Mikä tuota lasta vaivaa? :-(

Voihan olla että lapsesi on vaan jäljessä ja saa sitten ikätasoisensa kiinni eikä kyseessä ole mikään erityispiirre/kehitysvamma. Meillä 4v tyttö osasi jäljentää 2kuvaa. Puhe reilusti ikätasoista myöhässä ei osaa toimia ryhmässä ja sosiaalisiss tikareissa. Viellä odotetaan et päästään toimintaterapia arvioitiin. Puheterapiassa lapsi ollut jo n 20hoitokertaa. Diagnoosia en edes halua googlettaa katsotaan mitä tuleva tuo

Ihan lapseltahan tuo kuulostaa.

Nykyään heittäydytään hysteeriseksi ja lähdetään heti etsimään diagnoosia, kun se pieni ihminen ei ihan sovi johonkin ahtaaseen muottiin tai tilastoon.

Anna lapsen kehittyä rauhassa omaan tahtiinsa, äläkä stressaa häntä turhalla höösäämisellä. Luulen jopa, että joskus ylimääräiset terapiat vielä erikseen hidastavat lasta, joka muuten oppisi kyllä ihan omillaankin, omassa rytmissään.

Oli diagnoosi mikä tahansa (jos sellaista nyt edes tulee), kuulostaa siltä, että lapsen pitäisi harjoitella mahdollisimman paljon kaikkea motorisia taitoja kehittävää, sekä käden ja silmän yhteistyötä.

Miten lapsella sujuu perusliikunta? Tutkittiinko sitä puolta? Yhdellä jalalla hyppiminen, pallon heitto ja kiinniottaminen? Nopea suunnanvaihto juostessa? Hyppiminen viivan puolelta toiselle? Viivalla tasapainoilu? Kiipeäminen puolapuita tai kiipeilytelineessä? Lyhytvartisella mailalla pelaaminen? Kuperkeikka?

Jos lapsi tykkää liikunnasta, kannataisi ehkä aloittaa joku lasten liikuntaharrastus leikkiä liikunnallisia leikkejä mahdollisimman paljon yhdessä? Yleensähän karkeamotoriikka kehittyy ensin ja sitten vasta hienomotoriikka. Ei varmasti kannata tehdä liikaa semmoista, mikä turhauttaa lasta.

Toinen kiva juttu, mitä voisi tehdä paljon kotona, on legoilla leikkiminen. Rakennelkaa yhdessä niillä. Koittakaa tehdä ohjeiden mukaisia kuvioita tai sitten yhteistyössä oman mielikuvituksen mukaan. Siinä kehittyy sormien voima ja hallinta, sekä hahmotus ja yhdessä puuhailu tekee myös hyvää. Samaan sarjaan kuuluu myös leipominen, esim. pullien tekeminen yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Oli diagnoosi mikä tahansa (jos sellaista nyt edes tulee), kuulostaa siltä, että lapsen pitäisi harjoitella mahdollisimman paljon kaikkea motorisia taitoja kehittävää, sekä käden ja silmän yhteistyötä.

Miten lapsella sujuu perusliikunta? Tutkittiinko sitä puolta? Yhdellä jalalla hyppiminen, pallon heitto ja kiinniottaminen? Nopea suunnanvaihto juostessa? Hyppiminen viivan puolelta toiselle? Viivalla tasapainoilu? Kiipeäminen puolapuita tai kiipeilytelineessä? Lyhytvartisella mailalla pelaaminen? Kuperkeikka?

Jos lapsi tykkää liikunnasta, kannataisi ehkä aloittaa joku lasten liikuntaharrastus leikkiä liikunnallisia leikkejä mahdollisimman paljon yhdessä? Yleensähän karkeamotoriikka kehittyy ensin ja sitten vasta hienomotoriikka. Ei varmasti kannata tehdä liikaa semmoista, mikä turhauttaa lasta.

