Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi poikien lukemattomuudesta ollaan nyt niin huolissaan?
14.12.2016 |
PISA-tulokset tulivat ja sen myötä alettiin taas voivotella, miten pojat saataisiin lukemaan. Toki lukeminen on hyvä harrastus ja siihen kannattaa kannustaa, mutta minusta koko asialle annetaan liian suuri painoarvo. Miten ihmeessä ajatellaan, että pojat alkaisivat taas kiriä matematiikassa ja luonnontieteissä (joita nyt painotettiin), jos he lukisivat enemmän? Minulla on kaksi poikaa, joille olen kummallekin lukenut valtavan paljon, mutta kun esikoinen oli alakoulussa, hän ei halunnut lukea enää juuri mitään (paitsi joitain Risto Räppääjiä). Nyt hän on yläkoulussa ja menestyy hyvin. Esim. ainekirjoitus ei kiinnosta, mutta muuten hän on kielellisesti taitava, omaa laajan sanavaraston, nauttii kielellisestä huumorista jne. Miksi ihmeessä minun pitäisi patistaa häntä vapaa-ajallaan lukemaan sen sijaan että hän harrastaisi sellaista, mistä on kiinnostunut?
Ymmärrän, että jos kielen kanssa on vaikeuksia, lukeminen kannattaa, mutta aina voisi korostaa sitä, että myös esim. Aku Ankan lukeminen auttaa. Sen kielihän on moitteetonta. En ymmärrä, miksi kaikkien pitäisi nauttia fiktiosta ja omata säkenöivä mielikuvitus, jos se ei vaan ole itselle luontaista. Itselleni matematiikka oli epämieluisaa, mutta pärjäsin siinä kohtalaisesti. Kumma kun ei oltu huolissaan siitä, miksi tytöt eivät vapaa-ajallaan harjoita matemaattisia taitojaan, avaruudellista hahmotuskykyä tms.! Yhtä laillahan nekin ovat tärkeitä taitoja, mutta niiden kohdalla riitti, että koulussa pärjäsi kohtalaisesti, ei siihen tarvinnut vapaa-aikaa uhrata.
En missään nimessä väheksy lukemista. Itse rakastan lukemista, harrastan kirjoittamista, opiskelin yliopistossa mm. kirjallisuutta ja minulla on ihan hyvin mielikuvitusta. Minusta on myös hauska, että nuorempi poikani pitää edelleen alakouluikäisenä kirjoista ja luen hänelle paljon ääneenkin. Mutta miksi hän olisi jotenkin parempi kuin esikoinen, joka ei lukemisesta pidä? Pitääkö lasten todellakin olla ihan samasta muotista?
Kommentit (10)
Mistä tiedät että pojalla on laaja sanavarasto? Onko se jossain testattu?
"Seitsemänvuotiaalla lapsella on noin 5 000–7 000 sanan sanavarasto.
Lukemista harrastavana hänellä on 17-vuotiaana 50 000–70 000 sanan sanavarasto.
Jos lapsi ei lue koulun ulkopuolella, 17-vuotiaana hänen sanavarastonsa on noin 15 000–17 000 sanaa.
STT"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin vähän ihmettelin tuota, että noista Pisa-tuloksista tehtiin tuollaisia johtopäätöksiä ja toisaalta että vain poikien lukemisesta oltiin huolissaan. Ei minusta tytötkään lue yhtään sen enempää. Poikien ajatellaan pelaavan tietokoneilla ja urheilevan ja tyttöjen sitten istuvan kirjojen ääressä mutta minusta tämä on aika vanhanaikainen ajattelutapa.
Pisa-tuloksista taas: kaikki käyrät lähtivät selvään laskuun siinä 2005 vuoden tienoilla. Alaspäin lähdettiin menemään niin lukutaidossa, matematiikassa ja luonnontieteissä ja näin tapahtui kummassakin sukupuolessa. Ihmettelen että mistä tuo johtopäätös "pojat ei lue" on oikein vedetty.
Käy lukemassa Ylilauta sivustoa ja mieti.
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät että pojalla on laaja sanavarasto? Onko se jossain testattu?
"Seitsemänvuotiaalla lapsella on noin 5 000–7 000 sanan sanavarasto.
