Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Miten hyväksyä asia?

Joitain vuosia sitten baarissa käydessä tuli otettua melko rajusti alkoholia. Kotona ensiksi ja tappiin asti baarissa, joten muistikuvat ovat hieman hataria.
Valomerkin aikoihin ihmiset tuppaavat jäämään vähäksi aikaa hengailemaan baarin edustalle odottelemaan taksia tai muuten vain juttelemaan. Niin jäin minäkin. Ihan iloisissa tunnelmissa tuntui kaikki olevan.
Iloisessa ja reippaassa tuiterissa olen toisinaan ihan supliikkimiehiä ja niinpä päädyin juttelemaan nuoren naisen kanssa mukavia. En kauheasti muista mistä juteltiin kun niin kännissä olin ja tapahtuneesta on jo melko kauan, mutta hauskaa oli ja muistan että naurettiin asioille ja että hän kertoi olleensa tanssimassa.
Juttu luisti niin hyvin että seuraavaksi jo istuttiinkin taksissa menossa kohti asuntoani. Mahdollisesti kevyttä suuteluakin oli jo kuvioissa.
Sitten oltiinkin jo sängyssä. En varsinaista yhdyntää muista, mutta seksuaalista toimintaa siellä tapahtui. Ilmeisesti kuitenkin sammuin melko nopeasti.
Heräsin aamulla ja nainen nukkuu vieressäni. Nousen ylös, edelleen todella tukevassa humalassa. Istahdan koneelle ja yhtäkkiä tulee flashback siitä kun nainen kertoo olevansa 16 vuotias. Itse olin 29 vuotias. Paniikki ja häpeä iskee vaikka edelleen humalassa.
Teini alkaa heräillä ja sanon meneväni kauppaan. Menin, ostin olutta, en uskaltanut mennä enää kotiin vaan menin kaverille odottelemaan että tyttö lähtee pois.

Tunnen edelleen valtavaa häpeää ja syyllisyyttä tapahtuneesta. En saa sitä tekemättömäksi.
Miksi ihmeessä en tajunnut että tyttö oli 16 vuotias vaikka hän oli sen kertonut minulle? Miksi tajusin sen vasta flashbackina jälkeenpäin?
Miksi ihmeessä se tyttö oli siinä baarin edessä? Tietenkinhän sitä olettaa että hän oli myös tullut sieltä baarin sisältä siihen.
Miksi tämän piti tapahtua?
Ei mitään hajua miten tyttö on suhtautunut tapahtuneeseen. Onko traumatisoitunut, vai onko tuo hänelle normaalia illanviettoa, vai hakiko hän vain lohtua tjms vieraasta vanhemmasta miehestä?
Voi miksi!!??
Minun pitäisi olla se vastuullinen aikuinen eikä toimia noin. Mitä tässä nyt enää voi tehdä? Ei mitään. Tehtyä kun ei saa tekemättömäksi.
Ahdistaa välillä ihan helvetisti tuo. Nyt mennyt taas kolmatta päivää tuota asiaa ajatellen ja itseä haukkuen ja inhoten. Välillä käy mielessä ihan lopullisetkin ratkaisut.
Tiedän ettei tapahtuma ole varsinaisesti lainvastaista, mutta moraalisesti tuo on mielestäni todella paha juttu.
En vain pysty hyväksymään että noin pääsi käymään. En pidä itseäni pahana ihmisenä, mutta uskon että melkein kuka vain joka lukee tämän tarinani ajattelee "saunan taakse".