Toinen kiva juttu, mitä voisi tehdä paljon kotona, on legoilla leikkiminen. Rakennelkaa yhdessä niillä. Koittakaa tehdä ohjeiden mukaisia kuvioita tai sitten yhteistyössä oman mielikuvituksen mukaan. Siinä kehittyy sormien voima ja hallinta, sekä hahmotus ja yhdessä puuhailu tekee myös hyvää. Samaan sarjaan kuuluu myös leipominen, esim. pullien tekeminen yhdessä.

Pallon heitto ja kiinniottaminen sujuu ikätasoisesti. Yhdellä jalalla hyppiminen ei onnistu. Tai onnistuu 1-2 krt. Hyppääminen sujuu ja puolapuilla kiipeäminen sekä renkaiden läpi kiipeily puolapuilla. Lapsi käy kerran viikossa liikuntaleikkileikkikoulussa ja vaikka hän ei ole liikunnallisesti lahjakas hän tykkää kaikesta liikunnasta. Jalkapallosta, säbästä, trampoliinilla pomppimisesta jne. Potkupyöräilystä tykkää sekä potkulautailusta, mutta se on talvella vähän haastavaa.

Legoista ei ole välittänyt ollenkaan ellei joku ole rakentanut hänelle kaikkea valmiiksi. Nyt tämän syksyn aikana hän on ensimmäistä kertaa pikkulegoista rakentanut taloja yms. Legoukot on rakentanut kyllä usein itse.

Legoja olemmekin rakennelleet enemmän yhdessä ja samoin ostimme erilaisia puuhavihkoja, joita tehdään säännöllisesti. Ei tosin pitkiä aikoja kerrallaan, koska hän ei niistä kauheasti tykkää. Tyyliin pari tehtävää, johon menee noin 10 minuuttia jos sitäkään. Haluan pitää sen kivana ja saada onnistumista.

ap

Aspergerin ADD:llä

Kuinka paljon lapsi touhuaa muiden kanssa, etenkin vanhempiensa? Askarteletteko, piirrättekö, liikutteko, luetteko yhdessä? Kuinka usein? Meillä lapsien kanssa on aina puuhattu paljon yhdessä ja neuvoloissa ovat sanoneet että sen näkee. Kuin myös senkin että vanhemmat tekee omia juttujaan (puhelimella) ja lapset ovat miten ovat. En siis tarkoita syyllistäö, vaan kannustaa tekemään lapsen kanssa yhdessä. Leikelkää lumihiutaleita ikkunaan, kiipeilkää metsässä tai lumivalleilla, jutelkaa paljon jne.

Hoh hoh hoo...

Eiköhän sinne toimintaterapeutille olisi ollut jonossa lapsia, jotka sitä oikeasti tarvitsevat.

Kuulostaa normaalilta tuon ikäiseltä pojalta.

Älä ite hössötä. Se on ihan hyvä lapsi.

Ollut kotihoidossa..?.. Eikä osaa tehdä " kasvatusalan ammattilaisten" ohjeiden mukaan...? Kuten tarhalaiset osaa, kun ovat olleet tarpeeksi pienestä systeemissä, ja oppineet noudattamaan ohjeita kuin robotit?

Älä huoli, samaa sanottu meidän tenavista, ja niistä on tullut todella hyviä!! Jopa laajakatseisempia kuin muista.. Ainakin osaavat ajatella " out of the box", kaikki lapset eivät.

Voi niitten kanssa treenata ihan perkuleesti, mut jos ei askartelut, piirtämiset ja muu kiinnosta, niin eihän se kiinnosta. Miksi kaikkien pitää olla samanlaisia.

Meillä poika ei ymmärtänyt, miksi sen pitäisi rakentaa palikoilla, kun ei juuri silloin kiinnostanut.

" näytä nyt tädille, että osaat"

No ei se rakentanut. Ja papereihin merkintä, että on täysin " retard"

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon lapsi touhuaa muiden kanssa, etenkin vanhempiensa? Askarteletteko, piirrättekö, liikutteko, luetteko yhdessä? Kuinka usein? Meillä lapsien kanssa on aina puuhattu paljon yhdessä ja neuvoloissa ovat sanoneet että sen näkee. Kuin myös senkin että vanhemmat tekee omia juttujaan (puhelimella) ja lapset ovat miten ovat. En siis tarkoita syyllistäö, vaan kannustaa tekemään lapsen kanssa yhdessä. Leikelkää lumihiutaleita ikkunaan, kiipeilkää metsässä tai lumivalleilla, jutelkaa paljon jne.

