Lue keskustelun säännöt.
”Anoppi alkoi kiljua joulupöydässä, että aionko tappaa hänet” – sukujoulut, joita ei muistella hyvällä
23.12.2016 |
Sukujoulu voi olla ihana ja ikimuistoinen tai sitten suoraan helvetistä – ainakin IS:n lukijoiden tarinoiden perusteella.
Jos esimerkiksi anopin ja miniän välit ovat jännitteiset entuudestaan, jouluna tilanne saattaa kiristyä äärimmilleen.
Kommentit (25)
Minusta olisi hyvä, jos pariskunnat pystyisivät päättämään joulun vietosta aina itse ilman paineita siitä, että sukulaiset loukkaantuisivat. Se on sukulaisten murhe! Ranta sanoo.
Vaikka anoppilan tavat olisivat vieraat ja ruoka vääränlaista, kehottaa Ranta käyttäytymään aikuisen tavoin. Myös Tuula Vainikainen neuvoo, että ristiriitatilanteissa viisaampi ei sano mitään. Joitain juttuja voi painaa villaisella – ja siinä onkin haastetta.
Näin lukijat kertovat karmeimmista sukujouluistaan. Lukijakommentit on kerätty jutuista, joissa kerrottiin ikävistä anopeista sekä karmeimmista vieraskokemuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Lähdin itkien kotiin”
”Anoppi alkoi kiljua joulupöydässä, että aionko tappaa hänet. Kysyin vain, haluaako hän ottaa jälkiruokaa.”
Diabeetikko
”Jouluna appivanhemmat kutsuivat meidät syömään. Myöhästyimme tovin, kun vauva oli oksentanut vaatteilleen ja jouduimme vaihtamaan hänelle vaatteet. Koko ruokailun ajan he piikittelivät minua niin, että kun sain lautaseni tyhjäksi kiitin kohteliaasti ruoasta ja lähdin itkien kotiin... Mieheni tuli lasten kanssa perässä. Että sellaista ’joulurauhaa’...”
Marima
”Ensimmäinen joulu (miehen perheen luona) oli kamala. Esikoisensa, ylioppilas, toi kaverinsa juopottelemaan kiljua koko jouluyön ja rääkkäämään kissanpoikasia. Koska he olivat herroja, se heille sallittiin. Myöhemmin tapahtui niin karmeita asioita, etten ole voinut kertoa niistä kenellekään. Ne leimasivat koko suvun, ja olen tasapainoillut lasteni kanssa siitä, mitä kaikkea voisin kertoa.”
Julma nainen
”Teimme jouluksi varasuunnitelman, jos miehen systeri aikoo kutsua itsensä perheineen joulunviettoon täydellä ylläpidolla. Olemme varanneet hotellin jo toisesta maasta joulun ajaksi. Sukulaisten hyväksikäyttö on puhallettava poikki, kun se alkaa mennä liian pitkälle. Silloin viimeistään, kun et tunne olevasi lämpimästi tervetullut kylään, vaan oletkin maksajan rooliin puettu kävijä.”
Maxii
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Suku lapsia myöten istui tuppisuina”
”Joulut ja pääsiäinen olivat muuta kuin juhlaa. Kokoonnuimme kyllä suvun kanssa, mutta kukaan muu ei saanut anopin puheelta sananvuoroa, tai pystynyt vaientamaan häntä. Joulunakin hän puhui rahoistaan ja miten ne on jaettu hänen kuoleman jälkeen. Mies oli aina elättänyt ja maksanut, ja anoppi säästänyt oman työpalkan itselleen. Suku lapsia myöten istui tuppisuina. Lopulta ilta loppui ja hän sanoikin lähtöä tehdessä, nyt olen puhunut tarpeeksi, voimme lähteä kotiin.”
”Hyväähän mä (anoppi) vain tarkoitan, kun kolaan lumet tontin reunoilta keskelle kulkuväylää kukkulaksi tai haravoin aikani kuluksi pihakivet jätesäkkeihin ja jätän kuten edellä. Eihän vanha ihminen nyt niin painavia säkkejä jaksa siirtää.
Naulaan sun ikkunan karmeihin samalla näitä jouluvaloja ja poltin kaikki talven viripuut kerralla, kun olivat niin kivan kuivia ja pieniä.
Eikö kuule kerrankin teillä tuoksu hyvältä kun minä pesin lattiat. Miten niin kurkkua kuristaa ja silmiä kirvelee? Tämähän oli männyntuoksuinen ja desinfioikin samalla (tarkoitettu wc-pytyn pesemiseen).”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Itse omaan sen verran karjalaisia sukujuuria, että kun vieraita kutsutaan, niin ne myös kestitetään. Miehen sukulaiset vain ovat alkaneet ärsyttää, kun heidät on kutsuttu esim. poikamme synttäreille (hyvissä ajoin), niin jättävät vain tulematta paikalle! Siinä jää hirveä määrä tarjottavaa yli, kun viisi aikuista ei saavukaan paikalle.
Nyt sama porukka on kutsumassa itsensä meille jouluaatoksi... Voikohan tuohon nyt luottaa, että saapuvat paikalle? Vai ilmoitanko, että vietämme joulun perhepiirissä ja nähdään joulun jälkeen? Vai ottaisinko vain ovikellon patterin irti aattona?”
malla
”Muistelen ex-appiukkoa...”
