Vuorotyöläisten arkea, kokemuksia?

Kannattaa jättää työt töihin.

Vuorotyöt ainakin on töitä, jotka jatkuvat toisen tekemänä.

Meillä oli yksi syksy työt niin, että mies pääsi töistä klo 15.30, kaahasi jumalatonta ylinopeutta kotiin, nähtiin pihalla kun vaihdettiin avaimia, mä kiisin töihin aloittaakseni klo 16. Meni itse asiassa tosi hyvin, ei viitsitty viikonloppunakaan riidellä kun näki niin "harvoin." Tämä siis aikana ennen lasta, nykyisin tuosta ei tulisi mitään.

Reilut 10 vuotta eletty arkea, jossa kumpikin käy vuorotöissä, pois lukien hetki kun toinen opiskeli. Ei mitään kuvaamasi kaltaisia ongelmia. Päivätöihin en edes haluaisi. Päinvastoin koen että kotona ymmärretään, mutta kaverit tai sukulaiset, jotka ei itse tee vuorotöitä, ei käsitä miks me ei aina olla yhdessä jossain juhlissa tms. ja miten meillä oo joka kesäviikonloppuna vapaata.

Jos töihin lähtö vituttaa kovasti, niin onkohan se työ ihan oikee ja syy siellä?

Meillä on molemmat vuorotöissä, mutta miehellä on paljon enemmän vapaapäiviä, koska hän tekee 4 tuntia pidempää päivää kun minä.

En tunnista tuollaista työstressiä, toki välillä v*tuttaa muttei jatkuvasti. Onkohan jompikumpi teistä tehnyt liikaa töitä, ottanut liikaa stressiä? Kyllä meillä kaverit on ymmärtäneet, ettei välttämättä päästä joka paikkaan ja juhlaan, mutta ne perheestä tulee ketkä pääsee. Jos kukaan ei pääse, ei mahda mitään. Tämmöistä tämä on aina ollut, olemme olleet yhdessä 20 vuotta ja tehneet lähestulkoon aina vuorotöitä. Kyllä siihen tottuu.