Mä en jaksaisi tehdä kaikkea yksin...
Mies on viikot töissä ja viikonloppuna vain makaa sohvalla ja katsoo väsyneenä tv. Koko koti ja vauva on yksin minun hartioilla. Ei syötä, ei vaihda vaippaa ym, jos en pyydä. Senkin tekee vastahakoisesti. Tuijottaa vain telkkaria ja ärsyttää koska 10kk ikäinen vauva joutuu sitä samalla olohuoneessa katsomaan!!!! Koko s**tanan viikonlopun päivän! Saan kyllä pyydettäessä esim. nukkua viikonloppuna päikkärit. Mutta silloinkaan ei ole syöttänyt tai vaippaa vaihtanut. Herättyäni minua odottaa märkä ja nälkäinen lapsi. Ymmärrän, että on todella väsynyt työstä, mutta niin olen minäkin, kun olen käytännössä yh. Kyllä minunkin pitää jaksaa koti ja lapsi hoitaa, kun kohta palaan töihin!
Kommentit (11)
Voi ei, ei hyvä. Nyt joku roti siihen ja ukkeli hommiin. Sanot, että et jaksa näin.
Niin moni mies on pois pelistä vauva-aikana ja myöhemmin kun lapsi kasvaa heräävät siihen todellisuuteen, että heillä on lapsi, jonka kanssa voi tehdä asioita. Väärinhän se on.
Mistä työstä voi olla väsynyt koko viikonlopun. Onko läski ja huono kunto. Ei ne miehet ennenkään väsyneet vaikka teki kuusipäiväistä viikkoa paljon raskaampaa työtä.
Mitä se mies teki viikonloppuisin ennen vauvan syntymää?
Juttelittekoja sovitteko vauvanhoidosta jotain raskausaikana? Mitä sovitte tuolloin?
Kai teidän kannattaisi sopia säännöt uusiksi ihan jo senkin takia että isä saa luotua hyvän suhteen vauvan kanssa. Sinun kannattaisi olla enempi pois kotoa.
Tietysti jos ei muu auta niin mene töihin isäkuukauden ajaksi jolloin mies saa kokeilla kodinhoitoa.
Mieskin voi potea ns. isyysmasennusta. Miehet eivät ole koneita.
Olen kerran eronnut uudelleen naimisiin mennyt uusperheen äiti. Mulla on kolme lasta, joista viimeisin nykyliitosta. Kaikki kotihommat on mulla, samoin lastenhoito, myös pienimmän suhteen.
Neuvon sua nyt hieman elämän tosiasioista. Ensinnäkin, vauvan/lapsenhoito on sellaista työtä, mihin ajan kuluessa tottuu. Samoin kotitöiden tekeminen. Olet varmaan aika nuori? Muuttanut omasta kotoa muutama vuosi sitten? Hyppäys äidiksi on iso harppaus lapsuudenkodin helppoudesta. Yhtäkkiä olet järjestävä osapuoli, ei se, kenelle järjestetään. Tähän tottuu. Mutta aika monta kilometriä pitää imuroida ja tuhansia kertoja lasta syöttää, ennen kuin hommaan tottuu. 10 v päästä et pidä muutaman h kotitöitä minään.
Mun 1. mies oli ihan samanlainen kuin sun, makasi vaan. 10 v koitin tasaarvonaisena häntä kouluttaa, ei tulosta muuta kuin otsaryppyjä minulla. Sen olen näistä miehistäni oppinut, että he elävät elämää siten kuin haluavat. Tehkäämme me siis samoin!!! Alat tehdä asioita, jotka tähtäävät omaan onneesi. Niin ne miehetkin tekee. Harrastavat, lepäävät kun levättää.
Jos kotihommat kaatuvat kaikki sinulle, niin ilmoita miehellesi, että hän sitten maksaa kaiken, ainakin ruoka- ja muut kotimenot. Itse maksat vaaan vaattesi ja huvituksesi. Tällä kompensoit tekemääsi ilmaista työtä :)
Omasta elämästä sen verran, että meillä on 300 m2 talo isolla tontilla. Mies on usein viikojen työmatkoilla. Mies maksaa kulut. Ja olen elämääni ihan tyytyväinen! Salaisuus on se, etten enää odota mieheltä mitään. Ja kun odotukset on lähes nollassa, ei voi pettyä. Keskityn enemmän itseeni ja lapsiini, kuin miehen tekemättömyyksiin. Mikä vapauttava tunne!!!! :)
Ap:lle vielä vinkiksi että jos tulee ero niin asiat voi mennä pahemmaksi. Miehelläsi on joku ärsyttävä naikkonen ja he yhdessä kiusaa sinua ja lastasi. Koeta nyt sinnitellä vaikka 10 vuotta niin lapsesi kestää paremmin riepottelua. Pahin sinulle on ero tuossa vauvavaiheessa.
Makuuhuoneeseen toinen telkkari niin tv:n katselu ei häiritse vauvaa. Ja sovitte että vauvan hereilläollessa olohuonessa ei katsella tv:tä. Sit sovitte vauvan hoitovuorot viikonloppuisin ja lähde pois kotoa silloin kun ei ole sinun vuoro hoitaa vauvaa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä se mies teki viikonloppuisin ennen vauvan syntymää?
Juttelittekoja sovitteko vauvanhoidosta jotain raskausaikana? Mitä sovitte tuolloin?
Kai teidän kannattaisi sopia säännöt uusiksi ihan jo senkin takia että isä saa luotua hyvän suhteen vauvan kanssa. Sinun kannattaisi olla enempi pois kotoa.Tietysti jos ei muu auta niin mene töihin isäkuukauden ajaksi jolloin mies saa kokeilla kodinhoitoa.
Aina nämä samat "ettekö keskustelleet mistään ennen lapsia ja sopineet työnjaosta?"-ihmettelyt! Meillä on samanlainen tilanne, vaikka miten keskustelimme ja sovimme asioista. Molemmat makasimme sohvalla ja elimme melko itsekkäästi, mutta lapsen myötä minä kasvoin äidiksi ja mies jatkoi vanhaan malliin. Ei siinä mitkään sopimukset enää painaneet.
No sitten palkkaat siivoajan ja nannyn. Miksi sitä pitää täällä kailottaa?