Itsensä yökylään kutsuva mummo!
Lapsemme on nyt jo melkein 3 vuotias, minä ja mieheni olemme päälle 30v ja naimisissa. Ahdistaa todella paljon kun ole yhtään rauhaa kasvaa miehen ja lapsemme kanssa perheeksi. Äitini on änkenyt päivittäin kylään siitä asti kun lapsemme syntyi ja myöskin ollut kaikki yöt hoitamassa lastamme että saadaan nukkua,vaikka emme ole halunneet. En kehtaa/uskalla sanoa äidilleni että emme tarvitse moista apua vaan haluaisimme olla rauhassa. Äitini sanelee kaiken talossamme. Huonekalutkin ovat äitini valkkaamat koska sanoi että haluaa vaan auttaa joka asiassa. Olen aina ollut todella läheinen äitini kanssa ja päivittäin monta kertaa tekemissä ja nähnyt joten en uskalla sanoa että tahtoisimme omaakin rauhaa. Vaikka sanon äidilleni että ei tarvitse niin sanoo että ei siinä mitää että voin tulla ja tulee :( Miehen kanssa parisuhde on tämän takia kuihtunut ja kuka nyt esim. pystyy olemaan normaali aviopuoliso kun äiti on koko ajan hyysäämässä ja yötä kodissamme....Äiti määrää jopa mitä poikamme saa lahjaksi ja miten pukeudutaan jne... En todellakaan tiedä miten pääsen tästä tilanteesta eroon :( Onko jollain kokemusta ja miten pitäisi toimia että saa rauhan perheellemme suututtamatta äitiäni?
Kommentit (15)
Kyllä minä sanoisin.Jo tänään. Mummille täytyy asettaa rajat jottei niitä joudu asettamaan myöhemmin muuttamalla 1000 km päähän.Jos mummi suuttuu sille ei voi mitään.
Mut hei, eihän tää voi olla totta!? Eihän!
Jos olet antanut äitisi määrätä omassa kodissasi jo kolme vuotta, enää on myöhäistä muuttaa tilannetta. Todennäköistä on, että miehesi lähtee ja äitisi jää.
Lapsenlapsen ja isovanhemman suhde on maailman tärkein, sen avulla lapsi kasvaa onnelliseksi ihmiseksi, jolla on paljon turvallisia ihmissuhteita ympärillään. Vanhempien tulee kaiki tavoin tukea sitä, että isoäiti saa olla mahdollisimman paljon mukana lapsenlapsen elämässä, koska muuten tuo suhde jää kovin ohueksi ja isoäiti joutuu vanhenemaan yksin ja unohdettuna.
Hän siis asuu teillä? Jos kerran on kaikki yötkin teillä? :O
Vierailija kirjoitti:
Lapsenlapsen ja isovanhemman suhde on maailman tärkein, sen avulla lapsi kasvaa onnelliseksi ihmiseksi, jolla on paljon turvallisia ihmissuhteita ympärillään. Vanhempien tulee kaiki tavoin tukea sitä, että isoäiti saa olla mahdollisimman paljon mukana lapsenlapsen elämässä, koska muuten tuo suhde jää kovin ohueksi ja isoäiti joutuu vanhenemaan yksin ja unohdettuna.
Nyt sinä höperrät. Kyllä isovanhempien ja lastenlasten välit saa pidettyä hyvinä vähemmälläkin kuin sillä, että mummo on joka yö lapsiperheen luona.
Nyt kasvat itse aikuiseksi ja määrittelet selkeät rajat. Jos äitisi suuttuu, niin suuttukoon. Tuollainen meininki loppuu vain, jos sinä laitat sille lopun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsenlapsen ja isovanhemman suhde on maailman tärkein, sen avulla lapsi kasvaa onnelliseksi ihmiseksi, jolla on paljon turvallisia ihmissuhteita ympärillään. Vanhempien tulee kaiki tavoin tukea sitä, että isoäiti saa olla mahdollisimman paljon mukana lapsenlapsen elämässä, koska muuten tuo suhde jää kovin ohueksi ja isoäiti joutuu vanhenemaan yksin ja unohdettuna.
Nyt sinä höperrät. Kyllä isovanhempien ja lastenlasten välit saa pidettyä hyvinä vähemmälläkin kuin sillä, että mummo on joka yö lapsiperheen luona.
No samaa provoa, mitä tuo ap:n aloituskin. Huono!!
Sinä ja miehesi päätätte kasvatuksesta,kerrot äidillesi että haluat etäisyyttä ja viettää aikaasi oman perheen parissa
Katkaiset välit äitiisi, , jos hän ei puhetta ymmärrä.
Vau. Kylläpä porvoossa on pitkäpinnaisia miehiä. Itse olisin lähtenyt ajat sitten menemään, jos anoppi käyttäytyisi noin ja vaimo suostuisi vielä siihen.
Kokemusta on sukulaisesta joka aina tunki vaikka mihin, itse en mummona ikinä menisi jollei oikein pyydetä.
Kumpa olisikin :( Olemme miettineet muuttoa kauemmas. Olen kyllä nätisti yrittänyt sanoa ei mutta se ei mene jakeluun. En todellakaan halua kokonaan välejäkään katkaista äitiini :(
Puhu sille äidillesi suoraan. Ei tuo ole enää normaalia.