Lukemista harrastavana hänellä on 17-vuotiaana 50 000–70 000 sanan sanavarasto.
Jos lapsi ei lue koulun ulkopuolella, 17-vuotiaana hänen sanavarastonsa on noin 15 000–17 000 sanaa.
STT"
Jonkin verran noita kielellisiä kykyjä on testattu koulussa siinä missä muiltakin ja lisäksi häntä on testattu psykologilla (hänellä on AS, joten noita kaikenlaisia kognitiivisia testejä on tehty). Ja tietysti nyt itse äitinä olen huomannut, että poika osaa käyttää kieltä monipuolisesti ja ymmärtää monien erikoisempien sanojen merkityksen. En todellakaan tiedä hänen sanavarastonsa laajuutta tarkemmin, mutta kirjoitukseni pointti oli, että jos lapsi on jossakin asiassa riittävän hyvä (niin kuin nyt pojallani on mielestäni hyvinkin riittävä sanavarasto), miksi pitäisi laittaa vapaa-ajalla kauheasti paukkuja siihen, että hänestä tulisi vielä parempi, miksei hän voi tehdä sellaista, mikä itseä kiinnostaa? Totta kai minäkin olisin ollut vähän parempi matematiikassa ym., jos minua olisi patistettu vapaa-ajalla tekemään tehtäviä, jotka vaativat matemaattista hoksauskykyä, mutta en nyt osaa ajatella, että niin olisi kannattanut tehdä. Siinä olisi jäänyt monta muuta, kiinnostavampaa, juttua tekemättä. Samaten olisinhan voinut aina harrastaa vielä vähän enemmän liikuntaa. Ja varmasti jonkin instrumentin soittaminenkin olisi kehittänyt ajattelua. Tai piirtäminen vapaa-ajallakin. Se on eri asia, jos jossain asiassa taidot ovat niin puutteelliset, että se oikeasti hankaloittaa elämää (niin kuin voisin kuvitella, jos sanavarasto on hyvin suppea). Toki lukemiseenkin voi siis kannustaa ja on hienoa, jos markkinoille tulee kirjoja, jotka innostavat poikia lukemaan, mutta yhtä lailla moni muukin harrastus on kiva ja hieno juttu.
Kielellinen kehitys hidastuu tai jopa pysähtyy, mistä on haittaa koko loppuelämän. Opinnot sujuvat nihkeästi, koska sanavarasto on niin suppea, että on vaikeuksia ymmärtää lukemaansa. Ja kuinka monella suomalaisella onkaan vaikeuksia esim. erilaisten lomakkeiden täyttämisessä, koska he eivät ymmärrä ohjeita. Eli lukemattomuus vaikuttaa myös naispuolisiin, ei pelkästään miespuolisiin. Ja henkinen kehitys sitten vielä omana asianaan. Ei mopojen ja autojen rassaamisessa sinänsä ole mitään pahaa, mutta vastapainona pitäisi kyllä olla myös henkisempiä, kulttuurillisia kiinnostuksen kohteita - sen lukemisen ohella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät että pojalla on laaja sanavarasto? Onko se jossain testattu?
"Seitsemänvuotiaalla lapsella on noin 5 000–7 000 sanan sanavarasto.
Lukemista harrastavana hänellä on 17-vuotiaana 50 000–70 000 sanan sanavarasto.
Jos lapsi ei lue koulun ulkopuolella, 17-vuotiaana hänen sanavarastonsa on noin 15 000–17 000 sanaa.
