Lue keskustelun säännöt.
Teille JOITTEN TEINI SULKEUTUU HUONEESEEN ellei saa puhelinta Joululahjaksi:
13.12.2016 |
Teinin täytyy ymmärtää että ne ovat teidän rahojanne joita hän ei hallitse eikä niitten käytöstä päättää eikä niillä kiristää.
Itseasiassa teillä on kasvatuksessa mennyt jo pieleen jos teini kiristää noinkin isolla asialla. Te tarvitsette ehkä apua lastenkasvatukseenne.
Nyt olisi viimeinen mahdollisuus oikaista lasta tajuamaan miten toisten rahoilla ei kiristetä. Ettei tule lisää talousrikollisia .
Valitettavasti jos tuo onnistuu nyt on pelikin todennäköisimmin menetetty.
Nuori ei tarvitse lohdutusta siihen, että alkaa kiristämään vanhempiaan vaan hän tarvitsee RAJAT joita hän hakee tuossa ikäkaudelleen tyypillisesti.
Ellette tajua asettaa noita rajoja joita vasten hön päätään paukuttaa HÄN TUNTEE ITSENSÄ TURVATTOMAKSI .
Nyt uskokaa tämä tai HAKEKAA APUA. Etenkin kun se on hakusessa teillä itsellänne mitä nuori tuossa hakee- HÄN EI HAE NIINKÄÄN SITÄ PUHELINTA VAAN SITÄ RAJAA!
Toistan: jos ette aseta tuota rajaa ette toimi vanhempina murrosikäiselle jolla moraalikoodit ovat hakemassa muotoa elämää varten.
Kirjoitin tämä vielä erillisaloituksena koska asia on niin tärkeä.
Kommentit (34)
Mä en edes ymmärrä miten teineillä on pokkaa vaatia noin kallista puhelinta ja vielä suuttua jos ei saa. Pitäisi olla jo sen verran käytöstapoja ja ajatella muitakin kuin itseään. Toisaalta, jos vanhemmat on niin tyhmiä että ostaa kaiken minkä teini tajuaa vaatia niin kasvaahan siitä itsekäs, ahne ja vaativa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja lisäksi: älä kerro teinille, mitä lahjaksi tulee. Jos avaatte lahjat vasta viimeiseksi illalla, on jo syöty, vietetty jouluiltaa ja seurusteltu jo ennen lahjoja, joten ei ole voinut sulkeutua huoneeseensa kumminkaan, koska ei varmaksi tiedä.
Pääasiassa joo, teinille pitää asettaa rajat. Vaatimalla ei saa yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Mä en edes ymmärrä miten teineillä on pokkaa vaatia noin kallista puhelinta ja vielä suuttua jos ei saa. Pitäisi olla jo sen verran käytöstapoja ja ajatella muitakin kuin itseään. Toisaalta, jos vanhemmat on niin tyhmiä että ostaa kaiken minkä teini tajuaa vaatia niin kasvaahan siitä itsekäs, ahne ja vaativa.
Ap ymmärtää että teini pyytää mahdottomia koska tuo ikäkausi on juuri se jossa testataan rajoja aikuisten maailman pelisääntöjen ymmärtämiseksi. Sikäli vastatunne loukkaantua on oikea ja hyväksyttävä vanhemmiltakin niinkuin kaikki muutkin tunteet. Saa sanoakin että suututtaa kun pyydät tommosta
Mutta : hön EI TEE TUOTA ILKEYTTÄÄN VAAN nuoren tehtävä on testata vanhempien moraalitajua ja vahvuutta. VANHEMMAN TULEE OLLA SE SEINÄ johon päätä paukutetaan sillä ellei se ole vanhempi se on joku muu auktoriteetti poliisi opettaja tms.
Nyt äkkiä järkeä tuohon kasvatustouhuun tai ei kunnian kukko laula. Ihan tosi.
Olen samaa mieltä.
MUTTA.
Muistutan nyt kuitenkin, että teinikin on ihminen, jolta voi ja pitää kysyä lahjatoiveita, ja tietenkin jo ENNEN kuin menee ostelemaan oman mielen mukaan niitä lahjoja.
Muistakaa siis, että lahjoilla on tarkoitus ilahduttaa lahjan saajaa, ei antaja niitä itselleen osta.
