Löysin jälleen yhden syyn miksi on hyvä että lapsella ei ole sisaruksia
Meitä on neljä sisarusta, samoin mieheni perheessä. Molempien suvuista on tulossa perintöä. Keskustelimme tänään aiheesta ja juuri hiljattain äitini kertoi kuinka hän on riidellyt sisarustensa kanssa mummini perinnöstä. Samoin isäni juuri pari vuotta sitten riiteli siskojensa kanssa isänsä perinnöstä. Ajattelin että kun meitä jo on neljä sisarusta, samoin miehelläni, niin onneksi meidän lapsi ei joudu riitelemään perinnöstä. Ja hän perii yksin meidät, eli hän ei joudu jakamaan perintöä kenenkään kanssa.
Muistin myös yhden ongelman johon eräs ystäväni törmäsi kun yritti hakea toimeentulotukea. Hän omistaa sisarustensa kanssa yhdessä suvun kesämökin, heitäkin on neljä sisarusta. Toimeentulotuessa oli huomioitu tuo kesämökki, vaikka hän yritti selittää että hän ei siitä kesämökistä saa rahoja koska eivät voi mökkiä myydä, eikä kukaan pysty ostamaan hänen osuuttaan.
Kommentit (37)
Jaa, mä olen jakanut kaksi perintöä veljeni kanssa ilman riitaa. Toineentulotukea ei olla kumpikaan koskaan haettu. Onneksi en tästä syystä jättänyt kolmea lasta hankkimatta...
Oman lapsilukuni määrittää etupäässä jokin muu kuin perinnönjako mutta sinällään ymmärrän pointin. En itse neljän lapsen sisarusparvessa odota vanhemmiltani perinnöksi mitään, kun on neljä jakajaa nini mahdollinen perintö tulee olemaan olematon.
Eihän tämä siis ole pääsyy tai suurin syy, vaan taustalla on paljon suuremmat syyt, mm. se, että en voi saada enää lapsia. Tämä vain oli yksi "hyvä" puoli tässä.
Kerron vielä että isäni sisarusten perintöriita meni niin pahaksi, että kaikilla sisaruksilla meni välit poikki.
Ap
Aika paskat vanhemmat sulla, jos riitelevät perinnöstä. Ei niitä siis ole omat vanhempansa kiinnostaneet vaan se, mitä jää jälkeen. Typerää sakkia...
Meitä oli seitsemän lasta, ja isän ja myöhemmin äidin perintö on jaettu ilman riitaa. Ainoa taisto käytiin hopeisesta kahviastiastosta ( kannu, nekka ja sokerimalja ) jota kukaan ei halunnut! Irtaimistosta jokainen sai ikäjärjestyksessä ottaa mitä halusi, ensin huonekalut, sitten astiat yms. Loput annettiin hyväntekäväisyyteen. Omaisuus jaettiin ihan sovussa ottaen huomioon osan ennakkoperinnöt. Eikä siitäkään riidelty!
Näin ainoana lapsena voin sanoa, että tuo onkin AINOA hyvä syy asiassa. Ja sillä ei elämää rakenneta.
Eli alitajunnaisesti sua harmittaa koska sait vain yhden lapsen kun pitää hyviä puolia etsiä tästä asiasta
Vierailija kirjoitti:
Aika paskat vanhemmat sulla, jos riitelevät perinnöstä. Ei niitä siis ole omat vanhempansa kiinnostaneet vaan se, mitä jää jälkeen. Typerää sakkia...
Ei ole mitenkään harvinaista että näin käy. Minä perin mummini kaikki korut koska hän oli ne minulle testamentannut. Omat sisarukseni eivät tästä pahastuneet, mutta serkkuni (joka on mies) suuttui. Hänen mielestään hänen olisi kuulunut ne periä koska hän on vanhin serkuksista ja koska hänen äitinsä on sisaruksista vanhin.