Sukujoulu voi toisaalta olla näinkin mukava, kuten nimimerkki Sairas nuukuus on kaameaa kertoo:
”Muistelen ex-appiukkoa, joka tuli yöllä 3–4:n aikaan varovasti emännän vierestä minua herättelemään joulun aikaan. Laitettiin kinkut ja laatikot pöytään ja olutta muutama pullo ja sitten hihiteltiin keittiössä varmaan toista tuntia ja mentiin nukkumaan mahat täynnä herätäksemme aamukahville 4 tunnin päästä vieläkin kylläisinä... Exä sitten lähti toisen miehen matkaan, muttei se hyviä muistoja pilaa mielestä.”
Mikä on karmein kokemasi sukujoulu? Mitä silloin tapahtui? Jaa tarinasi kommenteissa!
Anu Karttunen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kekekalervo@gmail.com22.12. 19:16130
Missä pointti?
Voihan se olla että joku peräkamarin poika pitää vieläkin äitinsä puolta.
Mutta tosimiehellä on perhe ja silloin on vaimo etusijalle ettei tartte nukkua sohvalla.
Jos anoppi kiukuttelee niin lähtee siinä silmän räpäyksessä ulos eikä ole asiaa tulla käymään.
Siinä kun anoppi käpristelee pari vuotta eikä saa nähdä lapsenlapsiaan niin käytös kummasti muuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on jo itsessään karmea joulu, kun yhtenä jouluna piti ravata joka ikisellä sukulaisella kylässä, jotka olivat pyytäneet kylään ja vain siksi, koska eivät meille jaksaneet tulla vastavuoroisesti välillä jouluna kylään. Jos olisimme jättäneet käymättä, olisi lapsilta lahjat jääneet sukulaisilta saamatta ja mieli pahoitettu. Ihmettelen, että aina ajatellaan kuinka lapsiperheillä on aikaa ja voimavaroja olevinaan juosta joka sukulainen jouluna läpi, mutta sukulaiset ei itse vaivaudu tulemaan kylään meille. Tänä jouluna olemme kotona visusti, ettei mene joulu hössöttämiseen.
Ei kannata kyläillä jos ei siltä tunnu. Niin olen tehnyt ja teen vastaisuudessakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauhutarinat anopeista ja miniöistä voitaisiin kyllä jo lopettaa. Sen verran kotikasvatusta ja sydämen sivistystä on löydyttävä molemmilta,että toimeen tullaan.Miniän pitää muistaa,että anoppi on hänen rakkaan puolisonsa äiti ja myös vanhempi ihminen,jota pitää kunnioittaa. Anoppi huomioi,että miniä on hänen poikansa vaimo,lasten äiti ja oman kotinsa emäntä. Helppoa kuin makkaransyönti.
Tänä jouluna vietän yksin, toki nautin herkkuja :) Itse annoin 50€ työttömälle kahden lapsen yksinhuoltaja äidille jouluksi että saavat jouluruokia. Muuten heidän olisi pitänyt elää kirkon ruokakassilla.
Kun appiukko tuli aattoyönä vessaan perässä ja halusi panna. Pakko oli antaa,kun muuten olisi mennyt rahahanat kiinni.
Niin metsä vastaa kun sinne huutaa- on klisee, mutta pitää sisällään totuuden siemenen. Kukaan ei jaksa riidellä yksin. Hankalalle anopille voi sanoa kauniisti, että nyt sinä loukkasit minua ja jos nalkutus jatkuu, voi lähteä pois. Niskojaan nakkovalle ja kaikkea nyrpistelevälle miniälle voi sanoa samoin ja pyytää tätä tuomaan seuraavalla kerralla itselleen sopivat eväät. Ja kaikkeen ei todellakaan ole pakko reagoida tai etsiä riidan aihetta.
Mun anopilla oli kaksi miniää ja vaikka mummu oli vähän hankala luonne, ei meillä tullut riitaa kun me miniät ei lähdetty siihen mukaan vaan oltiin kun ei oltas kuultukaan pieniä vasamia. No, tuli sitten kolmas miniä jota mummu palvoi....aluksi. Pian oli kuitenkin täysi sota päällä, uusi miniä tarttui jokaiseen sanaan ja näytti mummulle paikkansa, hyvin selkeästi. Syytinkimummu oli vanhainkodissa ennenkun ehti tajutakaan . Eipä siinä meillä muilla ollut sanomista, oli poikansa ja tämän uuden ihanan vaimon syytingissä.
Miksi tälläinen kopioitu ketju, juuri luin sen iltiksen sivuilta?
Ei edes ensimmäinen.
Kuule, kukaan ei riitele yksinään. Katsopa peiliin!
Miniöistä kirjoittanut tietokirjailija Tuula Vainikainentuntee henkilökohtaisesti, kuinka joulu herkistää sukupolvien välit.
– Vietetäänkö joulu sun vai mun kotona? Anopin olisi hyvä ymmärtää, että miniälläkin on oma perhe. Yritän tässä itseäni kasvattaa, kun minullakin on kaksi miniää, Vainikainen kertoi IS:lle marraskuussa.
Pari- ja seksuaaliterapeutti Teija-Liisa Ranta neuvoo IS:n jutussa, että pariskuntien pitäisi keskenään sopia, millaisen joulun haluavat.