Uskallanko alkaa suhteeseen tällaisen miehen kanssa?

" Tyhjän päältäkin" on ihan hyvään elämään ponnistettu. En kadu.

Olen käynyt hänen luonaan monesti. Olen tavannut hänen ystäviään, ja hänen siskonsa ja serkkunsa kanssa olen aika paljon tekemisissä mesen välityksellä. Pisimmillään olen ollut hänen luonaan 4 viikkoa yhteen menoon, ja hän on ollut luonani pisimmillään pari viikkoa. Olemme käyneet yhdessä lomilla. Yleensä kyllä tapaamiset on olleet sen 2-3 päivää kummankin työkiireiden takia.

Suhteemme alkoi kaveruus-hengailusuhteena, kehittyi deittailu-seksisuhteeksi, ja on pikkuhiljaa syventynyt. Ollaan juteltu kaikista mahdollisista asioista. Hän tuki minua avioeroni aikaan ystävänä.

Mulla olisi toki mahdollisuus saada töitä hänen kotimaastaan, koulutukseni on sellainen että sillä voi työllistyä lähes joka maassa, ja kielitaitokin on kunnossa. Sitä, miten nopeasti löytäisin töitä, en tosin tiedä.

Lapseni on 3-vuotias.

Ap

muslimin luo en lähtisi, mut britti/norski olis jo luotettavampi, ja tarkoitan nyt sitä ettei kulttuurin muutos olis niin kova.

Olemme nähneet useita kymmeniä kertoja. Nykyään näemme noin joka toinen viikonloppu, ja olin juuri siellä 2 viikkoa lapseni kanssa. Olemme myös olleet yhdessä lomilla, esim. viime kevättalvena 3 viikkoa Thaimaassa.

Hänellä on ura kotimaassaan, eikä hänen kannata jättää sitä. Hän ei pystyisi samaan Suomessa. Minulla taas ei ole sellaista työpaikkaa mitä voisi kutsua uraksi, se on vain työ. Mies on arvostetussa asemassa ja tunnettu alallaan. Googletin hänen nimensä (salapoliisi, heh) ja nimi löytyi monelta kokouslistalta, konferenssista, alan julkaisusta jne.

Ja hänen siskonsa sekä serkkunsa ovat nykyään ystäviäni, olen jutellut heidän kanssaan paljon asioista, ja kumpikin sanoo ettei ole koskaan nähnyt miestä sellaisena kuin hän on minun kanssani. Hän puhuu, miten haluaisi olla isä lapselleni, jne. Nämä ovat toki vain kuulopuheita, mutta en usko heidän valehtelevan minulle.

Ap

Vierailija:

Olisi eri juttu jos sinulla ei olisi alsta. Sitten saisit tehdä elämälläsi mitä huvittaa, mutta nyt yksinkertaisesti et voi riskeerata mitään lapsen vuoksi.

Olette tapailleet vain, ette siis olleet tiiviisti yhdessä. Et tunne hänen perhettään, kavereitaan? Oletteko jotain nettikavereita? Ehdoton ei, ei, ei. Miksei mies voi muuttaa tänne? Sitten on helpompi passittaa hänet pois kun huomaat ettei hän olekaan aivan sitä miltä näyttää. Miksi sinun, äitinä, pitäisi uhrautua ja jättää kaikki Suomeen. Hän ei voi vaatia sitä.

Maailma on pullollaan komeita miehiä! Myös Suomesta niitä löytyy! Älä vain lankea vaaleanpunaisissa unelmissasi muuttamaan kauas kotoa joidenkin kuvitelmien takia.

Eli: Joko jatkatte satunnaista tapailua ja näette lyhyillä lomamatkoilla, mutta pidät silmäsi avoinna kotimaassasi, tai eroatte kokonaan ja jatkatte omia elämiänne. Tai mies tulee pidemmälle vierailulle Suomeen, jonka aikana ehdotte enemmän tutustua ja sitten miettiä asioita uudessa valossa, ja sitten mies voi vaikka muuttaa tänne jos siltä tuntuu.

Mies on belgialainen.

Ap

Vierailija:

muslimin luo en lähtisi, mut britti/norski olis jo luotettavampi, ja tarkoitan nyt sitä ettei kulttuurin muutos olis niin kova.

Mitä voi pahimmillaan tapahtua? Suhteenne ei toimikaan. Tulet takaisin Suomeen, etsit täältä uuden työn, ja jatkat elämääsi kaksin lapsesi kanssa. Ei se kovin kamalalta kuulosta. Minä uskaltaisin lähteä.

Lapsen kannalta ei kannata olla huolissaan, he ovat niin sopeutumiskykyisiä, että toden näköisesti kotiutuisi sinuakin nopeammin. Jos vain itse koet olevasi valmis uuteen suhteeseen, niin anna sydämesi viedä.