Meidän suvussa molemmin puolin osa arvostaa vain rahaa. Äitini hoiti mummia kuolemaan saakka ja nyt hoitaa mummin hautaa. Jostain syystä tätini ja enoni ovat nyt äidilleni katkeria. Äitini on myös sisaruksista ainoa joka ei tehnyt vanhemmilleen velkaa. Isovanhempani takasivat enoni ja tätini lainat joita joutuivat sitten maksamaan. Eivätpä ole tästä mitään maininneet.
Ap
Jos kellään ei ole varaa osuutta lunastaa, niin eikö ole silloin ole parempi kaikkien rahatilanteelle myydä se mökki? Ei voi olla kovin varakasta porukkaa, jos tuolla määrällä ihmisiä ei ole varaa lunastaa yhden osuutta... Voihan sitä ajatella, että oli sääli että jättivät tekemättä vielä muutaman lapsen - silloin jokaisen osuus olisi ollut pienempi ja muilla olisi ollut helpommin varaa lunastaa se yhden osuus.
Minusta olisi kamala ajatus, ettei minulla olisi sisaruksia. Varsinkin vanhempien kuollessa on tärkeää, ettei joudu yksin vastuuseen kaikesta, vaan sen surun ja hommat voi jakaa usean sisaruksen kesken.
Vierailija kirjoitti:
Eli alitajunnaisesti sua harmittaa koska sait vain yhden lapsen kun pitää hyviä puolia etsiä tästä asiasta
Ei alitajuisesti, vaan tietoisesti. Mutta asioilla on puolensa. Voisin listata parikymmentä kohtaa, mutta tämä nyt tuli tänään mieleen.
Ap
HEL-NYC kirjoitti:
Jos kellään ei ole varaa osuutta lunastaa, niin eikö ole silloin ole parempi kaikkien rahatilanteelle myydä se mökki? Ei voi olla kovin varakasta porukkaa, jos tuolla määrällä ihmisiä ei ole varaa lunastaa yhden osuutta... Voihan sitä ajatella, että oli sääli että jättivät tekemättä vielä muutaman lapsen - silloin jokaisen osuus olisi ollut pienempi ja muilla olisi ollut helpommin varaa lunastaa se yhden osuus.
Minusta olisi kamala ajatus, ettei minulla olisi sisaruksia. Varsinkin vanhempien kuollessa on tärkeää, ettei joudu yksin vastuuseen kaikesta, vaan sen surun ja hommat voi jakaa usean sisaruksen kesken.
Huomasin tuossa kun mummini kuoli, että kyllä se vastuu voi jäädä yhden harteille, vaikka sisaruksia olisikin. Äitini joutui hoitamaan kaikki. Hän oli ainoa joka hoiti vanhempiaan ja nyt hän on ainoa joka hoitaa isäänsä.
Kyllä sisaruksille raha kelpaa, mutta "velvollisuuksia" ei "ehditä" hoitaa.
Ap
Olen ainoa lapsi ja silti on perintöriita tulossa. Isän uusi vaimo lokkeilee perinnöllä.
Mutta hienoa kuitenkin kuulla (=lukea) että joillain perinnönjako on sujunut sovussa, eikä ole vaikuttanut sisarusten väleihin ja että hautajaisetkin on yhdessä hoidettu. :) Valitettavasti vain aina se ei onnistu. Meidän suvussa ihmisistä on tullut ihan kamalia perintöriitojen takia. :(
Ap
Ja sitten kun ap ja miehensä ovat vailla vanhuudesta johtuvaa apua, niin on todella hienoa, että se yksi lapsi saa kaiken harteilleen... En ymmärrä pointtiasi.
Kyllä munkin äiti on joutunut hoitamaan kummatkin vanhempansa vanhustenkodin kautta hautaan. Nuorempaa siskoaan ei ole koskaan kiinnostanut vanhemmissaan muu kuin raha.
