. Tosin kaikki ei pääse vaikka lukisivat laskisivat 10 v.
Otsikkoon lurahti jotenkin tuo lukion jälkeen, tarkoitin tietenkin että lukion loppupuolella