Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletteko muut törmänneet ilmiöön, että jotkut nauttii vitkastelusta ja muiden ihmisten viivästyttämisestä?
26.11.2016 |
Etenkin tätä taipumusta tuntuu olevan vähän yksinäisillä ja seurankaipuisilla keski-ikäisillä ja sitä vanhemmilla naisilla!
Oikeasti ärsyttävää, kun olisi vähän kiirus ja sitten joku jää oikein tarkoituksella viivästyttämään ja tuntuu nauttivaan tilanteesta kovasti.
Kommentit (44)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joo. vallankäyttöä ja muiden kontrolloimista.
Vierailija kirjoitti:
joo. vallankäyttöä ja muiden kontrolloimista.
Nimenomaan!
Olen törmännyt näihin tilanteisiin ja saanut ihan haukut kun pyytänyt vähän väistämään.
Vierailija kirjoitti:
Saisko kuulla sen esimerkin?
- Vanhempi tuttu rouva soittaa. Kerron, että mulla on nyt tilanne päällä lasten kanssa. Kuulen hänen äänessään tyytyväisyyttä ja samalla hän alkaa jaaritella niitä näitä verkkaiseen tahtiin. Aina lasten taustamölyä kuultuaan jää kuulostelemaan tilannetta ja sitten jatkaa taas jaaritteluaan iloisen kuuloisena. Aina kun yritän lopettaa puhelun, hänelle tulee vielä jotain tähdellistä sanottavaa mieleen.
- Käyn hakemassa sovitusti autolla tuttavani yhteiseen harrastukseen. Hän on "unohtunut" imuroimaan eikä kuule, kun yritän soittaa ja laittaa viestiä. Olen tullut pihalle sovittuun aikaan. Kun käyn rimputtamassa ovikelloa, hänen täytyy vielä juoda kupillinen kahvia rauhassa ennen lähtöä, koska väsymys on kova. Ilmeestä taas huomaa, että vitkuttelu on tahallista.
- Yhteisellä kotimatkalla harrastuksesta kotiin kävellen hänen on pysähdyttävä a) R-kioskille katsomaan uusia ilmestyneitä lehtiä b) pankkiautomaatille c) lemmikkieläinkauppaan ostamaan jotain kivaa lemmikilleen ja näiden pysähdysten jälkeen miettii vielä pitäisikö kääntyä takaisin hakemaan valkosipulia Siwasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli yksi kollega, joka tuli aina myöhässä ja viivästytti muita. Sitä oli siedetty vuosia. Ihan uskomatonta. Mutta sitten vanha pomo jäi eläkkeelle (sellainen herttainen jeesjees, mutta mikään esimies...) ja tuli uusi, ehkä nelikymppinen pomo, joka aloitti kokoukset tasan sillä kellonlyömällä kuin hänen älykellonsa ajan näytti, edellytti, että dead linessä pysyttiin yms. Ääni muuttui kellossa hyvin pian, kun tämä jaanaaja sai parin kerran näpeilleen. Ei mitään julkista, tietystikään, mutta sellaista sopiva kombo tyhmäksi heittäytymistä, tiukkuutta ja ihmetteleviä kulmien nostelua. Johan tuli tulosta.
Huvitti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saisko kuulla sen esimerkin?
- Vanhempi tuttu rouva soittaa. Kerron, että mulla on nyt tilanne päällä lasten kanssa. Kuulen hänen äänessään tyytyväisyyttä ja samalla hän alkaa jaaritella niitä näitä verkkaiseen tahtiin. Aina lasten taustamölyä kuultuaan jää kuulostelemaan tilannetta ja sitten jatkaa taas jaaritteluaan iloisen kuuloisena. Aina kun yritän lopettaa puhelun, hänelle tulee vielä jotain tähdellistä sanottavaa mieleen.
- Käyn hakemassa sovitusti autolla tuttavani yhteiseen harrastukseen. Hän on "unohtunut" imuroimaan eikä kuule, kun yritän soittaa ja laittaa viestiä. Olen tullut pihalle sovittuun aikaan. Kun käyn rimputtamassa ovikelloa, hänen täytyy vielä juoda kupillinen kahvia rauhassa ennen lähtöä, koska väsymys on kova. Ilmeestä taas huomaa, että vitkuttelu on tahallista.
- Yhteisellä kotimatkalla harrastuksesta kotiin kävellen hänen on pysähdyttävä a) R-kioskille katsomaan uusia ilmestyneitä lehtiä b) pankkiautomaatille c) lemmikkieläinkauppaan ostamaan jotain kivaa lemmikilleen ja näiden pysähdysten jälkeen miettii vielä pitäisikö kääntyä takaisin hakemaan valkosipulia Siwasta.
Mikä sinussa on vialla, kun et osaa:
- sanoa "sori mutta nyt ei oikeasti jouda, jutellaan myöhemmin, heippa" ja puhelin kiinni.
- odottaa max pari minuuttia ja lähteä yksin harrastukseen. Kuninkaalliset haetaan kotiovelta, ei ketään muita.
- sanoa "ok, mä kävelen edeltä, nähdään seuraavalla kerralla, heippa" ja lähteä kotiin.
Sanon nyt suoraan että olet ihan hirveä ovimatto, kun annat ihmisten kohdella itseäsi noin! Kannattaisi miettiä ihan sitä omaa vikaa eikä muiden, itseäsi vain pystyt muuttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunne yhtään tuollaista. Ja epäilen, että kiltiksi kasvatetut keski-ikäiset/iäkkäät naiset nyt tuota harrastavat kaikkein vähiten.