STT"
Jonkin verran noita kielellisiä kykyjä on testattu koulussa siinä missä muiltakin ja lisäksi häntä on testattu psykologilla (hänellä on AS, joten noita kaikenlaisia kognitiivisia testejä on tehty). Ja tietysti nyt itse äitinä olen huomannut, että poika osaa käyttää kieltä monipuolisesti ja ymmärtää monien erikoisempien sanojen merkityksen. En todellakaan tiedä hänen sanavarastonsa laajuutta tarkemmin, mutta kirjoitukseni pointti oli, että jos lapsi on jossakin asiassa riittävän hyvä (niin kuin nyt pojallani on mielestäni hyvinkin riittävä sanavarasto), miksi pitäisi laittaa vapaa-ajalla kauheasti paukkuja siihen, että hänestä tulisi vielä parempi, miksei hän voi tehdä sellaista, mikä itseä kiinnostaa? Totta kai minäkin olisin ollut vähän parempi matematiikassa ym., jos minua olisi patistettu vapaa-ajalla tekemään tehtäviä, jotka vaativat matemaattista hoksauskykyä, mutta en nyt osaa ajatella, että niin olisi kannattanut tehdä. Siinä olisi jäänyt monta muuta, kiinnostavampaa, juttua tekemättä. Samaten olisinhan voinut aina harrastaa vielä vähän enemmän liikuntaa. Ja varmasti jonkin instrumentin soittaminenkin olisi kehittänyt ajattelua. Tai piirtäminen vapaa-ajallakin. Se on eri asia, jos jossain asiassa taidot ovat niin puutteelliset, että se oikeasti hankaloittaa elämää (niin kuin voisin kuvitella, jos sanavarasto on hyvin suppea). Toki lukemiseenkin voi siis kannustaa ja on hienoa, jos markkinoille tulee kirjoja, jotka innostavat poikia lukemaan, mutta yhtä lailla moni muukin harrastus on kiva ja hieno juttu.
En vertaisi lukemista kyllä matematiikkaan tai mihin tahansa harrastukseen. Esim. piirtäminen ja soittaminen kehittää lähinnä motorisia taitoja, ei ne auta ajattelemaan tai tarkastelemaan asioita laajemmista näkökulmista. Hyvä luku- ja kirjoitustaito on avain niin moneen asiaan, että sitä taitoa pitäisi kaikkien kehittää ja ylläpitää iästä riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
Kielellinen kehitys hidastuu tai jopa pysähtyy, mistä on haittaa koko loppuelämän. Opinnot sujuvat nihkeästi, koska sanavarasto on niin suppea, että on vaikeuksia ymmärtää lukemaansa. Ja kuinka monella suomalaisella onkaan vaikeuksia esim. erilaisten lomakkeiden täyttämisessä, koska he eivät ymmärrä ohjeita. Eli lukemattomuus vaikuttaa myös naispuolisiin, ei pelkästään miespuolisiin. Ja henkinen kehitys sitten vielä omana asianaan. Ei mopojen ja autojen rassaamisessa sinänsä ole mitään pahaa, mutta vastapainona pitäisi kyllä olla myös henkisempiä, kulttuurillisia kiinnostuksen kohteita - sen lukemisen ohella.
Toki. Mutta jos ajatellaan niitä suomalaisia, joiden on vaikea täyttää lomakkeita, niin ovatko he ikinä olleet kielellisesti taitavia ainakaan pikkulapsiajan jälkeen? Rohkenen epäillä. Esim. äitini on vaikea kirjoittaa järkeviä virkkeitä, mutta luulen, että tämä ei ole iskenyt joskus murrosiässä, vaan se on ollut hänellä aina. Ja siihen olisi pitänyt tietysti puuttua jo silloin lapsena, mutta eihän sellaisesta oltu silloin kiinnostuneita. Eli mielestäni lapsen vapaa-aikaa voisi räätälöidä ihan yksilökohtaisesti (puutteellisia taitoja treenataan, muuten keskitytään siihen, mistä lapsi itse nauttii), ei tunkemalla samaan muottiin. Kuten mainitsin, lapsellani on AS, minkä takia hänen kanssaan on vastaavasti joitain juttuja käyty läpi varmaan enemmän kuin keskiarvolapsen kanssa. Pitää panostaa sen verran, että lapsi on riittävän hyvä pärjätäkseen, mutta sen yli ei minusta tarvitse hiostaa, ellei lasta kiinnosta. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä luin nuorempana paljon ja olin myös hyvä matikassa ja luonnontieteissä. Yliopiston jälkeen kortisto kutsui. Ei kauheasti auttanut
Off topic, mistä tuo omata tulee? Suomeksi ei sanota, että joku omaa suuren sanavaraston vaan, että jollain on suuri sanavarasto.
Alue: Aihe vapaa
Missä kehotetaan lukemaan fiktiota?
Luonnontieteitä minusta lapsi esim. oppii enemmän lukemalla luontokirjoja. Lukutaidon monipuolinen hyödyntäminen on mielestäni on tärkeämpää kuin pelkkä lukeminen.