En oikein ymmärrä mitä haittaa muutosta voisi olla sinulle tai lapsellesi? Olette jo kauan seurustelleet, tunnette toisenne ja sinulla on erittäin hyvät mahdollisuudet ajan kanssa työllistyä miesystäväsi kotimaassa ja lapsesi päästä joko paikalliseen tai kansainväliseen päiväkotiin/kouluun. En todellakaan näe mitään mikä voisi lastas vahingoittaa - kyllähän perheet lähtevät parin vuoden työkomennuksillekin, " repien lapsensa juuriltaan" , enkä kyllä ole kuullut juttuja, että lapset olisivat muutoista olleet katkeria - päinvastoin pitäneet myöhemmin rikkautena. Ja sinua taas ei tarvitse sillä tavalla ajatella, koska aikuinen olet ja pettymyksiä saatat kohdata kotimaassakin... Anna mennä vaan, minä ainakin menisin ja olisin varmaan mennyt jo aikoja sitten.

mummonakin. Pääseehän sieltä takaisin, jos ei toimi.

Olen itse naimisissa hollantilaisen miehen kanssa ja jätin myöskin aikoinaan entisen elämäni vähän samalla tavalla " miehen takia" . Ei ole tarvinnut katua. Tosin minulla ei ole lapsia, jolloin tilannetta pitää tietysti harkita tarkemmin. Miehelläni oli/on myöskin hyvä työ täällä Hollannissa, joten Suomeen muutto ei olisi tullut kyseeseen. Tsemppiä ap!

" Etenkin kun tulisin olemaan ilman tukiverkkoja hänen kotimaassaan, ja sinne lähtiessäni luopuisin kodistani ja omaisuudestani täällä. Palatessani olisin tyhjän päällä. "



Miksi sinun pitää luopua omaisuudestasi? Jos sinulla on esim. oma kämppä, niin älä myy sitä, vaan vuokraa, niin sitten sinun on helpompi palata jos huonosti käy.

En ole varma siitä, miten vuokraemännän rooli ulkomailta käsin onnistuisi. Voisin tottakai ottaa selvää asiasta vaikka jonkun vuokranvälitysfirman kautta. Sittenhän minulla olisi edes ne vuokratulot, vaikka en pääsisikään heti töihin. Asuntolainaa on vielä muutama vuosi maksettavana.

Irtaimiston aion myydä kun lähden (kyllä, päätin että lähden).



Sille, joka sanoi että meillä on jo suhde: kyllä, on meillä seurustelusuhde, mutta tähän mennessä se on ollut vain yhdessäoloa ilman sen suurempaa päämäärää. Nyt olemme ottamassa askeleen eteenpäin, ja todella sitoutumassa toisiimme. Tähän saakka olemme kyllä olleet yhdessä, mutta silti erillämme: molemmilla on ollut oma vapaus, oma talous, jne. Yhteydessä olemme kyllä olleet monta kertaa päivässä jo pitkään. Mutta avoparina emme ole vielä eläneet.



Kiitos kaikille mielipiteistä ja virtuaalituesta.

Ap

itselleen.

En sitäpaitis ymmärrä mikä muslimifobia täällä joillakin on. Voin itse euroopassa lähes parikymmentä vuotta asuneena vakuuttaa että muslimitkin ovat suurilta osin, ollessaan koulutettuja ja läsimaalaistuneita, todella hienoja ihmisiä.

mutta miten lapsesi isä? Mitä mieltä hän on asiasta? Tapaako paljon lastaan? Kuitenkin isällä pitäisi olla mahdollisuus tavata lastaan.

Oletteko tavanneet vain satunnaisesti? Oletko ollut hänen luonaan, tunnetko hänen perhettään, sukuaan ja ystäviään? Vai oletko nähnyt hänestä vain sen, mitä hän tahtoo näyttää ja kertoa?

minulla olisi mahdollisuus mennä töihin, enkä olisi miehen varassa. Minkä ikäinen lapsi? Mitä isompi, sitä varmempi olisin lähtemään. Jos ei riskeeraa, ei voi myöskään voittaa.

Olisi eri juttu jos sinulla ei olisi alsta. Sitten saisit tehdä elämälläsi mitä huvittaa, mutta nyt yksinkertaisesti et voi riskeerata mitään lapsen vuoksi.



Olette tapailleet vain, ette siis olleet tiiviisti yhdessä. Et tunne hänen perhettään, kavereitaan? Oletteko jotain nettikavereita? Ehdoton ei, ei, ei. Miksei mies voi muuttaa tänne? Sitten on helpompi passittaa hänet pois kun huomaat ettei hän olekaan aivan sitä miltä näyttää. Miksi sinun, äitinä, pitäisi uhrautua ja jättää kaikki Suomeen. Hän ei voi vaatia sitä.



Maailma on pullollaan komeita miehiä! Myös Suomesta niitä löytyy! Älä vain lankea vaaleanpunaisissa unelmissasi muuttamaan kauas kotoa joidenkin kuvitelmien takia.



Eli: Joko jatkatte satunnaista tapailua ja näette lyhyillä lomamatkoilla, mutta pidät silmäsi avoinna kotimaassasi, tai eroatte kokonaan ja jatkatte omia elämiänne. Tai mies tulee pidemmälle vierailulle Suomeen, jonka aikana ehdotte enemmän tutustua ja sitten miettiä asioita uudessa valossa, ja sitten mies voi vaikka muuttaa tänne jos siltä tuntuu.