Lapsen pelaamisen rajoittaminen?

Muuttaisin pois sieltä syrjäseudulta. Ei ihme, että käyttäytyminen on tuollaista, jos kavereiden näkeminen on harvinaista herkkua

Kokonaan pois ko pelit jos aiheuttaa tuollaista käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Muuttaisin pois sieltä syrjäseudulta. Ei ihme, että käyttäytyminen on tuollaista, jos kavereiden näkeminen on harvinaista herkkua

No nyt ei ole mahdollista muuttaa kun työt on täällä. Poika näkee kavereita koulussa kyllä joka päivä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuttaisin pois sieltä syrjäseudulta. Ei ihme, että käyttäytyminen on tuollaista, jos kavereiden näkeminen on harvinaista herkkua

No nyt ei ole mahdollista muuttaa kun työt on täällä. Poika näkee kavereita koulussa kyllä joka päivä. 

Ei sitä lasketa. Vai riittääkö sulle sun sosiaalisissa suhteissa, että luette vuorotellen ruotsin sanoja?

Kyllä meilläkin kinutaan pelaamista vaikka saavat pelata jotain 2-3 tuntia päivässä. Pojat 10-12v. Mutta loppuu äkkiä kun kerron että jos ilman pelaamista ei osaa enää keksiä tekemistä niin edessä on pari pelitöntä päivää. Ja näitä pelittömiä päiviä on tarvittaessa pidetty niin tietävät että näin tosiaan käy jos ei usko. Toisaalta hyvällä perusteluilla saattaa saada lisää peliaikaa välillä esim kavereiden kanssa tekevät pelissä yhdessä vaikka videoa jne. Itsekkin pelailen välillä lasten kanssa joten jutellaan niistä peleistä yhdessä (käytöksestä peleissä joissa juttukavereina oikeita ihmisiä ympäri maailmaa, pelin strategioista, suomennan tarvittaessa tekstejään autan hankalimmissa asioissa).

rakentelevat edelleen legoillakin. Purkavat sähkökoneita ja rakentavat niistä uusia juttuja ( toki vaan patterit virtalähteinä ettei tule vahinkoja). Lukevat akuja. Ulkoilevat. Jne. Eli meillä avainsana jatkuvalla pelimankumisella menettää peliaikansa, hyvillä koearvosanoilla ja reippaasti tehdyillä kotitöillä saa lisää peliaikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuttaisin pois sieltä syrjäseudulta. Ei ihme, että käyttäytyminen on tuollaista, jos kavereiden näkeminen on harvinaista herkkua

No nyt ei ole mahdollista muuttaa kun työt on täällä. Poika näkee kavereita koulussa kyllä joka päivä. 

Ei sitä lasketa. Vai riittääkö sulle sun sosiaalisissa suhteissa, että luette vuorotellen ruotsin sanoja?

Ensimmäisellä luokalla kyllä leikitään aika paljon. Kaikki ihmiset tässä maassa nyt eivät vaan pysty järjestämään elämäänsä niin että lapsen kaverit asuisi ihan vieressä. Vaikka ei kavereita joka päivä näkisikään niin kai nyt elämässä pitää olla muustakin kiinnostunut kuin yhdestä asiasta?

Meillä on samaa ongelmaa havaittavissa 6 vuotiaan kanssa, koko ajan ruinaa pelaamista. Muu tekeminen ei tunnu kiinnostavan. Joskus on pistetty pelit pois moneksi päiväksi, niin sitten alkaa muu tekeminen kiinnostamaan. Meillä on kavereita suht lähellä, mutta monilla tuntuu olevan harrastuksia kellä mikäkin ilta ja leikkitreffien järkkäys todella työlästä.

Peesaan 5:sta ja hyvin toimii. Pelittömiä päiviä / viikonloppuja on toki muustakin syystä kuin pelimankumisen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuttaisin pois sieltä syrjäseudulta. Ei ihme, että käyttäytyminen on tuollaista, jos kavereiden näkeminen on harvinaista herkkua

No nyt ei ole mahdollista muuttaa kun työt on täällä. Poika näkee kavereita koulussa kyllä joka päivä. 

Ei sitä lasketa. Vai riittääkö sulle sun sosiaalisissa suhteissa, että luette vuorotellen ruotsin sanoja?

Ensimmäisellä luokalla kyllä leikitään aika paljon. Kaikki ihmiset tässä maassa nyt eivät vaan pysty järjestämään elämäänsä niin että lapsen kaverit asuisi ihan vieressä. Vaikka ei kavereita joka päivä näkisikään niin kai nyt elämässä pitää olla muustakin kiinnostunut kuin yhdestä asiasta?

Sitten ei pidä natseillakaan. Sen lisäksi, että haluaa haitata lapsen sosiaalisia suhteita asumalla kuusessa haluaa vielä rajottaa pelaamista ilman oikeaa syytä. Näin niitä vihaisia ja epäsosiaalisia ihmisiä luodaan

Oon itse kasvanut pikkukylässä ja musta kaavoi komeroeläjä kun en nähnyt kavereita ikinä. Poika tarvitsee varmasti seuraa koska yksin ei ole kiva tehdä tai leikkiä oikeastaan mitään. Peleistä saa helposti onnistumisen ja osaamisen tunteita, voi olla osasyy.

Peleistä teidän tulisi tietää että niitä on tuhatta erilaista genreä ja laatua nykyään. Tabletilla olevat pelit on mitä luultavammin ns. mikropelejä mitkä ajaa pelaajan koukkuun houkuttelemalla pelaamaan tietyn ajanjaksojen välein, esim. muutaman minuutin tai parin tunnin päästä. Näissä voi käyttää myös oikeaa rahaa saamaan mm. ajan kulumaan nopeammin. Voisin veikata että mobiilipelit juuri koukuttaa ja niistä kun pääsee vierottumaan niin helpottaa. Niiden tehtävä lähinnä on takoa rahaa käyttäjiltä, mutten usko että pieni poika osaa kuitenkaan pelin sisällä maksaa.

Konsolipeleissä ei ole samoja houkutustoimintoja. Suosittelen kuitenkin varmistamaan suositusikärajat ja ehkä kokeilla olla joskus seurana pelatessa?

Ei tainnutkaan olla yhtään apua tästä, sori. Ihmettelen silti tablettia 7-vuotiaalla.

Mua hirvittää, millaisia peliriippuvaisia tulevaisuuden nuoret ehkä tulevat olemaankaan! Noi pelit ovat jopa jotenkin laittomia, kun ajattelee, että niitä suunnittelee aikuiset lapsille saadakseen rahaa! Aikuisilla on jo psykologista silmää tehdäkseen peleistä koukuttavia ja sellaisia, että ne ruokkivat lapsen tarpeita sopivasti.

Meillä on myös 7-vuotias poika, jonka peleihin tutustumista olemme estäneet niin kauan kuin mahdollista. Nyt on yksi päivä peleille, mutta silti puhuu niistä kaiken muun ajan. Mitään ratkaisua en ap;n ongelmaan siis keksi.