Lue keskustelun säännöt.
Epätodellinen olo! Liittyykö murrosikään? LÄÄKÄRIÄ PAIKALLA?
02.12.2016 |
Olen 16v poika eikä mulla ole mitään traumatisoivaa tapahtunut.
Tai no on kyllä, mutta en nyt usko ne välttämättä liittyvät tähän.
Pienenä jouduin olla vanhempien pelottavien ja väkivaltaisten riitojen keskellä.
Olen saanut myös kuulla äidin itsemurhalla uhkailua. (Sairastaa mieliala häiriötä)
Mutta toisaaltaan elämäni ei nyt kuitenkaan ole niin hirveää.
Aluksi pelkäsin noita pienenä, mutta sitte aloi jo tottumaan noihin, että loppujen lopuksi en enää pelästynyt noita.
Nykyisin elämäni on aika tasasta eikä tähän mennessä ole mitään pahaa käynyt viime aikoina.
Kuitenkin kesällä 2015 aloin huomata, että mopolla ajaessa oli sellainen outo poissa oleva olo.
Tavallaan muistutti vähän sitä, kun on ajatuksissaan, mutta en tavallaan päässyt siitä "ulos" vaikka kuinka yritin ravistella päätä ja herätellä itseäni.
Kuitenkin toiminen onnistui, mutta tuntui, että en oikeasti ollut siinä.
Välillä vain havahtui hetkeksi ja olo tuntui skarpimmalta.
Tätä esiintyi tuolloin vain välillä, mutta lopputalvella ja keväällä 2016 tämä alkoi olla jatkuvaa. Jos vaikka olin ulkona 2h ja tämä olo vaivasi koko sen ajan ja, kun tulin sisälle niin äskeinen ulkoilu tuntui todella kaukaiselta ja sumuiselta. Enkä siis käytä alkoholia enkä mitään huumeita todellakaan.
Kesästä 2016 tämä tila on ollut kokoajan päällä.
Tuntuu, että pääni tarvisi jtn ravistelua, että heräisin täysillä tähän hetkeen, mutta se auta.
Tää tila on ollu ainakin puolivuotta joka ikinen päivä.
Aamulla herätessä olo on vähän selkeämpi, mutta iltaa kohden sumenee.
Tuntuu, että en myöskään muista asioita enää yhtä hyvin.
Ennen mulla oli tosi hyvä muisti. Muisrtin kaikki yksityiskohdatkin ja muistan vieläkin vanhojajuttuja.
Mutta nyt tämä vuosi 2016 keväästä etään päin on ihan pelkkää sumua.
Toki muistan isommat jutut. Mutta, kun yritän muistella edellisiä päiviä, vaikka nyt tätä viikkoa niin ei meinaa millään tulla mieleen.
Tai ehkä korkeintaa muistan vähän suurimpia juttuja, mutta en enää niitä lukuisia yksityiskohtia joita ennen.
Myös jos vaikka mietin jtn tunti sit ten tapahtunutta( kävin ulkona) niin nyt se tuntuu samalta, kuin oisin vain nähnyt unta siitä.
Tää olo ei siinäänsä estä toimintaa ja oon aika tottunnu tähän jo mutta mietin, että mikä tätä voi aiheuttaa????
Kuulostaako tämä epänormaalilta?
Itse epäilen vahvasti, että kuulostaa.
Kommentit (25)
Kannattaisi käydä juttelemassa vaikka terveydenhoitajan kanssa, hänellä on kokemusta kaikenlaisesta ja hän voi tarvittaessa ohjata eteenpäin. Hyvä, että olet itse tiedostanut asian, se on jo askel eteenpäin!
T. 16-vuotiaan pojan äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole normaalia. Kouluterveydenhuollon kautta tutkimuksiin. Tai jos on rahaa, suoraan yksityiselle neurologille.
Mene lapsi hyvä koulupsykologille tai varaa terveyskeskuksesta aika. Tuo voi olla esimerkiksi dissassosiaatiota, ja sinun kannattaa jutella asiantuntijan kanssa.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…
Toisaalta tuolle voi olla muitakin syitä. Nukutko kunnolla? Ovatko niskalihaksesi koko ajan jumissa? Niskan jumitus voi aiheuttaa huminaa ja puutumista, pyörrytystä.
Kyllä sun kannattaisi käydä lääkärin tai terveydenhoitajan juttusilla, ei tuo mun mielestä ihan normaalilta kuulosta. Jos tuntuu vaikealta puhua, tulosta tuo kirjoittamasi teksti mukaan.
