Lue keskustelun säännöt.
Hirveät tunnontuskat -- en kestä :'(
02.12.2016 |
Aloin tässä pohdiskella ja häpeän syvästi sitä, että olen ollut eläni aikana myöhässä eri tilanteista tai tehnyt asiat huolimattomasti. Tai olen ollut sairaana töistä tai joutunut peruuttamaan esim. jonkun varaamani ajan. Elän onnettomassa avioliitossa ja sekin syö voimiani; inhoan ja häpeän sitä, että kaltaiseni saasta on ihmisten parissa ja yrittää elellä ja vaatia jotain hyviä asioita itselleen. Tunnen itseni inhottavaksi, alhaiseksi ällötykseksi, joka ansaitsee vain kärsimystä ja pahaa oloa. Kunpa kuolisin äkkiä pois. Auttaako tähän mikään muu kuin itsari?
Kommentit (15)
No voi hyvänen... Et sentääon ole kiduttanut ketään tai uhannut viattomien henkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet vakavasti masentunut, nuo ovat pikkujuttuja, joita murehdit. Kasvata itsetuntoa ja arvosta itseäsi, kelpaat siinä kuin muutkin. Ei täällä kannata lannistua. Hae ammattiapua.
Vierailija kirjoitti:
No voi hyvänen... Et sentääon ole kiduttanut ketään tai uhannut viattomien henkeä.
Mutta tuntuu pahalta, että olen ollut myöhässä tilanteissa, joissa olen tavannut ihailemani tai rakastamani ihmisen tai toki kenet tahansa muunkin. Olen niin heikko ja surkea, että olen ollut myöhässä. Olen asettanut epärealistisia aikatauluja ja ollut lyhytnäköinen ja ajattelematon. Miksi en ole nauttinut hetkestä, kun olen ollut jossain tosi mukavassa tilanteessa. Olen vain haikaillut menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Nyt jälkikäteen ajateltuna olen ollut tosi mukavissa tilanteissa, mutta en osannut arvostaa niitä tuolloin. Olen täysin alhainen roska. Vihaan itseäni. Miten pääsen tästä pois ja ylöspäin?
Vierailija kirjoitti:
Olet vakavasti masentunut, nuo ovat pikkujuttuja, joita murehdit. Kasvata itsetuntoa ja arvosta itseäsi, kelpaat siinä kuin muutkin. Ei täällä kannata lannistua. Hae ammattiapua.
Siis olen ollut myöhässä jopa sellaisistakin tilanteista, joissa olisin nähnyt yhden elämäni suurimmista rakkauksista. Siis olen täysin dorka. Mun on tosi paha olla. En tiedä, mitä ihastukseni ajattelee minusta...en ehkä voi koskaan kysyäkään. En jaksa enää taistella...tämä elämä on liian vaikeaa.
Miksi mä olen näin surkea ja alhainen idiootti. Onko mulla toivoa vai päätänkö päiväni? Ihastukseni olisi varmaankin onnellinen, jos kuolisin. Se mun rakkauteni on varmastikin yksipuolista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota viinaa ja unoha koko juttu.
Monelle tuo ois varmaan hyväkin vinkki, mutta olen käytännöllisesti katsoen absolutisti...tai en nyt ainakaan harrasta ikinä humalahakuista juomista. :/ My bad.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat masentuneelta, onko näin. Kuljet niin syvissä vesissä, että on varmasti rankkaa.
Hae ammattiapua, jos tilanne ei muutu valoisammaksi.
Ravinnollakin voit vaikuttaa paljon. Syö paljon kasviksia. Tarvitset välttämättömiä rasvahappoja. Suosi luonnollisessa muodossa olevaa rasvaa, kuten manteleita, siemeniä, pähkinöitä, avokadoa, voita ja kookosöljyä teollisesti prosessoitujen rasvojen ja margariinien sijaan.
Sokerista ja valkoisista jauhoista elimistölläsi ei ole mitään tarvetta ja hyötyä.
Tsemppiä :)
Oikeasti olet masentunut, jos et ole mielikuvitusongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko se, joka on rakastunut terapeuttiinsa? Tuli semmoset vibat noista kirjoituksista.
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti olet masentunut, jos et ole mielikuvitusongelma.
Ei ole mielikuvitusongelma. Aloin pohdiskella sitä, miksi olen on onneton sekä sitä, että olen antanut valua joidenkin kauniiden hetkien läpi sormien osaamatta nauttia niistä ja olla niistä kiitollinen. Olen haikaillut aina jotain muuta jossain ja jumiutunut typeriin ajatuksiini. Miten mä pääsen tästä roskasta ylös? En usko, että mua rakastaa enää kukaan, enkä saa enää koskaan rakastaa ketään. Tälläkin hetkellä tosin läheisyydessäni olisi ihmisiä (sukulaisia, kavereita, perheenjäseniä, työkavereita jne.), joita kohtaan voisin olla paljon mukavampi ja kiltimpi. Haluaisin olla samanlainen kuin yksi ihailemani henkilö. Hän on aivan täydellisyyttä hipova kaikin puolin. Miksi olen vain tällainen; miksi en ole kuten hän? :/ En jaksaisi pyristellä ja odotella. Mulla on raastava ikävä erästä ihmistä ja hirveät syyllisyydentuskat. :'(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli tosi paljon energiaa tuossa aiemmin...siis aivan mielettömästi energiaa. Vähitellen jotenkin voimat ehtyvät. Ja se tosiseikka pysyy, että en voi muuttaa tiettyjä asioita mitenkään. Miksi maailmassa saa maistaa vain hippusen sitä onnea ja rakkautta...se on niin lähellä, mutta niin tavoittamattomissa? Miksi pilaan kaiken? En jaksa ja osaa olla tarpeeksi hyvä ihminen. Tsemppaan, olen varovainen, huolellinen ja kuitenkin melko empaattinen, mutta en vain jaksa ja pysty aina olemaan riittävän hyvä. Olen jotenkin hukassa. Kunpa olisin edes uskovainen ja voisin rukoilla. Nyt on vain tosi paha olo.
Ystävä hyvä, olet selvästi hyvin älykäs -mutta myös hyvin masentunut ihminen. Hae itsellesi ammattiapua. Mielialalääkitys voisi olla myös paikallaan. Sinulla on kyllä kapasiteettia selättää tuo synkkä masennusjakso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen surkea eksynyt ja kadonnut lammas. Kunpa joku poimisi minut täältä talteen. On niin surullinen ja kaipaava olo. Haluaisin yhden ihmisen lähelle, hänen vierelleen. Haluaisin rakastaa häntä ja tehdä hyvää hänelle. Mutta se on vain ikuisesti mahdotonta. :'(
Siis *elämäni aikana