Lapsi touhuaa mielestäni normaalia määriä niin lasten kuin aikuisten kanssa. Psykologi, kelto ja päiväkodin henkilökunta kehuvat häntä erittäin aurinkoiseksi, iloiseksi ja hyväntuuliseksi lapseksi. Me vietämme hänen kanssaan aikaa mielestäni normaalisti. Kuten esikoisen kanssa aikoinaan. Leikitään välillä, ulkoillaan yhdessä, pelataan pelejä, hän on mun lenkkiseura potkupyörällään, josta lapsi yllättäen tykkää tosi paljon. Kelto mainitsi miten lapsi on puhelias ja juttelee mielellään. Ottaa kontaktia.

Enemmän pitäisi lukea satukirjoja/iltasatuja. Siinä olen ollut suorastaan laiska. Se on jäänyt muutamaan kertaan viikossa. Tässä on parannettavaa.

Hän on aloittanut pph:lla reilun vuoden ikäisenä ja kolme vuotiaana aloitti päiväkodissa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Voi niitten kanssa treenata ihan perkuleesti, mut jos ei askartelut, piirtämiset ja muu kiinnosta, niin eihän se kiinnosta. Miksi kaikkien pitää olla samanlaisia.

Meillä poika ei ymmärtänyt, miksi sen pitäisi rakentaa palikoilla, kun ei juuri silloin kiinnostanut.

" näytä nyt tädille, että osaat"

No ei se rakentanut. Ja papereihin merkintä, että on täysin " retard"

Meidän lapsi on rakentanut palikoista aina torneja. Mitä isompia sen hienompia, mutta 4-vuotistesteissä tehtyä palikkasiltaa ei osannut tehdä.

ap

Siis poikako on? Jos, niin enpä olisi huolissani. Monet pojat vain kehittyvät joillakin osa-alueilla hitaammin kuin tytöt, esim. hienomotoriikka, jotkut liikuntajutut. Ja miksi herran tähden 4-5-vuotiaan pitäisi osata kirjoittaa nimensä, jos ei kerran vielä osaa lukeakaan? Jotenkin tuntuu, että nykyään lapset survotaan pienestä pitäen kaikki samanlaiseen muottiin, sopivat he siihen tai eivät. Kuitenkin jokainen lapsi kehittyy omaan tahtiinsa, oppii asiat, kun on niiden aika hänen omassa aikataulussaan. Ettei vaan tämä lapsi olisi pikkuteoreetikko, jota ei välttämättä kaikenlaiset palikkaleikit kiinnosta, ei ainakaan käskien. Miten tuo kosketusherkkyys? Haluaako olla esim. sylissä tai pitääkö siitä, että häneen kosketaan, silitellään? Olisiko viitteitä jonkinlaisesta erityisherkkyydestä?

No meillä todettu neljän kanssa että ei tarvi olla kuin alkava flunssa, huonosti nukuttu yö tai muutoin huono päivä, niin eipä kangistu kaavoihin.

Voi herttinen. Älä välitä. Musta tuo on jo liioittelua.

Vierailija kirjoitti:

Siis poikako on? Jos, niin enpä olisi huolissani. Monet pojat vain kehittyvät joillakin osa-alueilla hitaammin kuin tytöt, esim. hienomotoriikka, jotkut liikuntajutut. Ja miksi herran tähden 4-5-vuotiaan pitäisi osata kirjoittaa nimensä, jos ei kerran vielä osaa lukeakaan? Jotenkin tuntuu, että nykyään lapset survotaan pienestä pitäen kaikki samanlaiseen muottiin, sopivat he siihen tai eivät. Kuitenkin jokainen lapsi kehittyy omaan tahtiinsa, oppii asiat, kun on niiden aika hänen omassa aikataulussaan. Ettei vaan tämä lapsi olisi pikkuteoreetikko, jota ei välttämättä kaikenlaiset palikkaleikit kiinnosta, ei ainakaan käskien. Miten tuo kosketusherkkyys? Haluaako olla esim. sylissä tai pitääkö siitä, että häneen kosketaan, silitellään? Olisiko viitteitä jonkinlaisesta erityisherkkyydestä?

