Lue keskustelun säännöt.
Voiko minusta mitenkään olla tälle alalle: Sosionomi
02.12.2016 |
Olen (ollut) vaikeasti masentunut. Fyysisiä vaivoja skolioosi, endometrioosi ja migreeni. En kuulu kirkkoon, voinko silti hakea AMK sijaan DIAKiin? Aiempi koulutus on eri alan ammattitutkinto. Ulospäin kuitenkaan näitä henkisiä ja fyysisiä vaivojani ei huomaa ja koko lähipiiri kannustaa tälle alalle ihmisläheisyyteni, neuvokkuuteni ja empaattisuuteni vuoksi. Mitä sanotte?
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaveri pääsi sisään sosionomikoulutukseen tänä vuonna vaikka on ollut masentunut monta vuotta ja käynyt terapiassakin. Ei siis ole enää, ei ole käyttänyt masislääkkeitä enää muutamaan vuoteen. Mut jotenkin tuntuu oudolta että joku entinen masentunut muka voisi tehdä tuollaista työtä?
Vierailija kirjoitti:
Mut jotenkin tuntuu oudolta että joku entinen masentunut muka voisi tehdä tuollaista työtä?
Kannattaa suhteuttaa asiat. Entinen masentunut voi hyvinkin tehdä tuollaista työtä samalla kun sinä selkeän aivovammaisena voit kirjoitella mammapalstalle.
Sosionomeilla ei ole mitään pääsyvaatimuksia päätellen tasosta.
Vierailija kirjoitti:
kaveri pääsi sisään sosionomikoulutukseen tänä vuonna vaikka on ollut masentunut monta vuotta ja käynyt terapiassakin. Ei siis ole enää, ei ole käyttänyt masislääkkeitä enää muutamaan vuoteen. Mut jotenkin tuntuu oudolta että joku entinen masentunut muka voisi tehdä tuollaista työtä?
Paremmin se entinen masentunut työnsä hoitaa ja auttaa asiakkaita esim. mt-puolella, kuin sinun kaltainen vastaaja.
Itsetuntemus on kaiken a ja o ap. Ihan sama, mitä olet kokenut ja käynyt läpi. Jos hallitset tunteesi ja voimavarasi, tunnistat omat vahvuutesi ja heikkoutesi ja olet empaattinen, niin voit tehdä sosionomin töitä. Kokemus on vain plussaa, sillä ymmärrät paremmin kuin peruspulliainen (kuten tämä yksi lainaamani vastaaja), mitä asiakkaat voivat käydä läpi.
Älä kuitenkaan mainitse masennusta haastattelussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennus voi kohdata ketä tahansa eikä se ole este sote-alalle hakeutumiselle. Tiedän useita sote-alan opiskelijoita ja työntekijöitä, jotka parhaillaan kamppailevat tai ovat joskus kamppailleet esimerkiksi masennuksen tai ahdistuksen kanssa. Skolioosilla, endometrioosilla tai migreenillä en näe olevan merkitystä sosionomin työn kannalta.
Fyysiset vaivat tuskin ovat este, mutta tietyt sosionomin tehtävät voivat olla henkisesti kuormittavia, joten kannattaa miettiä, että jaksatko sellaista. On kuitenkin mahdollista työllistyä ja suuntautua moneen erilaiseen paikkaan, joten miksei :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksipä ei? Täällä on monenlaista hiihtäjää. Jotkut opiskeltavat asiat ovat henkisesti raskaita, osa asioista "käy suoraan kohti". Eli henkisesti voi olla kuormittavaa jo opiskeluaikana, eli mieti jaksatko ja mitä jaksat. Onneks opiskeluaikana on myös apua tarjolla, kun opiskeluissa voi tulla rankkoja paikkoja itsereflektion jne takia. Toisaalta miksipä ei, sulla olis varmaankin paljon viisautta jo valmiiks toimia ainakin mielenterveyspuolella. Kokemusasiantuntijaksi susta olis myös. Ja kyllä koulutus antaa valmiuksia ja ammattitaitoa toimia.
Ja miksipä ei DIAK? Sielläkin on monenlaista hiihtäjää, ei vain uskovaisia. :)
Rohkeasti vaan hakemaan, jos kerran myös lähipiiri on sitä mieltä, että susta olis tähän!
Ei kannata ainakaan masennuksesta mainita haastattelussa..