Ja on teinin aliarvioimista kuvitella, että "minä määrään, minä tiedän, lapsi nöyrtyköön kyynelsilmin kiittämään minua, ja jos ei, niin olkoon ilman." Kyllä teinikin ymmärtää järkiperusteita siitä, mihin perheellä on varaa.
Moni äiti tuntuu ajattelevan, että joku 14-vuotias on yhä kuin taapero, joka ilahtuu mistä tahansa kaupan hyllyltä napatusta tavarasta. No tiedoksenne: ei ole. Mieluummin teinin oikeasti toivomia lahjoja vaikka yksikin kuin läjä yhdentekevää roinaa, jota teini ei tarvitse eikä halua.
Ja edelleen siis olen samaa mieltä, että lahjoja toivotaan, ja niistä ollaan kiitollisia - mutta niitä myös pyritään ostamaan SAAJAN toiveiden ja tarpeiden mukaan.
Miksi ei saa sulkeutua huoneeseensa jos haluaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä.
MUTTA.
Muistutan nyt kuitenkin, että teinikin on ihminen, jolta voi ja pitää kysyä lahjatoiveita, ja tietenkin jo ENNEN kuin menee ostelemaan oman mielen mukaan niitä lahjoja.
Muistakaa siis, että lahjoilla on tarkoitus ilahduttaa lahjan saajaa, ei antaja niitä itselleen osta.
Ja on teinin aliarvioimista kuvitella, että "minä määrään, minä tiedän, lapsi nöyrtyköön kyynelsilmin kiittämään minua, ja jos ei, niin olkoon ilman." Kyllä teinikin ymmärtää järkiperusteita siitä, mihin perheellä on varaa.
Moni äiti tuntuu ajattelevan, että joku 14-vuotias on yhä kuin taapero, joka ilahtuu mistä tahansa kaupan hyllyltä napatusta tavarasta. No tiedoksenne: ei ole. Mieluummin teinin oikeasti toivomia lahjoja vaikka yksikin kuin läjä yhdentekevää roinaa, jota teini ei tarvitse eikä halua.
Ja edelleen siis olen samaa mieltä, että lahjoja toivotaan, ja niistä ollaan kiitollisia - mutta niitä myös pyritään ostamaan SAAJAN toiveiden ja tarpeiden mukaan.
Tottakai teinin tunteita pettyä tulee ap n mielestä täysin kunnioittaa yhtä lailla kuin odottaa kunnioitusta vanhempien tunteisiin. Hän saa olla korviaan myöten pettynyt ja loukkaantunut tunnetasolla kyllä mutta vanhempien on KESTETTÄVÄ sekin katsella vanhempina että hän pettyy. Ja pitää RAJA SIITÄKIN HUOLIMATTA.
Jos vanhempi ei ole kypsä hän ei osaa erottaa itseään toisesta ja toisen vaikeista tunteista vaan HÄN LÄHTEE HOITAMAAN OMAA pahaaoloaan helpottaakseen " pois nuoren tunnetta" ja antaa periksi. Perimmältään siksi ettei KESTÄ katsella lapsen " pettymystä".
Nämä tilanteet pitää vanhemman napakasti kestää, sillä nämä eivät synny suinkaan tuossa iässä mitenkään sattumalta- EIKÄ NÄISSÄ OLE KYSYMYS MISTÄÄN MATERIASTA JOTA NUORI HALUAA VAAN KYSYMYS ON RAJOJEN HAKEMISESTA.
Vanhemmuus on tulevaisuuteen satsaamista lapsen kanssa , vanhempi on se jolta nuori odottaa vastuunottoa ja KYKYÄ NÄHDÄ HÄNEN TODELLISIIN TARPEISIINSA. Tässä tapauksessa tuo todellinen tarve on RAJAT.
Kun asetatte nämä rajat ja välitätte näin nuoresta hän jopa ylpeänä kertoo sitten toisille itsetuntoisesti: - joo ihan kiva puhelin tuo sulla mutta meillä on semmoiset säännöt että sitten kun mä hankin omaa rahaa joteski niin iskä sano että sitten saat just semmosen puhelimen kuin huvittaa mutta nyt ei heru!
