Lue keskustelun säännöt.
Erillisyys parisuhteessa
Nuppu
27.11.2016 |
Hei kaikki!
Aikuisia olemme, 5vuotta suhdetta takana. Nyt parisuhdekriisi, jonka näen johtuvan suhteen itsenäistymisvaiheesta. Mies siis on eriytymässä, itse olen kai vielä symbioosivaiheessa. Omaa elämää mulla on:ystäviä, työ, menoja ja harrastuksia, ehkä työläintä onkin oma henkinen eriytyminen/erillisyyden saavuttaminen. Toivoisinkin saavani asiallisia viestejä siitä, kuinka myös minä voisin eriytyä ja me molemmat voisimme olla suhteessamme itsenäisiä, mutta yhdessä. Molemmilla on halu ratkaista tämä kriisi niin, että voisimme jatkaa yhdessä. Ja tiedän, ettei tämä eriytyminen taida kivutta onnistua..
Kommentit (9)
Meillä oli juuri 5v paikkeilla tämä sama kriisi, joka melkein maksoi meille suhteemme. Meillä auttoi se, kun minä keskityin tekemään itselleni tärkeitä asioita (koulu, työ, harrastukset, ystävät) ja löytämään tasapainon omilla jaloillani (mieheni oli jo tämän tehnyt). Iltaisin menimme sänkyyn ajoissa, jotta ehdimme olla lähekkäin ja puhua päivän tapahtumista. Teimme selvemmän eron sille mikä on meitä ja mikä minua/häntä vahvistaen kumpaakin sille varatuissa puitteissa. Toivottavasti pääsette tämän vaiheen yli! Ainakin meidän liittoamme se vahvisti niin yksikkönä kuin yksilöinäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se kivalta tunnu! Itse olen myös jämähtänyt symbioosivaiheeseen. Kai...
Tämä on näköjään ajankohtaista meilläkin. 7 vuotta suhdetta takana ja kohta pitkästä aikaa 3 päivän yhteinen vapaa ja voisimme tehdä jotain. Noh... Minua kiinnostaisi konsertit, teatteri, ehkä kylpyläviikonloppu, retkeily... Kaveria jääkiekko jota käy katsomassa kavereiden kanssa. Ravintelit... Joissa käy kavereiden kanssa. Matkustaminen jonkun kaverin luo... Ei käy. Kotona vietämme yhteiset aikamme ja se on ok, mutta jotenkin hiipii tunne että mitä tässä nyt tekisi kun ei yhteistä harrastusta löydy.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli juuri 5v paikkeilla tämä sama kriisi, joka melkein maksoi meille suhteemme. Meillä auttoi se, kun minä keskityin tekemään itselleni tärkeitä asioita (koulu, työ, harrastukset, ystävät) ja löytämään tasapainon omilla jaloillani (mieheni oli jo tämän tehnyt). Iltaisin menimme sänkyyn ajoissa, jotta ehdimme olla lähekkäin ja puhua päivän tapahtumista. Teimme selvemmän eron sille mikä on meitä ja mikä minua/häntä vahvistaen kumpaakin sille varatuissa puitteissa. Toivottavasti pääsette tämän vaiheen yli! Ainakin meidän liittoamme se vahvisti niin yksikkönä kuin yksilöinäkin.
Kuulostaa hyvältä, mutta miten käytännössä kumpikin voi vahvistaa sitä, mikä on omaa? Mitä se tarkoittaa? En ole missään vaiheessa luopunut omista harrastuksista, mutta meillä on myös paljon yhteisiä harrastuksia ja kavereita. Olisiko järkevää pitää myös ihan "omia kavereita", ettei yritäkään tutustua kaikkiin toisen läheisiin ihmisiin?
En ymmärrä yhtään. 20 vuotta yhdessä ja kolme lasta. Mitä se eriytyminen on? On mennyt ohi multa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4 kommentoi vielä sen verran että meillä on yksi tuttavaperhe jonka luona käymme joskus kylässä yhdessä. Muuten molemmilla omat kaverit.
Aikaisemmassa suhteessani oli sama juttu. Yhteisiä ystäviä ei ollut kuin yksi perhe.
Toki olemme tavanneet toistemme kavereita ja sukua mutta emme käy kylässä yhdessä vaan aina erikseen.
Näin meillä... Tai minulla näyttäisi suhteet menevän. Ehkä olen kummajainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli juuri 5v paikkeilla tämä sama kriisi, joka melkein maksoi meille suhteemme. Meillä auttoi se, kun minä keskityin tekemään itselleni tärkeitä asioita (koulu, työ, harrastukset, ystävät) ja löytämään tasapainon omilla jaloillani (mieheni oli jo tämän tehnyt). Iltaisin menimme sänkyyn ajoissa, jotta ehdimme olla lähekkäin ja puhua päivän tapahtumista. Teimme selvemmän eron sille mikä on meitä ja mikä minua/häntä vahvistaen kumpaakin sille varatuissa puitteissa. Toivottavasti pääsette tämän vaiheen yli! Ainakin meidän liittoamme se vahvisti niin yksikkönä kuin yksilöinäkin.
Kuulostaa hyvältä, mutta miten käytännössä kumpikin voi vahvistaa sitä, mikä on omaa? Mitä se tarkoittaa? En ole missään vaiheessa luopunut omista harrastuksista, mutta meillä on myös paljon yhteisiä harrastuksia ja kavereita. Olisiko järkevää pitää myös ihan "omia kavereita", ettei yritäkään tutustua kaikkiin toisen läheisiin ihmisiin?
Minusta on ihan järkevää että on omia kavereita he tutustuvat puolisoon jos he haluavat. Puolison takia ei minusta ole velvollisuus tutustua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli juuri 5v paikkeilla tämä sama kriisi, joka melkein maksoi meille suhteemme. Meillä auttoi se, kun minä keskityin tekemään itselleni tärkeitä asioita (koulu, työ, harrastukset, ystävät) ja löytämään tasapainon omilla jaloillani (mieheni oli jo tämän tehnyt). Iltaisin menimme sänkyyn ajoissa, jotta ehdimme olla lähekkäin ja puhua päivän tapahtumista. Teimme selvemmän eron sille mikä on meitä ja mikä minua/häntä vahvistaen kumpaakin sille varatuissa puitteissa. Toivottavasti pääsette tämän vaiheen yli! Ainakin meidän liittoamme se vahvisti niin yksikkönä kuin yksilöinäkin.
Kuulostaa hyvältä, mutta miten käytännössä kumpikin voi vahvistaa sitä, mikä on omaa? Mitä se tarkoittaa? En ole missään vaiheessa luopunut omista harrastuksista, mutta meillä on myös paljon yhteisiä harrastuksia ja kavereita. Olisiko järkevää pitää myös ihan "omia kavereita", ettei yritäkään tutustua kaikkiin toisen läheisiin ihmisiin?
Ehkä juurikin se on yksi hyvä keino. Ja ylipäätään itsensä löytäminen uudelleen kokonaisena ihmisenä suhteenpuolikkaan sijaan. Minä esimerkiksi matkustin ilman miestä ja tein paljon itsetutkiskelua.
Parisuhteessa tulee kasvuvaiheita ja kasvu on mahdollistattava molemmille,järjestäkää aikaa myös itsellenne,suosittelen meditaatiota yhdessä ja erikseen,meillä todettu loistavaksi keinoksi hiljentyä yksin tai yhdessä,yhdessä olemme toistemme sielunkumppanit mutta kannustamme toisiamme kuuntelemaan myös omaa sisintään.