On poika, täyttänyt hetki sitten  5 vuotta. Kysyin tuota nimen kirjoittamista puheterapeutilta. Miksi sitä pidetään monessa kohtaa tavoitteena vai haetaanko sillä jotain muutakin kuten silmän ja käden yhteistyötä, kynän hallintaa jne. Sain vastaukseksi vain "Monet viisi vuotiaat osaavat kirjoittaa oman nimensä." :-/ Tuntui vastaus hieman ikävälle.

Meidän poika on ehdottoman hellyydenkipeä. Tykkää silityksestä, haluaa syliin, antaa halipusuja. Kosketusherkkä ei ole millään muotoa vaikka vaatteet aiheuttavatkin tuskaa. Aistiherkkyyttä on kuitenkin jonkinlaista. Kiinnittää moniin ääniin ja hajuihin huomion.

ap

Minustakin kuulostaa tavalliselta vaihtelulta. Jos suurimman osan asioista osaa tavoitteiden mukaan, miksi pitää tarttua niihin muutamaan jotka tahmaa. Pikkuisen lisää harjoittelua. Ei meilläkään poika piirtänyt ihmistä moneen vuoteen vaikka olisi pitänyt. Piirtäminen muuten sujui hyvin mm. autoja.

Onko hän väsyneen oloinen enimmäkseen? Ruokavaliolla on suuri merkitys lapseen niin kuin aikuiseenkin. Toiset ovat laiskempaa sorttia kuin toiset.

Lasten kasvuero tulee usein esiin siinäkin asuuko maalla (räkäposkella temmellystä) vai kaupungissa( paljon sisällä).

Meillä yksi lapsista kehittyi joissakin jutuissa hitaasti. Toimtateraputin kommentti oli lopulta että näyttää kehittyvän vain hitaammin kuin keskimääräisesti kehityttään. Ja kaikki tulee kyllä aikanaan.

Yksi fiksu terapeutti neuvoi tekemään paljon ristiliikkeitä. Ja niillä oli kyllä hyvä vaikutus lapsen oppimiseen. Tämä meidän hitaasti kehityjä kun oli pinenä ollut pyllykiitäjä niin jäi konttaaminen vähälle. Ristiliikkeinä esim marssimista polvet ylös nostaen ja ristikkäisellä kädellä läpsäytetään aina ylhäällä olevaan polveen.

Tsemppiä ap

Hyvähän vain on että varmistellaan. Voi olla että tulee joku LIEVÄ diagnoosi, tai voi olla että kyse on ihan normaalin rajoihin menevästä kehityksestä. Siksi sitä tukea annetaan, että voidaan a) ajoissa auttaa lasta oppimaan taitoja ja b) tunnistetaan lapsen pitkäkestoisempi tuen tarve. Älä turhaan stressaa, vaikka vaikeata varmasti on olla miettimättä. Ihan pienille lapsille ei diagnooseja anneta juuri siksi, että normaalin kehityksen asteikko on niin laaja.

Lähipiirissäni on kaksi autismin kirjon lasta. Toinen sai diagnoosin vasta kouluiässä ja hän oli pärjännyt miten-kuten ennen kouluun menoa, eikä mielestäni saanut riittävästi tukea ennen koulua. Diagnoosin tekemistä ehkä hidasti se, että lapsen isällä on asperger ja äiti ei puhu suomea. Lapsi kuitenkin otti kontaktia, puki päälleen ja kävi vessassa itse, harrasti liikuntaa jne., mutta iän myötä kävi enemmän ja enemmän selväksi, että jotain häikkää on ja kouluun mennessä tämä alkoi näkyä todella selvästi.