Hän on ylpeä että välitätte. Ette anna puhelinta mutta osoitatte kunnioittavanne silti eikä se tarkoita lohdutgamista tavaroilla vaan TUNNETASOLLA!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä.
MUTTA.
Muistutan nyt kuitenkin, että teinikin on ihminen, jolta voi ja pitää kysyä lahjatoiveita, ja tietenkin jo ENNEN kuin menee ostelemaan oman mielen mukaan niitä lahjoja.
Muistakaa siis, että lahjoilla on tarkoitus ilahduttaa lahjan saajaa, ei antaja niitä itselleen osta.
Ja on teinin aliarvioimista kuvitella, että "minä määrään, minä tiedän, lapsi nöyrtyköön kyynelsilmin kiittämään minua, ja jos ei, niin olkoon ilman." Kyllä teinikin ymmärtää järkiperusteita siitä, mihin perheellä on varaa.
Moni äiti tuntuu ajattelevan, että joku 14-vuotias on yhä kuin taapero, joka ilahtuu mistä tahansa kaupan hyllyltä napatusta tavarasta. No tiedoksenne: ei ole. Mieluummin teinin oikeasti toivomia lahjoja vaikka yksikin kuin läjä yhdentekevää roinaa, jota teini ei tarvitse eikä halua.
Ja edelleen siis olen samaa mieltä, että lahjoja toivotaan, ja niistä ollaan kiitollisia - mutta niitä myös pyritään ostamaan SAAJAN toiveiden ja tarpeiden mukaan.
Tottakai teinin tunteita pettyä tulee ap n mielestä täysin kunnioittaa yhtä lailla kuin odottaa kunnioitusta vanhempien tunteisiin. Hän saa olla korviaan myöten pettynyt ja loukkaantunut tunnetasolla kyllä mutta vanhempien on KESTETTÄVÄ sekin katsella vanhempina että hän pettyy. Ja pitää RAJA SIITÄKIN HUOLIMATTA.
Jos vanhempi ei ole kypsä hän ei osaa erottaa itseään toisesta ja toisen vaikeista tunteista vaan HÄN LÄHTEE HOITAMAAN OMAA pahaaoloaan helpottaakseen " pois nuoren tunnetta" ja antaa periksi. Perimmältään siksi ettei KESTÄ katsella lapsen " pettymystä".
Nämä tilanteet pitää vanhemman napakasti kestää, sillä nämä eivät synny suinkaan tuossa iässä mitenkään sattumalta- EIKÄ NÄISSÄ OLE KYSYMYS MISTÄÄN MATERIASTA JOTA NUORI HALUAA VAAN KYSYMYS ON RAJOJEN HAKEMISESTA.
Vanhemmuus on tulevaisuuteen satsaamista lapsen kanssa , vanhempi on se jolta nuori odottaa vastuunottoa ja KYKYÄ NÄHDÄ HÄNEN TODELLISIIN TARPEISIINSA. Tässä tapauksessa tuo todellinen tarve on RAJAT.
Kun asetatte nämä rajat ja välitätte näin nuoresta hän jopa ylpeänä kertoo sitten toisille itsetuntoisesti: - joo ihan kiva puhelin tuo sulla mutta meillä on semmoiset säännöt että sitten kun mä hankin omaa rahaa joteski niin iskä sano että sitten saat just semmosen puhelimen kuin huvittaa mutta nyt ei heru!
Hän on ylpeä että välitätte. Ette anna puhelinta mutta osoitatte kunnioittavanne silti eikä se tarkoita lohdutgamista tavaroilla vaan TUNNETASOLLA!
En muuta ole väittänytkään, joten VOISIT LOPETTAA HUUTAMISEN.
kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä joulu ei ole tapahtuma, jossa tarkoituksena on kiusata ja nöyryyttää lapsia ja teinejä. Jos teini haluaa 700 euron puhelimen, hän osaa kertoa sen jo lokakuussa ja silloin hänen kanssaan keskustellaan siitä, mikä on mahdollista ja mikä ei. Teinillä on oikeus haluta asioita, jotka vanhempien mielestä ovat turhia, joten puhumalla pyritään etsimään meidän perheelle sopiva ratkaisu. Ottaako äiti teinin vanhan puhelimen käyttöönsä, onko puhelin teinin ainoa lahja jne.
