Miten jaksaa pienen vauvan kanssa?

Nauttimalla lapsesta ja uudesta elämäntilanteesta, syömällä hyvin ja terveellisesti, ulkoilemalla ja nukkumalla silloin kun siihen vaan on mahdollisuus. Olemalla itselleen armollinen, olla välittämättä liikaa tiskeistä, pyykeistä ja pölypalloista. Olemalla välittämättä siitä miten muut asiat tekevät ja luottamalla siihen, että sun tapasi toimia, on teille paras tapa toimia. Olemalla rento ja lopettaa kaikenlainen suorittaminen. Ottamalla vauva peiton alle kainaloon ja nuuhkimalla sitä pientä kultaa.

Lue Joukolatar-blogia, siellä on pieni vauva taaperon lisäksi.

Rankkaa on, mutta tuo vaihe ei kestä kauaa

Minimoi kaiken muun kotityön. Sama se sotkulle. Lepää aina kun voi. Nukkuu esim päiväunet kun vauva nukkuu. Käy tuulettumassa ilman vauvaa välillä. Syö hyvin ja juo tarpeeksi. VÄLTTÄÖ TÄTÄ PALSTAA.

Luottaa siihen että ekat kuukaudet on nopeasti ohi. Kohta lapsi on jo iso eikä enää halua äidin syliin. Lapsi on vain kerran pieni ja tarvii silloin paljon hoivaa. Nauttii ainutlaatuisesta ajasta. Pyytää apua jos uupuu liikaa.

Anna pois. Moni haluaa vauvan.

Jos lapsella on koliikki, niin käytä korvatulppia tai kuuntele musiikia kuulokkeista. Vauvaa on helpompi rauhoitella, jos pystyy itse pysymään rauhallisena eikä hermorauniona korvien soidessa.

Mikä on ongelma? Kuinka vanha vauva? Onko muuta perhettä? Oletko yh? Onko allergiat ja sairaudet tutkittu? Onko vauva levoton, itkuinen? Koliikkia? Refluksia? 

Itse muistelen kaiholla äitiyslomaa erityisesti esikoisen kanssa; se oli hienoa ja leppoisaa aikaa ilman aikatauluja. Nukuttiin päiväunia sängyllä ja aamuisin pitkään jos yö oli levoton. Mutta olin onnekas kun vauva oli terve, tiedän että kaikilla ei ole asiat yhtä hyvin

Kyllähän sen vauvan kanssa pitäis jaksaa, mutta miten jaksat taaperon/leikki-ikäisen kanssa kun se ei nuku välttämättä enää päivällä ollenkaan ja vaatii huomiota ja kiukkuaa.

Keskity vain vauvanhoitoon,kun hän nukkuu lepää itsekkin,älä ota mistään mitään paineita.

Esikoisen kanssa on yleensä rankinta, koska se on suurin elämänmuutos ja kasvu äidiksi vie aikaa.

Ensimmäinen vastaus oli todella hyvä. Unohda suorituspaineet, etsi omat tapasi hoitaa sinun vauvaa, älä anna muiden (esim isovanhempien) päsmäröidä arjessasi. Vietä vauvan kanssa paljon aikaa vain nauttien ilman ajatustakaan pyykkivuorest ja tiskistä, tee helppoa ruokaa, syö ja juo hyvin (älä stressaa painoa kun imetät) jne.

Vauva-arki helpottuu kun "antautuu" vauvalle ja löytää rentouden arjessa. Se tapahtuu hiljentymällä vauvan viesteille kaikessa rauhassa, ja nauttimalla vauvasta ilman ulkoatulevia paineita. Vältä sellaisia ihmisiä jotka vähättelevät rooliasi äitinä, ja ole sellaisessa kannustavassa seurassa missä voit tuntea itsesi äidiksi isolla Ä:llä. Tarvitaan roima annos äidin ylpeyttä, jotta jaksaa arkea :)

Jos on sellainen, että on vaikeaa asettaa ihmissuhteissa rajat, niin vauvavuonna on elintärkeää opetella tuo taito. Innokkaat sukulaiset ja ystävät voivat uuvuttaa tuoreen äidin hyvin äkkiä, jos pariskunta ei osaa sanoa ei kun siltä tuntuu.

Iso osa uupumusta on henkistä väsymystä. On tärkeää antaa miehelle vastuuta ja viettää välillä vaikka ihan kotona rennommin iltaa, mennen kylpyyn ja lukien kirjaa. Monien mielestä oma aika on tärkeää, mulle oli tärkeää saadaa nauttia vauvasta välillä niin, että mies oli päävastuussa.

Vauvat on niin erilaisia. Meillä on ollut onni saada tyytyväisiä vauvoja. Ollaan eletty ihan normaalisti, vauva on kulkenut luontevasti mukana. Ollaan käyty brunssilla, kaveritreffeillä kahviloissa jne.

Meillä on aina ollut tietyt rutiinit. Vauva on oppinut, että iltapesun jälkeen syödään, sitten lauletaan unilaulu, pannaan Händel soimaan ja himmennetään valot.

Vauva-aika on oikeastaan helpoin aika, kun vauva vain nukkuu, syö tai katselee ympärilleen.

Jos lapsella on myös isä kuvioissa, teet selväksi, että sinulla on joka päivä oikeus aikaan ilman vauvaa, jos sitä tarvitset. Se voi olla lenkki, pyykkien viikkausta, pitkä suihku ja sauna yksin, kirjan lukemista, ruuanlaittoa ovi kiinni musiikkia kuunnellen, ihan mitä vain pientäkin. Kun tiedät että miehen kotiin tullessa voit siirtää tarpeen vaatiessa vastuun vauvasta 100% hänelle ja saat hetken aikaa itsellesi, se jo auttaa jaksamaan.

Mutta muuten noita samoja juttuja kuin täällä jo olikin: joka päivä ulkoilua, monipuolista ruokaa, säännöllinen päivärytmi siinä määrin kun se on mahdollista. Lähde vauvan kanssa perhekerhoihin, muskariin tai muihin harrastuksiin, älä jää vain kotiin.

Kiitos (pääosin) ihanista vastauksista! Isä on mukana mutta tosi paljon poissa:/ vauva on huono nukkuja ja se tässä varmaan saakin olon zombiksi. Omaa aikaa saan n. 2h viikossa. Vaadin varmaan itseltäni liikaa, kaiken pitäisi olla tiptop ja mun pitäisi olla superäiti.

Vierailija kirjoitti:

Vaadin varmaan itseltäni liikaa, kaiken pitäisi olla tiptop ja mun pitäisi olla superäiti.

Miksi?

Voidiko vauvan levottomuus peilata omaa väsymystäsi ja stressaantumistasi? Koita levätä vaikka kuulosuojaimet korvissa. Vauva kainaloon ja lattialle patjalle loikoilemaan (varmista ensin ettei mitään vaarallista ole ulottuvilla)