Lue keskustelun säännöt.
Onko jollakin muulla tällaista? "Jumitus" ja pakko-ajatukset. :( N22
11.12.2016 |
Itse olen hyvin herkkä, käynyt psykoterapian 3v ja siellä todettiin epävakaa- ja ahdistuneisuus persoonallisuushäiriö.
Olen aivan normaali, käyn töissä ja koulussa, urheilen paljon ja elän mielestäni hyvää elämää, ystäviä löytyy ja hyvä suhde veljeeni.
Kuitenkin olen huomannut, miten saatan saada aivan kuin "pakko-mielteen" jostain asiasta. Tällä hetkellä se koskee yhtä jooga-opettajaa, joka muistuttaa hyvin paljon yhtä naista, jonka kanssa ex-miesystäväni petti minua.
Ajattelen häntä jatkuvasti ja yritän etsiä häntä Facebookista yms. Tämä on kauheaa. :(
Vertailen itseäni häneen ja ajattelen, että olen jotenkin huonompi kuin hän. Enkä ole edes mitenkään ruma, päinvastoin. En ymmärrä miksi en pysty lopettamaan tätä. Olen kärsinyt myös tavattomasta häpeän tunteesta, mun isä käytti mua hyväksi lapsena, ei mitään panemista mutta kuitenkin.
Tämä asia saa mut häpeämään itseäni enemmän ja tuntuu tosiaan, että olen jotenkin viallinen. :(
Kommentit (3)
Et ole missään nimessä viallinen!! *halaus* Toisaalta tämän voisi ajatella niinkin päin, että on tavallaan hyvin luonnollista, että kun tapahtuu pahoja asioita elämässä, niin ihmismieli voi reagoida niihin asioihin vähän miten vain? Jotkut ihmiset reagoi näin.
Nämä pakkoajatukset (/ocd eli obsessive compulsive disorder) on vain vielä nykyäänkin vähän sellainen aihe, että siitä ei niin kamalasti puhuta kuin esim. masennuksesta, joka aiemmin oli ainakin omassa nuoruudessani häpeän aihe. :-( Aika moni (varmaan aika lailla kaikki?) pakkoajatuksista kärsivät häpeää niitä. Jossain olikin, että yleensä just siksi avun hakeminen viivästyykin monella vuodella, kun ei tätä tahdo meinata ensin edes itselleen myöntää, saati avoimesti kertoa, että mulla nyt on vähän (tai vähän enemmänkin...) tämmöistä taipumusta... Tämän sanotaan olevan myös juuri siksi paljon yleisempää kuin on virallisesti tiedossa.
On myös tosi paljon tekijöitä, mitkä saattaa vaikuttaa tämän syntyyn tai ns. päällä pysymiseen. Tarkkaa syytä/syitä ei kait vieläkään tiedetä. Yksi on nuo traumaattiset kokemukset. Sit voi olla ihan perinnöllistäkin taipumusta, kasvatus ja lapsuuden kokemukset (ja myöhemmät kokemukset elämässä) voi vaikuttaa, seura (tässä vähän samaa kuin kasvatuksessa ja kodin ilmapiirissä lapsena; tarkoitan, jos on esim. kovin lyttäävät/epäkannustavat/kaikesta pelottelevat vanhemmat tai muut ihmiset ympärillä, niin noidankehä on valmis) ym. Näiden lisäksi voi olla myös fyysisiä altistavia/pahentavia tekijöitä: hormonaaliset syyt (estrogeenidominanssi, pms, vaihdevuodet, kilpirauhasen sairaudet yms.), vitamiini- ja hivenainepuutoksia (tämän aiheen tutkiminen on itsellä kesken; vaikuttaa aika monimutkaiselta kuviolta), maksan "ylirasittuneisuus" ym.
Oletko lukenut aiheeseen liittyviä kirjoja? Kerrasta poikki on yksi kirja, mitä moni suosittelee. Lisäksi suosittelisin myös yleiseen hyvinvointiin liittyviä kirjoja esim. Kaisa Jaakkolan Hormonitasapaino sekä Mia Lundinin Female Brain Gone Insane. Vaikkei olisikaan mitään hormoniongelmia varsinaisesti, niin kannattaa koittaa pitää itsensä mahdollisimman tasapainoisessa kunnossa myös "yleisterveydellisesti", sillä se auttaa myös mielenterveyden suhteen. :-) Lääkäri Päivi Mäkeläinen on myös joskus kirjoittanut hyvän artikkelin "Mielen häiriöiden hoitaminen funktionaalisen lääketieteen avulla" (tms.?), mutta hänen Violetlight-nettisivustonsa on valitettavasti työn alla viime aikoina, mutta toivottavasti tuo taas joskus tulee sinne takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Up