Onko teillä kaikilla "tiivis naisporukka"?

mulla ei ole eikä ole koskaan ollutkaan. toivoisin että olisi, joten et ole ainoa, ap.

Ei, pikemminkin löyhä kaverirykelmä.

olisikin, mutta ei...

Ei. Olen muuttanutkin sen verran paljon, ettei ole paljoa tiiviitä pitkiä ystävyyssuhteita. Kateeksi käy ihmiset, joilla on hyviä ystäviä.

En ole koskaan jaotellut ystäviäni sukupuolen perusteella. Mulla on tiiviihkö kaveriporukka, tehdään yhdessä asioita milloin milläkin kokoonpanolla. 

Ei ole. Eikä ole edes yhtään läheistä ystävää.

ei ole, kaikkea muuta. Kaikki ystäväni ovat oikeastaan "irrallisia", yksittäisiä ihmisiä joita olen tavannut jossain elämänvaiheessa. Mitään kaveriporukkaa minulla ei ole. Välillä harmittaa ja tunnen itseni yksinäiseksi, mutta muistan että jo lapsena olin kaikkien porukoiden ulkopuolella. Aina enemmän jonkun yhden kaverin kanssa hengailin. Toisaalta mua myös jotenkin ahdistaa sellaiset "porukkajutut", joskus miehen kaveriporukan vaimot/tyttöystävät ovat puuhanneet yhteistä naisten reissua ja jätin vaan väliin. Tuntui, että ei ole mua varten. Vaikka siis kovasti minua houkuteltiin mukaan.

Ei ole tiivis. Nähdään muutamia kertoja vuodessa, mutta ei haittaa minua, koska olen vähän erakko ja introvertti ja oon ehkä naimisissa työni kanssa.

Ei ole. Mun elämässä 3-4 ihmistä, joita voin sanoa hyväksi ystäväksi. Näihin kaikkiin olen tutustunut elämän varrella erilaisissa tilanteissa. Yksi on tuttu jo lapsuudesta, yksi opiskelupiireistä jne. He eivät siis tunne toisiaan ja ovat kyllä melko erilaisia ihmisiä kaikki :D minulle se on rikkaus että on erilaista seuraa, mutta kyllä kieltämättä joskus kaipaisin sellaista ystäväporukkaa, jota voisi vaikka kutsua illanviettoihin ja tehdä yhdessä kaikkea mukavaa. Tapaan heitä kaikkia siis kahden kesken. Eihän mikään siis estä heitä kaikkia kutsumasta samaan syssyyn kylään, mutta en vaan jaksa uskoa että meistä hitsautuisi mitään tiivistä porukkaa sellaisella pakkotutustuttamisella :) Ihanaa että ystäviä kuitenkin on!

Ei ole, ei ole koskaan ollutkaan. Asia ei kuitenkaan haittaa mua. Mulla on useita hyviä ystäviä ja kavereita, mutta he eivät tunne toisiaan. Viihdyn parhaiten ystävän tai kaverin kanssa kahdestaan. 

Mietin, että perustaisinko sellaisen itse. Vaatisi vain aloitteellisuutta ja vaivannäköä. Kivoja ideoita yhdessä olemiseen ja tekemiseen minulla kyllä riittää. Teen vielä yksin, mutta voisimme saada energiaa yhdessä olemisesta ja  vapaaehtoisesta tekemisestäkin.

ei ole koska mulla ei ole kavereita

Olen seurannut siskoni ystävyyssuhteita. Sillä on aina ollut bestis ja kolmatta ei joukkoon ole sopinut. Naiset näyttävät loukkaantuvan ja anteeksiantoa ei löydy. Kun välit on kerran poikki, se on sitten siinä. On ystäviä sieltä täältä, mutta ne kaverit eivät ole kavereita keskenään. Mahtuvat samoihin bileisiin, mutta muu kaveruus on korkeintaan Facebook-tasolla.

Verrattuna omaan kaveripiiriini, jossa on aina tapeltu ja annettu anteeksi. On viety kaverilta tyttöystävä, tapeltu ja taas mahduttu samaan kaveripiiriin. Minusta miesten ja naisten ystävyyssuhteissa on suuri ero.