Ei meillä ajatella, että joulu on kasvatustehtävä, jolloin teinille kiristetään rajoja ja siten annetaan turvaa. Päinvastoin, jouluna ollaan tavallista "rajattomampia" eli saa valvoa myöhään, saa syödä herkkuja pitkin päivää ja saa halutessaan mököttää huoneessaan, jos siltä tuntuu. Ei joulu tarkoita sitä, että teinin tulee olla äärettömän kiitollinen saamistaan lahjoista. Ehei, ne annetaan siksi, että itselle tulee hyvä mieli siitä, että on onnistunut hankkimaan mieluisia lahjoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä.
MUTTA.
Muistutan nyt kuitenkin, että teinikin on ihminen, jolta voi ja pitää kysyä lahjatoiveita, ja tietenkin jo ENNEN kuin menee ostelemaan oman mielen mukaan niitä lahjoja.
Muistakaa siis, että lahjoilla on tarkoitus ilahduttaa lahjan saajaa, ei antaja niitä itselleen osta.
Ja on teinin aliarvioimista kuvitella, että "minä määrään, minä tiedän, lapsi nöyrtyköön kyynelsilmin kiittämään minua, ja jos ei, niin olkoon ilman." Kyllä teinikin ymmärtää järkiperusteita siitä, mihin perheellä on varaa.
Moni äiti tuntuu ajattelevan, että joku 14-vuotias on yhä kuin taapero, joka ilahtuu mistä tahansa kaupan hyllyltä napatusta tavarasta. No tiedoksenne: ei ole. Mieluummin teinin oikeasti toivomia lahjoja vaikka yksikin kuin läjä yhdentekevää roinaa, jota teini ei tarvitse eikä halua.
Ja edelleen siis olen samaa mieltä, että lahjoja toivotaan, ja niistä ollaan kiitollisia - mutta niitä myös pyritään ostamaan SAAJAN toiveiden ja tarpeiden mukaan.
Tottakai teinin tunteita pettyä tulee ap n mielestä täysin kunnioittaa yhtä lailla kuin odottaa kunnioitusta vanhempien tunteisiin. Hän saa olla korviaan myöten pettynyt ja loukkaantunut tunnetasolla kyllä mutta vanhempien on KESTETTÄVÄ sekin katsella vanhempina että hän pettyy. Ja pitää RAJA SIITÄKIN HUOLIMATTA.
Jos vanhempi ei ole kypsä hän ei osaa erottaa itseään toisesta ja toisen vaikeista tunteista vaan HÄN LÄHTEE HOITAMAAN OMAA pahaaoloaan helpottaakseen " pois nuoren tunnetta" ja antaa periksi. Perimmältään siksi ettei KESTÄ katsella lapsen " pettymystä".
Nämä tilanteet pitää vanhemman napakasti kestää, sillä nämä eivät synny suinkaan tuossa iässä mitenkään sattumalta- EIKÄ NÄISSÄ OLE KYSYMYS MISTÄÄN MATERIASTA JOTA NUORI HALUAA VAAN KYSYMYS ON RAJOJEN HAKEMISESTA.
Vanhemmuus on tulevaisuuteen satsaamista lapsen kanssa , vanhempi on se jolta nuori odottaa vastuunottoa ja KYKYÄ NÄHDÄ HÄNEN TODELLISIIN TARPEISIINSA. Tässä tapauksessa tuo todellinen tarve on RAJAT.
Kun asetatte nämä rajat ja välitätte näin nuoresta hän jopa ylpeänä kertoo sitten toisille itsetuntoisesti: - joo ihan kiva puhelin tuo sulla mutta meillä on semmoiset säännöt että sitten kun mä hankin omaa rahaa joteski niin iskä sano että sitten saat just semmosen puhelimen kuin huvittaa mutta nyt ei heru!
Hän on ylpeä että välitätte. Ette anna puhelinta mutta osoitatte kunnioittavanne silti eikä se tarkoita lohdutgamista tavaroilla vaan TUNNETASOLLA!
En muuta ole väittänytkään, joten VOISIT LOPETTAA HUUTAMISEN.
kiitos.
