Olen rakastunut ja elämäni muuttui kärsimykseksi
En näe ihastustani noin kolmeen viikkoon. Olen ihan rikki. Miten jaksan odottaa? Auttaisiko jotkut lääkkeet? Raivokas liikunta ja jatkuva tekeminenkään ei auta. :(
Kommentit (29)
En ole ihastunut in intensiivisesti seitsemään (!) vuoteen. Jotenkin koko juttu on saanut mut sekaisin, sillä ihastumiseni on hieman epäonninen muutenkin, kun siis kohde on varattu ja mua huomattavasti iäkkäämpi jne. En tajua, mikä siinä ihmisessä saa mut näin voimakkaitten tunteiden valtaan. Siis hän on todella ihana, mutta silti...
Olisikin vain kolme viikkoa.
Mä olen rakastunut, enkä näe "ihastustani" enää ikinä :(
Sitä odotellessa, että tämä helpottaa. 2v olen kaivannut ja ikävöinyt, mutta eipä se mitään auta.
Toki se hieman helpottaa siitä, mitä se oli alussa, mutta ei se ikävä oikeasti lopu ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Jäitä pöksyihin nyt vain. Ihastus loppuu aikanaan, ja oma elämäsi jatkuu ihan samanlaisena mitä aikaisemmin. Vuoden päästä et enää halua miettiä koko tapausta.
No ei todellakaan mene näin. Kun ei saa sitä jota rakastaa ja kenet haluaa, niin se on loppuelämän onnettomuuden aihe. Ihan kokemusta on. Tai tässä on nyt kolme vuotta siitä kun ihastuin ja ehkä vuosi siitä oli hyvää aikaa.
Onkohan nyt kyseessä jokin isompi merkitys? Joku tosi isompi. Tosi iso.
Mä olen ihastunut mieheen, joka on vapaa ja ihastunut myös minuun, mutta joka ei kuitenkaan halua yksiavioiseen suhteeseen. Tilannetta on jatkunut vuoden. En ole koskaan ollut näin ihastunut kehenkään, en tiennyt tällaista olevankaan (olen kuitenkin ollut mielestäni syvästi rakastunut ja pari kertaa pitkässä suhteessa).
Silti, en mitenkään voi suostua avoimeen suhteeseen hänen kanssaan, joten yritän saada tunteeni viilenemään ja tapailla muita. Tilannetta on jatkunut vuoden päivät ja olen edelleen poissa tolaltani ja elämä tuntuu valuvan hukkaan, kun käytän kaiken aikani hänestä haaveilemiseen.
Mitä tällaisessa tilanteessa oikein voi tehdä?
=D =D =D
Muistan tuon tunteen! Ja sen jatkuvan ikävän! =D
Kivvoo aikaa se oli, nyt 15 vuoden jälkeen, ei tule enää kovinkaan helposti ikävä, mutta kaiholla niitä aikoja muistelen.
Koita nyt kärvistellä tavalla tai toisella =) Ennen kaikkea NAUTI siitä rakkauden ensihuumasta!!
Ja hei, sitten kun toi sun kolmen viikon kidutus on ohitse.. niin.. no.. nauttikaa toisistanne, ihan parasta. =)
Ja siis sen kolmenkaan viikon jälkeen en tiedä siitä kohtaamisestamme. En tiedä, hyväksyykö hän edes tunteitani häntä kohtaan, sillä minä onneton nainen olen siis ihastunut tai jopa rakastunut uskovaiseen itseäni vanhempaan naiseen.
En tiedä, salliiko hän edes millään tasolla samaa sukupuolta olevien rakkautta muutenkaan, puhumattakaan siitä, että olisi sellaisen kohde. Häpeän itseäni suuresti, mutta olen aivan ns. sulaa vahaa hänen lähellään.
En kestä enää. :( Ja siis aina aiemmin olen ollut hetero. Yllättävän usein totuus on tarua ihmeellisempää. En olisi ikinä aavistanut, että mulle käy näin. Mikä mussa on vikana? :'(
T. Ap
Oletko se sinä se siihen rekkakuskiin retkahtanut? Joka jätti sinut ja... vai siis jättiks se sinut?
Minun olisi huomattavasti tässä tilanteessa auttaa, jos jotenkin älyäisin tuota tilannetta paremmin. Oikeasti en älyä. Vapaa ja varattu ja nuorempi ja vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Oletko se sinä se siihen rekkakuskiin retkahtanut? Joka jätti sinut ja... vai siis jättiks se sinut?
Nyt sekoitat minut johonkin muuhun. :)
T. Ap
Oletko se sinä se retkahtanut? Joka jätti sinut ja... vai jättiks se sinut?
Vierailija kirjoitti:
Ja siis sen kolmenkaan viikon jälkeen en tiedä siitä kohtaamisestamme. En tiedä, hyväksyykö hän edes tunteitani häntä kohtaan, sillä minä onneton nainen olen siis ihastunut tai jopa rakastunut uskovaiseen itseäni vanhempaan naiseen.
En tiedä, salliiko hän edes millään tasolla samaa sukupuolta olevien rakkautta muutenkaan, puhumattakaan siitä, että olisi sellaisen kohde. Häpeän itseäni suuresti, mutta olen aivan ns. sulaa vahaa hänen lähellään.
En kestä enää. :( Ja siis aina aiemmin olen ollut hetero. Yllättävän usein totuus on tarua ihmeellisempää. En olisi ikinä aavistanut, että mulle käy näin. Mikä mussa on vikana? :'(
T. Ap
Oioi! Minä myös menin ja ihastuin HETEROystävääni. Mitä sitten tapahtuikaan, niin heteroystävä ihastui myös minuun, naiseen, ekan kerran elämässään. Haasteita on ollut, koska elämme yhä ulospäin perhe-elämää miesten ja lasten kanssa, silti olemme rakastuneita toisiimme.
Niin, siis kenneenkäs se sinä olitkaan retkahtanut?
Vierailija kirjoitti:
Minun olisi huomattavasti tässä tilanteessa auttaa, jos jotenkin älyäisin tuota tilannetta paremmin. Oikeasti en älyä. Vapaa ja varattu ja nuorempi ja vanhempi.
Olen itse nuorempi, arvoiltani liberaali agnostikko ja ero on jo vireillä itselläni (tosin nykyisen puolisoni väkivaltaisuuden vuoksi). Ihastukseni on minua noin 20 vuotta iäkkäämpi, uskonnollinen, naimisissa ja samaa sukupuolta kuin minä. Erittäin epäonninen yhdistelmä siis. :'(
T. Ap
Tuo jäiden laittaminen pöksyihin ihan kirjaimellisesti voisi olla sinulle iso apu.
Jos nainen on uskovainen ja sinäkin olet nainen niin teet syntiä hänen mielestään eli olet todella kartettava ja inhottava tyyppi. Oisikohan parasta nyt kunnioittaa häntä?
Jäitä pöksyihin nyt vain. Ihastus loppuu aikanaan, ja oma elämäsi jatkuu ihan samanlaisena mitä aikaisemmin. Vuoden päästä et enää halua miettiä koko tapausta.