On. Minulla on pari ystävää joiden kanssa saatetaan joskus jutella päivittäinkin viestein tai puhelimessa ja tavata keskenämme. Käymme lenkillä, juhlimassa, kaupoilla, leffassa... Lisäksi on tiivis alle kymmenen naisen ryhmä, jonka kanssa keskustelemme whatsapp-ryhmässä kaikesta tärkestä, hauskasta, turhasta, nolosta lähes päivittäin. Sovimme yhteisiä tapaamisia (esim. Pikkujoulut), lenkkejä, lomajuttuja... Kuka vain voi laittaa sinne mitä vain eikä kukaan tuomitse. Se on ollut erittäin tärkeä asia vaikeina aikoina.

Myös moni läheinen ystävä on jäänyt muuton tai muun asian takia, mikä on harmi.

Ehkä näin pikkujoulukaudella tämä asia korostuu. Tuntuu, että kaikki on menossa bilettämään kaveriporukalla, paitsi minä. On mulla harrastuksen ja työpaikan pikkujouluja, mutta ei se ole sama asia, kun niitä ihmisiä näkee vain niissä kuvioissa muuten. Olen 35-vuotias ja muutanut miehen työn perässä usein ja pysyviä ystävyyssuhteita ei juurikaan ole jäänyt. En tiedä missä vika. Olen empaattinen, hyvä keskustelija, luotettava, rehellinen, kiinnostunut eri asioista, avarakatseinen, ja tiedän että ystävyyden eteen täytyy nähdä vaivaa. Mielestäni aika hyvä ystävä siis. Jospa jossain vaiheessa elämään ilmaantuisi hyviä ystäviä lisää ja ehkä pääsisi johonkin porukkaankin mukaan. 

15 oli siis ap.

Minulla on paljon kavereita ja oikeastaan useampikin "porukka". Ja olen kaikista ystävistä ja kavereista kyllä todella onnellinen ja kiitollinen.

Yksi porukka koostuu ala-ja yläaste aikaisista ystävistä. Tämä porukka ei ole mitenkään supertiivis ja koko porukalla näemme ehkä vain kerran pari vuodessa. Pienellä porukalla useammin.

Toinen porukka koostuu, hassua kyllä, myös ala-ja yläaste aikaisista ystävistä mutta on laajentunut niin että mukana on esim. Omien yläasteystävieni lukioaikaisia kavereita. Tästä porukasta on tullut aika tiivis ja teemme paljonkin yhdessä. Urheilemme, kyläilemme matkustelemme jne. Väillä vain me naiset, välillä myös puolisot ja lapset.

Kolmas porukka koostuu harrastuskavereistani. Näemme usein jo harrastuksen parissa mutta vietämme paljon aikaa myös sen ulkopuolella. Illanviettoa, matkustelua jne. Tähän porukkaan kuuluu niin miehiä kuin naisia ja kaikkien puolisot ja lapset myös ovat enemmän tai vähemmän mukana.

Ja sitten näiden porukoiden lisäksi on jäänyt kavereita opiskeluajoilta ja lapsuudesta joiden kanssa näemme aina silloin tällöin. Myös työkavereista ja entisistä työkavereista on tavallaan porukka, mutta lähinnä käymme joskus iltaa istumassa tms.

Ei ole, ei ole koskaan ollut. Nuoremmalla väellä sen sijaan näin tuntuu olevan paljon enemmän, ainakin omilla lapsillani on tosi iso ystäväpiiri.

No meidän naisporukassa on tasan 3 naista - onhan kolmekin jo porukka! Mitä väliä sillä porukan koolla on, jos kerta on kivaa :) 

Ei ole ...

olisi mukava sellainen "Sinkkuelämää" - posse.

Sellanen jossa voisi OIKEASTI olla sellanen kuin haluaa, sanoa mitä haluaa ilman että siitä jauhetaan sitten vuoden päästäkin. Luotettava, syyllistämätön, huumorintajuinen ja vähän kahjo joukko.

Mutta kun ei ole niin ei ole.