No joo mutta asia on erittäin tärkeä siksi vähän HUUDANKIN jo:)! Vanhemman täytyy nähdä lapsen tulevaisuutta varten ne tarpeet . Sitä ei saa jättää lapsen vastuulle ikinä. Mielihyväperiaate jos ohjaa lasten kasvatuksessa niin se on yhtä kaaosta tiedossa loppuelämä. Kaikkea pahaaoloa ei voi aina poistaa ja tunne elämää ei tulisi opetella säätelemään ja hoitelemaan ja kuittaamaan ja korvaamaan ikinä rahalla.
Siellä missä tunne elämää säädellään rahaa kouraan tyrkkäämällä on nuori hylätty täysin tunnetasolla ihmisenä . Noista tapauksista löytyy ne " hyvine perheitten " lapset jotka löytyvät miljoonarikoksista tai henkirikoksista Iltapäivälehtien sivuilta.
Käy niin että kun rahalla ollaan opittu selvittämään ongelmia niin tulee vastaan piste jossa ollaan valmiita tekemään lopulta mitä vaan rahalla että tilanne "selviää" , vaikka se tappo tai murha.
Siksi on tämä asia ÄÄRETTÖMÄN TÄRKEÄ vanhemmille tietää. Tsemppiä kaikille .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä joulu ei ole tapahtuma, jossa tarkoituksena on kiusata ja nöyryyttää lapsia ja teinejä. Jos teini haluaa 700 euron puhelimen, hän osaa kertoa sen jo lokakuussa ja silloin hänen kanssaan keskustellaan siitä, mikä on mahdollista ja mikä ei. Teinillä on oikeus haluta asioita, jotka vanhempien mielestä ovat turhia, joten puhumalla pyritään etsimään meidän perheelle sopiva ratkaisu. Ottaako äiti teinin vanhan puhelimen käyttöönsä, onko puhelin teinin ainoa lahja jne.
Ei meillä ajatella, että joulu on kasvatustehtävä, jolloin teinille kiristetään rajoja ja siten annetaan turvaa. Päinvastoin, jouluna ollaan tavallista "rajattomampia" eli saa valvoa myöhään, saa syödä herkkuja pitkin päivää ja saa halutessaan mököttää huoneessaan, jos siltä tuntuu. Ei joulu tarkoita sitä, että teinin tulee olla äärettömän kiitollinen saamistaan lahjoista. Ehei, ne annetaan siksi, että itselle tulee hyvä mieli siitä, että on onnistunut hankkimaan mieluisia lahjoja.
No onpas kumma jos näet ap n aloituksessa kiusaamista ja nöyryyttämistä:)? Mistään " kiitollisuuspeleistä" ei ole ollenkaan mikään kysekään tässä . Lueppa uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä.
MUTTA.
Muistutan nyt kuitenkin, että teinikin on ihminen, jolta voi ja pitää kysyä lahjatoiveita, ja tietenkin jo ENNEN kuin menee ostelemaan oman mielen mukaan niitä lahjoja.
Muistakaa siis, että lahjoilla on tarkoitus ilahduttaa lahjan saajaa, ei antaja niitä itselleen osta.
Ja on teinin aliarvioimista kuvitella, että "minä määrään, minä tiedän, lapsi nöyrtyköön kyynelsilmin kiittämään minua, ja jos ei, niin olkoon ilman." Kyllä teinikin ymmärtää järkiperusteita siitä, mihin perheellä on varaa.
Moni äiti tuntuu ajattelevan, että joku 14-vuotias on yhä kuin taapero, joka ilahtuu mistä tahansa kaupan hyllyltä napatusta tavarasta. No tiedoksenne: ei ole. Mieluummin teinin oikeasti toivomia lahjoja vaikka yksikin kuin läjä yhdentekevää roinaa, jota teini ei tarvitse eikä halua.
Ja edelleen siis olen samaa mieltä, että lahjoja toivotaan, ja niistä ollaan kiitollisia - mutta niitä myös pyritään ostamaan SAAJAN toiveiden ja tarpeiden mukaan.