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Jos kellään ei ole varaa osuutta lunastaa, niin eikö ole silloin ole parempi kaikkien rahatilanteelle myydä se mökki? Ei voi olla kovin varakasta porukkaa, jos tuolla määrällä ihmisiä ei ole varaa lunastaa yhden osuutta... Voihan sitä ajatella, että oli sääli että jättivät tekemättä vielä muutaman lapsen - silloin jokaisen osuus olisi ollut pienempi ja muilla olisi ollut helpommin varaa lunastaa se yhden osuus.
Minusta olisi kamala ajatus, ettei minulla olisi sisaruksia. Varsinkin vanhempien kuollessa on tärkeää, ettei joudu yksin vastuuseen kaikesta, vaan sen surun ja hommat voi jakaa usean sisaruksen kesken.
Huomasin tuossa kun mummini kuoli, että kyllä se vastuu voi jäädä yhden harteille, vaikka sisaruksia olisikin. Äitini joutui hoitamaan kaikki. Hän oli ainoa joka hoiti vanhempiaan ja nyt hän on ainoa joka hoitaa isäänsä.
Kyllä sisaruksille raha kelpaa, mutta "velvollisuuksia" ei "ehditä" hoitaa.
Ap
Pappani kuoli hetkinen sitten, oli useamman vuoden ajoittain hyvinkin autettava mutta asui silti yksin. Äitini ajoi muutaman kerran viikossa 100km suuntaansa töidensä ohella näkemään vanhaa isäänsä, auttamaan käytännön asioissa ja käymään kaupassa. Tätini ja enoni asuvat samalla paikkakunnalla, mutta eivät juuri koskaan edes soitelleet papalle, saati että olisivat mitään auttaneet. Kun tuli perinnönjaon paikka, riidat paisuivat naurettavuuksiin asti: äitini kun, yllättäen, oli saamassa suuremman siivun ja tämähän ei muille tietenkään sopinut. Äiti muuten myös järjesti hautajaiset.
Vierailija kirjoitti:
Näin ainoana lapsena voin sanoa, että tuo onkin AINOA hyvä syy asiassa. Ja sillä ei elämää rakenneta.
No kyllä sillä mukavalla summalla nykypäivänä rakennetaan elämää. Kivahan se olisi jos ei tarvitsisi välittää rahasti, mutta valitettavasti raha tätä maailmaa pyörittää.
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten kun ap ja miehensä ovat vailla vanhuudesta johtuvaa apua, niin on todella hienoa, että se yksi lapsi saa kaiken harteilleen... En ymmärrä pointtiasi.
Hei musta olisi aivan mahtavaa saada kuulla, että vanhempani tekivät mut jotta joku pyyhisi heidän perseensä kun eivät enää vanhoina siihen itse kykene! Ei kukaan täyspäinen tee lapsia sillä ajatuksella että tässä on meillä vanhuudenturvaa.
Vierailija kirjoitti:
Mutta hienoa kuitenkin kuulla (=lukea) että joillain perinnönjako on sujunut sovussa, eikä ole vaikuttanut sisarusten väleihin ja että hautajaisetkin on yhdessä hoidettu. :) Valitettavasti vain aina se ei onnistu. Meidän suvussa ihmisistä on tullut ihan kamalia perintöriitojen takia. :(
Ap
Me seurattiin suht läheltä, kun setämme riiteli isoenon perinnöstä. Oli kimurantti jako, kun siinä oli yhteistestamenttia, kauan aiemmin kuollutta vaimoa ja tytärtä, tyttären miestä, uutta puolisoa, toista testamenttia, uutta avovaimoa. Isä ja muut sisarukset ei osallittuneet riitaan. Myöhemmin tän riitelevän sedän lapset riitaintui perinnöstä sedän kuoltua.
Me ollaan edelleen läheisiä ja jörjestetään sukutapaamisia, vaikka vanhemmat kuoli viime vuosituhannella. Se riidoitta perinnön jakanut.
Vou kuulostaa nyt hassulta, mutta kaikki eivät arvosta ihmisiä vain rahassa.