Mikä minua vaivaa

Hei!

Kirjoitan ensi kertaa keskustelupalstalle. Enkä tiedä miten edes aloittaisin. Muuten kuin kertomalla, että minua vaivaa jokin enkä tiedä mikä.

Muutin vuosi sitten vieraalle paikkakunnalle opintojen perässä, ihanan avopuolison kanssa. Minulla on laaja ystäväpiiri ja juhlin opiskelijaporukan kanssa noin kerran kuussa. Olen avoin, hyväntuulinen ja aktiivinen ja teen myös töitä opintojen ohella. Sen lisäksi olen aktiivinen koulun oheistoiminnassa ja ihmiset kuvailevat minua hauskaksi ja sosiaaliseksi. Kaikki on siis päällisin puolin ihan ok.

Vuosi sitten kuitenkin elämässäni tapahtui aika rankkoja asioita. Kävin juttelemassa elämässäni tapahtuvista muutoksista jopa psykologin kanssa, mutta käynnit lopetettiin koska kaikki näytti olevan kunnossa. Kesällä kaikki kuitenkin alkoi uudestaan ja silloin ensimmäistä kertaa aloin jättäytyä pois sosiaalisista tapahtumista ja sain itkukohtauksia. En vieläkään tiedä miksi itkin. Tein kesällä töitä yli 40 tuntia viikossa, enkä ole pitänyt varsinaista lomaa yli vuoteen. Päättelin siis, että kyse on lievästä uupumuksesta. En kuitenkaan hiljentänyt tahtia ja nyt tosiaan paitsi opiskelen, haen myös harjoittelupaikkaa, yritän luoda suhteita omalle alalle ja teen töitä kaupan kassana.

Olen laihtunut kesästä jonkun verran, noin viisi kiloa. Vaikka päivittäin juoksen paikasta toiseen, harvinaisen vapaapäivän koittaessa en voi tehdä muuta kuin maata ahdistuneena sohvalla. Olen alkanut saamaan sydämentykytyksiä ja viralliset, sosiaaliset tilanteet ovat alkaneet stressaamaan. Olen kadottanut ruokahaluni lähes kokonaan ja korvaan ruuan tupakalla, jota ennen poltin vain viihteellä. En näytä itseltäni enää. Hiukset tippuvat päässä, silmien ympärillä on mustat rinkulat ja tunnen jatkuvasti että jotain elämästäni puuttuu. Tunnen usein itseni riittämättömäksi. Ennen sain itkukohtauksia, nyt en enää pysty itkemään vaikka haluaisin.

Olen täysin eri ihminen kodin ulkopuolella. Puolisoni on tottakai huomannut väsymykseni ja sen, etten kykene juurikaan enää tekemään kotitöitä sen takia. Mutta siitä on tullut jo niin arkipäivää, ettei kumpikaan enää tiedä mitä pitäisi tehdä. Ennen siivoilin ja sisustelin kotia, laitoin ruokaa ja sytyttelin iltaisin kynttilöitä. Nyt miehen ollessa työreissulla, minä makaan sohvalla enkä pysty raahautumaan edes suihkuun.