Tottakai teinin tunteita pettyä tulee ap n mielestä täysin kunnioittaa yhtä lailla kuin odottaa kunnioitusta vanhempien tunteisiin. Hän saa olla korviaan myöten pettynyt ja loukkaantunut tunnetasolla kyllä mutta vanhempien on KESTETTÄVÄ sekin katsella vanhempina että hän pettyy. Ja pitää RAJA SIITÄKIN HUOLIMATTA.
Jos vanhempi ei ole kypsä hän ei osaa erottaa itseään toisesta ja toisen vaikeista tunteista vaan HÄN LÄHTEE HOITAMAAN OMAA pahaaoloaan helpottaakseen " pois nuoren tunnetta" ja antaa periksi. Perimmältään siksi ettei KESTÄ katsella lapsen " pettymystä".
Nämä tilanteet pitää vanhemman napakasti kestää, sillä nämä eivät synny suinkaan tuossa iässä mitenkään sattumalta- EIKÄ NÄISSÄ OLE KYSYMYS MISTÄÄN MATERIASTA JOTA NUORI HALUAA VAAN KYSYMYS ON RAJOJEN HAKEMISESTA.
Vanhemmuus on tulevaisuuteen satsaamista lapsen kanssa , vanhempi on se jolta nuori odottaa vastuunottoa ja KYKYÄ NÄHDÄ HÄNEN TODELLISIIN TARPEISIINSA. Tässä tapauksessa tuo todellinen tarve on RAJAT.
Kun asetatte nämä rajat ja välitätte näin nuoresta hän jopa ylpeänä kertoo sitten toisille itsetuntoisesti: - joo ihan kiva puhelin tuo sulla mutta meillä on semmoiset säännöt että sitten kun mä hankin omaa rahaa joteski niin iskä sano että sitten saat just semmosen puhelimen kuin huvittaa mutta nyt ei heru!
Hän on ylpeä että välitätte. Ette anna puhelinta mutta osoitatte kunnioittavanne silti eikä se tarkoita lohdutgamista tavaroilla vaan TUNNETASOLLA!
En muuta ole väittänytkään, joten VOISIT LOPETTAA HUUTAMISEN.
kiitos.
No joo mutta asia on erittäin tärkeä siksi vähän HUUDANKIN jo:)! Vanhemman täytyy nähdä lapsen tulevaisuutta varten ne tarpeet . Sitä ei saa jättää lapsen vastuulle ikinä. Mielihyväperiaate jos ohjaa lasten kasvatuksessa niin se on yhtä kaaosta tiedossa loppuelämä. Kaikkea pahaaoloa ei voi aina poistaa ja tunne elämää ei tulisi opetella säätelemään ja hoitelemaan ja kuittaamaan ja korvaamaan ikinä rahalla.
Siellä missä tunne elämää säädellään rahaa kouraan tyrkkäämällä on nuori hylätty täysin tunnetasolla ihmisenä . Noista tapauksista löytyy ne " hyvine perheitten " lapset jotka löytyvät miljoonarikoksista tai henkirikoksista Iltapäivälehtien sivuilta.
Käy niin että kun rahalla ollaan opittu selvittämään ongelmia niin tulee vastaan piste jossa ollaan valmiita tekemään lopulta mitä vaan rahalla että tilanne "selviää" , vaikka se tappo tai murha.Siksi on tämä asia ÄÄRETTÖMÄN TÄRKEÄ vanhemmille tietää. Tsemppiä kaikille .
Joo, mutta sun "tärkeä viestisi" on itsestäänselvyys, eikä sun tarvitse sitä minulle huutaa, koska en ole missään ollut eri mieltä. Jos haluat toistaa sanomaasi, älä kohdista sitä toisen kommenttiin kuin siinä tapauksessa, että tämä ei ole samaa mieltä tai ei ole selvästi ymmärtänyt, mitä sanot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap, ihan vaan pieni korjaus sun maailmankuvaasi... rikollisista vain hyvin pieni osa on ns. hvien perheiden lapsia. Kirkkaasti valtaosa rikollisista on reppanoita, syrjäytyneistä perheistä, joissa ei ole ollut rahaa, eikä rakkautta tai rajoja.
t. poliisitäti
Vierailija kirjoitti:
Teinin täytyy ymmärtää että ne ovat teidän rahojanne joita hän ei hallitse eikä niitten käytöstä päättää eikä niillä kiristää.
