Lue keskustelun säännöt.
Mielstäni on luonnotonta, että Suomessa vanhemmat ovat
14.08.2007 |
usein niin yksin hoitaessaan lapsiaan kotona. Suku voi olla kaukana ja ystävät eivät ole kiinnostuneita auttamaan tai eivät osaa/uskalla, koska heidän oma elämäntilanteensa on niin erilainen. Mielestäni on hyvä asia jos vanhemmat haluavat laittaa esim 4 ja 2 vuotiaat lapsensa virikehoitoon 5 tunniksi neljänä tai viitenä päivänä viikossa, jos perheeseen syntyy esim vauva.
On kovin raskasta yrittää pyörittää arkea yksin (toinen puolisoista töissä), kun koskaan ei ole aikaa vain itselleen kerätä voimia. Vauvan kanssa voi ottaa päiväunet huonosti nukutun yön jälkeen, siivota, laittaa ruokaa ja sitten jaksaa paremmin taas isompienkin lasten kanssa, kun hakee heidät hoidosta kotiin päiväunille. Koti pysyy siistimpänä, lapset saavat kotiruokaa useammin (vertaa einekset) ja ennenkaikkea vanhemmat lapsetkin viihtyvät tarhassa ulkoillessa ja kavereiden kanssa.
Jos vanhempaa 4 v lasta alkaisi kuskaamaan vain kerhoon 2,5 tunniksi kahdesti viikossa se olisi kolmilapsisessa perheessä vain rasite. Pue, riisu, vie ja taas pue, riisu hae ennenkuin olet hädintuskin ehtinyt käymään vauvan ja 2v kanssa kotona tai kaupassa. 2 v ei pääse kerhoihin ainakaan täälläpäin (ikäraja 3 v)! Autoakaan ei ole, mutta tuskinpa siitäkään olisi ratkaisevasti apua. Näin saamme lepoa, liikuntaa, ruokaa ja virikkeitä tasaisemmin.
Kommentit (11)
Jos ei jaksa itse lapsia hoitoo ei niitä kannata hankkia. Mites olisi adoptio? Varmasti pariskuntia jotka haluavat ja jaksavat hoitaa sinunkin lapsesi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joutuu painamaan samaa vuodesta vuoteen. Eihän sitä jaksa ilman että tulisi kärttyisäksi, joten parempi laittaa vanhemmat lapset virikehoitoon ja löysätä vähän. Toki niissä perheissä, joissa sukulaiset päästävät vanhemmat välillä lomalle lapsistaan, voidaan jaksaa paremmin hoitaa perheenvoimin kaikki lapsetkin. Meillä ei ole näin onnellista tilannetta. Virikehoito <3
<3 <3
Toiset meistä nyt vain haluavat elämältä vähän enemmän. Jos sinä tyydyt vähempään, tai sinulla ei ole mahdollisuutta muuhun, se ei ole meidän muiden ongelma. Tiedäthän, että 2000-luvulla naiselta ei enää vaadita täyttä uhrautumista lapsille, paitsi tietty av:lla :).
Vierailija:
Ehkä se on organisointikyvystä kiinni?
Esikoisella kerho 2 kertaa viikossa, mihin kuljetan hänet autolla pienempien ollessa mukana. Hoidan päivällä kotityöt, siivoan ja laitan ruuat, niihin ei kovin paljon aikaa päivittäin mene.
Jos tarvitsen päiväunet, voin nukkua ne silloin kun lapsetkin (esikoinen ei tosin enää nuku, mutta katsoo sillä aikaa dvd:tä). Tai sitten nukun illalla kun mies on tullut kotiin.
Hoitoapua meillä ei sukulaisista ole paitsi joskus satunnaisesti muutaman kerran vuodessa, lapset eivät ole koskaan olleet esim. yötä pois kotoa. Jaksan ihan hyvin, onhan minulla mies joka ottaa täyden hoitovastuun vapaa-ajallaan iltaisin ja viikonloppuisin.
En nyt oikein ymmärrä tuota 7 kommenttia, että ehkä tyydyn vähempään. Mitä tarkoitat? Onko omien lasten hoitaminen vähään tyytymistä? Tai uhrautumista? Itse olen lapseni tehnyt, en osaa pitää heidän hoitamistaan minään uhrautumisena.
t. 4
Ensimmäinen vuosi lasten kanssa on mielestäni se rankin valvomisineen ja imettämisineen. Isompien kanssa on mennyt kivasti, mutta jos saisi lapsen valmiiksi 1 v vanhana?
Muutenkaan en ole enää valmis antamaan lapsilleni 24 tuntia vuoden jokaisena päivänä vuodesta toiseen niinkuin olen tehnyt jo 4 vuotta! Ja kyllä on vielä idealistinen ja kokematon adoptoija kyseessä, jos hän olisi siihen valmis. Haluan itse kasvattaa ja hoitaa geeniperimääni kantavat lapset, mutta apu on siinä tarpeen. Virikehoito todellakin <3
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka kehuu olevansa hyvä organisaattori ja kuitenkin kodinhoitaja käy siivoamassa, leipomassa, laittamassa ruokaa, vahtimassa pennut?
t. 4
Vierailija:
joka kehuu olevansa hyvä organisaattori ja kuitenkin kodinhoitaja käy siivoamassa, leipomassa, laittamassa ruokaa, vahtimassa pennut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saan omaa aika tarpeen mukaan ja mies haluaa ottaa vastuuta perheestään ja viihtyy perhensä kanssa.
t. 4
Nelivuotiaani käy kolmesti viikossa osapäivähoidossa kun minä olen pienemmän kanssa kotona. Päiväkodissa on oma ryhmä tällaisia lapsia varten joten olivat vain iloisia kun sinne tuli yksi lapsi lisää ja vielä kaksi mahtuisi. Kai me ilman sitäkin pärjättäisiin mutta kun tämä järjestely on hyvä meille kaikille (myös lapselle) niin miksi en sitä käyttäisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Saan omaa aika tarpeen mukaan ja mies haluaa ottaa vastuuta perheestään ja viihtyy perhensä kanssa.
t. 4
Ehkä se on organisointikyvystä kiinni?