Te mammat olette kyllä niin vietävissä. Ap on häiriintynyt provo joka kirjoittaa tänne jatkuvasti näitä "olen 16-vuotias poika ja hypokondrikko"-provojaan. Ja te pässit uskotte aina kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa kyllä sellaiselta oireilulta, että suosittelisin käymään lääkärissä.
Onko muuten elämäsi kunnossa? Ruokailu ja liikunta OK? Onko asioita, joista nautit?
Samaa vaivaa ollut jo vuosia, välillä enemmän, välillä vähemmän. Helpottaa silloin kun mieli voi paremmin. Suosittelen, että hankit itsellesi apua. Jaksamisesi voi olla vähissä, vaikka et sitä itse tajuaisikaan. Tsemppiä!
t. 20v, vaivaa esiintynyt ensimmäisen kerran 14-15-vuotiaana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käy ehdottomasti tutkituttamassa itsesi.
Yhdellä tutulla oli myös tuollaisia kohtauksia, jotka myöhemmin todettiin epilepsiakohtauksiksi.
Kohtaukset pahenivat vain ajan kanssa ja kerran hän menetti tajuntansa, jolloin pääsi vihdoin lääkäriin ja pääröntgeniin. Aivokasvainhan siellä oli :( Tämä onneksi leikattiin välittömästi ja nykyään elää normaalia elämää.
Mulla tuollainen oireilu liittyi masennukseen ja ahdistukseen. Aloin jossain vaiheessa myos kuulla aania, sellaisia kuin joku koputtelisi vaikkapa peltikattoa :D Mutta mahdollisia syita on monia, hae apua terveydenhuollosta ja kerro avoimesti oireistasi. Tsemppia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te mammat olette kyllä niin vietävissä. Ap on häiriintynyt provo joka kirjoittaa tänne jatkuvasti näitä "olen 16-vuotias poika ja hypokondrikko"-provojaan. Ja te pässit uskotte aina kaiken.
Ai kauheeta, uhrasin elämästäni kaksi minuuttia viestiin vastaamiseen, vaikka tämä saattaa olla myös provo, en kestä!!! Tunnen itseni nyt niin hyväksikäytetyksi, kaikki on pilalla...
Ihan sama siis mulle, tällaiset "oireet" ovat kuitenkin nähtävästi ihan todellisia ja viesteistä saattaa joku muukin saada apua.
Kuulostaa ihan normaalilta ap!
Ehkäpä kaikista tuntuu tuolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä provoilija pitäis saada jo suljetulle. Päässä vaan vikaa vikaa vikaa....
AP, mene lekuriin kitisemään noita olemattomia vaivojasi. Toinen ehdotus: HANKI ELÄMÄ.
Miten sitä oikein hoidetaan? Oon lukennu siitä ja oireet sopii siihen.
Alko kuitenkin vähän pelottaa, että mitä jos tää on aivokashaimen oire :0??
Ap
Vierailija kirjoitti:
Te mammat olette kyllä niin vietävissä. Ap on häiriintynyt provo joka kirjoittaa tänne jatkuvasti näitä "olen 16-vuotias poika ja hypokondrikko"-provojaan. Ja te pässit uskotte aina kaiken.
Entä jos ei olisikaan provo? Ei vie paljon aikaa muutamaa välittämisen sanaa laittaa siiitä että kannattaa hakeutua lääkäriin, neurologille tms hoitoon eteenpäin. Tässä yhteiskunnassa on ihan liikaa heitä, joista ei välitetä ja heitä jotka eivät välitä. Ja vaikka tämä olisikin provo, niin joku muu ihminen voi tämän kyseisen esimerkin kautta saada suurta apua. Saa alapeukuttaa minkä jaksaa tälle kommentilleni.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole dissosiaatiohäiriö. Nyt joku taas sotkee termejä. Pikemminkin derealisaatiota tai depersonalisaatiota.
Eikös nuo kuulu dissosiaatiohäiriöön ;) tai ovat mahdollisia liitännäisoireita
Minulla on ollut tätä samaa koko ikäni, teininä enemmän ja aikuisena lähinnä kuukautisten aikaan. Veikkaan että liittyy hormoneihin. Tosin minullakin on mielenterveysongelmia ja traumoja taustalla, mutta tämä olo esiintyy ainoastaan kun hormonitoiminta on kovaa tai "sekaisin". Veikkaan siis sinulla tuon menevän ajan kanssa ohi, mutta kannattaa käydä lääkärillä.