Itseasiassa teillä on kasvatuksessa mennyt jo pieleen jos teini kiristää noinkin isolla asialla. Te tarvitsette ehkä apua lastenkasvatukseenne.
Nyt olisi viimeinen mahdollisuus oikaista lasta tajuamaan miten toisten rahoilla ei kiristetä. Ettei tule lisää talousrikollisia .
Valitettavasti jos tuo onnistuu nyt on pelikin todennäköisimmin menetetty.
Nuori ei tarvitse lohdutusta siihen, että alkaa kiristämään vanhempiaan vaan hän tarvitsee RAJAT joita hän hakee tuossa ikäkaudelleen tyypillisesti.
Ellette tajua asettaa noita rajoja joita vasten hön päätään paukuttaa HÄN TUNTEE ITSENSÄ TURVATTOMAKSI .
Nyt uskokaa tämä tai HAKEKAA APUA. Etenkin kun se on hakusessa teillä itsellänne mitä nuori tuossa hakee- HÄN EI HAE NIINKÄÄN SITÄ PUHELINTA VAAN SITÄ RAJAA!
Toistan: jos ette aseta tuota rajaa ette toimi vanhempina murrosikäiselle jolla moraalikoodit ovat hakemassa muotoa elämää varten.
Kirjoitin tämä vielä erillisaloituksena koska asia on niin tärkeä.
Moraalikoodit? Meillä lasten kanssa on keskusteltu niin viinasta, huumeista, seksistä kuin rahastakin. Kahta ensimmäistä on kehotettu välttämään, kolmannen kanssa olemaan vastuullinen ja neljäs on olemassa sitä varten, että sitä käytetään. Raha on vain väline, ei sitä pidä pelätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempi joka ei ole kypsä itse ja päästäkseen kasvattajana vähemmällä usein antaa periksi kohtuuttomille pyynnöille nimenomaan . Hän ei kestä eikä osaa erottaa itseään riittävän erilliseksi toisesta aina. Jos nuorella on pettymyksen tunnetta ihan realistisesta asiasta jossa olikin rajaa pidettävä tällainen vanhempi tekee sen virheen että hoitaa omia tunteitaan mieluummin kuin pitää jämäkästi rajan ja antaa periksi- itseasiassa itsensä takia.
Tässä vanhempi hoitaa itseään lapsen tulevaisuuden kustannuksella . Vanhemmuus on ns hukassa ja tämä on nykyisin nähtävissä liian usein. Lapsi kokee rajattomuutta ja siirtyy aikuisuuteen ilman rajoja ja pelisääntöjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinin täytyy ymmärtää että ne ovat teidän rahojanne joita hän ei hallitse eikä niitten käytöstä päättää eikä niillä kiristää.
Itseasiassa teillä on kasvatuksessa mennyt jo pieleen jos teini kiristää noinkin isolla asialla. Te tarvitsette ehkä apua lastenkasvatukseenne.
Nyt olisi viimeinen mahdollisuus oikaista lasta tajuamaan miten toisten rahoilla ei kiristetä. Ettei tule lisää talousrikollisia .
Valitettavasti jos tuo onnistuu nyt on pelikin todennäköisimmin menetetty.
Nuori ei tarvitse lohdutusta siihen, että alkaa kiristämään vanhempiaan vaan hän tarvitsee RAJAT joita hän hakee tuossa ikäkaudelleen tyypillisesti.
Ellette tajua asettaa noita rajoja joita vasten hön päätään paukuttaa HÄN TUNTEE ITSENSÄ TURVATTOMAKSI .
Nyt uskokaa tämä tai HAKEKAA APUA. Etenkin kun se on hakusessa teillä itsellänne mitä nuori tuossa hakee- HÄN EI HAE NIINKÄÄN SITÄ PUHELINTA VAAN SITÄ RAJAA!
Toistan: jos ette aseta tuota rajaa ette toimi vanhempina murrosikäiselle jolla moraalikoodit ovat hakemassa muotoa elämää varten.
Kirjoitin tämä vielä erillisaloituksena koska asia on niin tärkeä.