Toinen tuntemani lapsi pisti silmään jo leikki-ikäisenä ja eskari-iän lähestyessä tuli sitten autismidiagnoosi. Minun mielestäni diagnoosista/epäilyistä olisi pitänyt puhua vanhemmille jo huomattavasti aikaisemmin, koska heille tuli yllätyksenä se, että kyse ei olekaan vain "viivästyneestä kehityksestä". He siis ajattelivat, että lapsi kyllä kirii muut kiinni kasvaessaan. No, ei kiri, ei ainakaan siinä mittaluokassa mitä vanhemmat toivoivat.

Vierailija kirjoitti:

Minustakin kuulostaa tavalliselta vaihtelulta. Jos suurimman osan asioista osaa tavoitteiden mukaan, miksi pitää tarttua niihin muutamaan jotka tahmaa. Pikkuisen lisää harjoittelua. Ei meilläkään poika piirtänyt ihmistä moneen vuoteen vaikka olisi pitänyt. Piirtäminen muuten sujui hyvin mm. autoja.

Niin, näihin asioihin on nyt neuvola, toimintaterapeutti ja psykologi puuttuneet. Meillähän poika ei piirrä mitään oma-aloitteisesti. Ihmisen piirtää, mutta jos häntä pyytää piirtämään auton, hän ei halua (kokee ettei osaa) ja jos yrittää tulee piirustuksesta suttua.

ap

Vierailija kirjoitti:

Hyvähän vain on että varmistellaan. Voi olla että tulee joku LIEVÄ diagnoosi, tai voi olla että kyse on ihan normaalin rajoihin menevästä kehityksestä. Siksi sitä tukea annetaan, että voidaan a) ajoissa auttaa lasta oppimaan taitoja ja b) tunnistetaan lapsen pitkäkestoisempi tuen tarve. Älä turhaan stressaa, vaikka vaikeata varmasti on olla miettimättä. Ihan pienille lapsille ei diagnooseja anneta juuri siksi, että normaalin kehityksen asteikko on niin laaja.

Lähipiirissäni on kaksi autismin kirjon lasta. Toinen sai diagnoosin vasta kouluiässä ja hän oli pärjännyt miten-kuten ennen kouluun menoa, eikä mielestäni saanut riittävästi tukea ennen koulua. Diagnoosin tekemistä ehkä hidasti se, että lapsen isällä on asperger ja äiti ei puhu suomea. Lapsi kuitenkin otti kontaktia, puki päälleen ja kävi vessassa itse, harrasti liikuntaa jne., mutta iän myötä kävi enemmän ja enemmän selväksi, että jotain häikkää on ja kouluun mennessä tämä alkoi näkyä todella selvästi.

Toinen tuntemani lapsi pisti silmään jo leikki-ikäisenä ja eskari-iän lähestyessä tuli sitten autismidiagnoosi. Minun mielestäni diagnoosista/epäilyistä olisi pitänyt puhua vanhemmille jo huomattavasti aikaisemmin, koska heille tuli yllätyksenä se, että kyse ei olekaan vain "viivästyneestä kehityksestä". He siis ajattelivat, että lapsi kyllä kirii muut kiinni kasvaessaan. No, ei kiri, ei ainakaan siinä mittaluokassa mitä vanhemmat toivoivat.

Minulla sanottiin, että jos kyse olisi selkeästi jostain yhden asian aiheuttamasta epäilystä (esim. autismi) , olisi heti suositeltu neuropsykologin tutkimuksia.

Jollain tasolla olisi helpompaa, jos lapsella olisi yksi selkeä epäilys (esim. ADHD), jonka mukaan toimitaan. Diagnoosi todettu, tiedetään mitä se vaatii ja miten se huomioidaan. Tämä tuntuu jotenkin niin epämääräiselle/epävarmalle, kun ei tiedä onko vai ei jotain vialla. Toisaalta olen hyvilläni siitä, että ainakin lapsi saa kaiken tarvitsemansa tuen ja ajoissa. Meidän ei ole tarvinnut taistella lapsen puolesta.

ap