Moraalikoodit? Meillä lasten kanssa on keskusteltu niin viinasta, huumeista, seksistä kuin rahastakin. Kahta ensimmäistä on kehotettu välttämään, kolmannen kanssa olemaan vastuullinen ja neljäs on olemassa sitä varten, että sitä käytetään. Raha on vain väline, ei sitä pidä pelätä.
Kyllä luit oikein moraalikoodi, sillä ihmisyyteen kuuluu myös moraalin sisäistyminen ja oppiminen siinä mitkä ovat pelisäännöt ihmisyyden suhteen. Ne opitaan tunnetason kamppailuissa juuri kotona sisäistäen ja se oppiminen naamioituu näiksi kamppailuiksi kaikenlaisesta tavarasta ja kotiintuloajoista yms. Takana on tunne elämän kautta moraalikoodien sisäistämisprosessi . Sen ns toinen mahdollisuus on nuoruudessa ja se ensimmäinen silloin jo ihan pienenä 3-4 v uhmaiässä.
Vierailija kirjoitti:
ap, ihan vaan pieni korjaus sun maailmankuvaasi... rikollisista vain hyvin pieni osa on ns. hvien perheiden lapsia. Kirkkaasti valtaosa rikollisista on reppanoita, syrjäytyneistä perheistä, joissa ei ole ollut rahaa, eikä rakkautta tai rajoja.
t. poliisitäti
Vainpoliisitäti ihan:)? 0/5
ei tuo ole mikään korjaus maailmankuvaani :)!
Puhuin tietysti juuri siksi varakkaista perheistä tässä sillä kyse on tässä siitä KORVATAANKO MATERIALLA TUNNE- ELÄMÄN TILANTEITA vai ei , siksi ne rahalla kasvattavat perheetkin otin esimerkiksi. Se ei vie maailmankuvastani pois niitä muita:)!
Ne perheet jotka tyrkkäävät tavaraa ja rahaa kouraan ovat " paremmista perheistä " useimmiten sillä köyhällä ei ole varaa " kasvattaa" : lue itseasiassa HYLÄTÄ lastaaan noin .
Ap jatkaa: tutkimusten mikään ei ladannut ihmistä suuremmalla aggressiolla kuin se
ETTÄ TUNNE ELÄMÄ OHITETTIIN LAPSELTA NIIN ETTÄ VANHEMPI ENNAKOI LAPSEN TUNTEITA JA OPEROI SITEN NIILLÄ ETTÄ LAKAISI KAIKKI MAHDOLLISUUDET OPPIA TUNTEISTA ITSE , koskien oppia myös PETTYMYSTEN JA NORMAALIEN TURHAUTUMISTEN KAUTTA ( kuten iloita itse myöskin)
Näistä juuri tuli häiriintyneintä ja aggressiivisinta porukkaa. Se on todella vahingollista. Curlingvanhemmat ovat nykyään usein - kyllä- varakkaita ja he petraavat todella vaarallista porukkaa tähän yhteiskuntaan. Tämä on ajan ilmiö. Ns elitistyminen sisältää varsinaisen Kim Il Jon pojan pommin heitettynä suoraan Suomeenkin.
Näin tekee vanhempi joka elää toisen tunne elämän kautta . Rajaa toiseen ei ole ja vanhemmat ovat kuin sotkussa tunne elämässään myös lapseen nähden. Koko elämä on kaoottista tunnetasolla .
Elitistyminen ei ole poliittinen asia vaan se KOSKEE SYVÄSTI KOKO yhteiskunnan tunne - elämän säätelykykyä tai sen puutetta!
Suomessa ei ymmärretä ettei elititymsen vastustajat puhu RAHASTA SUONKAAN AINA, vaan huoli on tuo tunne - elämän VAURIOITTAMINEN materialla hoidettuna. SE ON SE VAARA . Sillä se rappeuttaa koko kansaa.
JA TÄMÄ ON JO NÄHTÄVISSÄ! Pisa on vain pisara siitä ja koski suorituksia mutta se tunne elämän ja moraalin kieroutuminen ON SE TODELLINEN VAARA.
Ap jatkaa vieläkin: lapsen täytyy ITSE SAADA OPPIA seurausten kautta koettuna asioita . Jos tämä mahdollisuus oppia estetään hänestä tulee vielä isompi hirviö kuin siitä joka ei " saanut kaikkea".
Up todellakin!