Sen sijaan ehkä myöhästely kuuluu näiden nuorten "minä minä minä ja mun maailma" -naisten tapoihin, he kun kuvittelevat, että kännykät ja tavoitettavuus jotenkin aikaansaavat sen, että kunhan säädät ja "tiedotat" myöhästymisestäsi pitkin matkaa, sen odottajan aika ei yhtään käy pitkäksi...
Esimerkki yhdestä nyttemmin entisestä kaveristani. Tätä sattui oikeastaan joka saa..nan kerta, kun oltiin sovittu tapaamisesta tai yhteisestä menosta jonnekin.
Olen sovittuun aikaan tapaamispaikassa (tai hakemassa häntä kotoa). Kaveria ei kuulu. Laitan tekstarin, kun vartti on kulunut: "Missä olet, olen täällä kuten sovittiin". Sitten ehkä siitä vartin päästä häneltä tulee viesti, että "tulossa!". Jatkan odottelua. Vartin (siis jo kolmen vartin kuluttua siitä, kun kaverin OLISI pitänyt olla paikalla) soitan hänelle saadakseni tietää, onko hän oikeasti tulossa ja missä hitossa hän matkallaan on.... ja sitten alkaa iloinen selittely siitä, missä hän on ja miksi hän on myöhässä ("kun meikkasin ja meni ripsarit sivuun ja sitten piti korjata ja ja") Ja käy ilmi, että se saatanahan on vasta JUST lähtenyt kotoa, eikä suinkaan ollut tulossa jo jonkin aikaa.
Kun kyllästyn, ja sanon, että menen yksin edeltä, tulkoon perässä - koska kadulla on tylsä ja kylmä odottaa - niin hänhän ottaa asiakseen loukata, kun olisi NIIIN kiva mennä mieluummin sinne kahdestaan. Hänestä ei kuulemma ole mitään ongelmaa, koska "tiesithän sä, missä mä olen tulossa, oisit voinut vaikka tehdä jotakin siinä odotellessa" - JUU NIIN KAI, ja sekös olisi menoa jouduttanut, että hän olisi joutunut etsisekelmään minua jostakin puodista tai baarista?
Vi..u sanon minä. Lopulta sanoin suoraan, että myöhästelynsä on minusta itsekästä. Ei tykännyt.
... sori siis ottaa asiakseen loukkaantua, ei loukata. Etsiskelemään, ei etsisekelmään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saisko kuulla sen esimerkin?
- Vanhempi tuttu rouva soittaa. Kerron, että mulla on nyt tilanne päällä lasten kanssa. Kuulen hänen äänessään tyytyväisyyttä ja samalla hän alkaa jaaritella niitä näitä verkkaiseen tahtiin. Aina lasten taustamölyä kuultuaan jää kuulostelemaan tilannetta ja sitten jatkaa taas jaaritteluaan iloisen kuuloisena. Aina kun yritän lopettaa puhelun, hänelle tulee vielä jotain tähdellistä sanottavaa mieleen.
- Käyn hakemassa sovitusti autolla tuttavani yhteiseen harrastukseen. Hän on "unohtunut" imuroimaan eikä kuule, kun yritän soittaa ja laittaa viestiä. Olen tullut pihalle sovittuun aikaan. Kun käyn rimputtamassa ovikelloa, hänen täytyy vielä juoda kupillinen kahvia rauhassa ennen lähtöä, koska väsymys on kova. Ilmeestä taas huomaa, että vitkuttelu on tahallista.
- Yhteisellä kotimatkalla harrastuksesta kotiin kävellen hänen on pysähdyttävä a) R-kioskille katsomaan uusia ilmestyneitä lehtiä b) pankkiautomaatille c) lemmikkieläinkauppaan ostamaan jotain kivaa lemmikilleen ja näiden pysähdysten jälkeen miettii vielä pitäisikö kääntyä takaisin hakemaan valkosipulia Siwasta.
Mikä sinussa on vialla, kun et osaa:
- sanoa "sori mutta nyt ei oikeasti jouda, jutellaan myöhemmin, heippa" ja puhelin kiinni.
- odottaa max pari minuuttia ja lähteä yksin harrastukseen. Kuninkaalliset haetaan kotiovelta, ei ketään muita.
- sanoa "ok, mä kävelen edeltä, nähdään seuraavalla kerralla, heippa" ja lähteä kotiin.
Sanon nyt suoraan että olet ihan hirveä ovimatto, kun annat ihmisten kohdella itseäsi noin! Kannattaisi miettiä ihan sitä omaa vikaa eikä muiden, itseäsi vain pystyt muuttamaan.
Helpommalla pääsee, kun sietää silloin tällöin sitä vitkuttelua. Jos ei siedä ja pitää puolensa, alkaa marttyyrimainen valitus miten hänet aina jyrätään, kukaan ei ymmärrä eikä kuuntele häntä, kukaan ei ota hänen tarpeita huomioon yms. En varmasti päivittäin moista kestäisi, muttei onneksi ole tarviskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saisko kuulla sen esimerkin?
- Vanhempi tuttu rouva soittaa. Kerron, että mulla on nyt tilanne päällä lasten kanssa. Kuulen hänen äänessään tyytyväisyyttä ja samalla hän alkaa jaaritella niitä näitä verkkaiseen tahtiin. Aina lasten taustamölyä kuultuaan jää kuulostelemaan tilannetta ja sitten jatkaa taas jaaritteluaan iloisen kuuloisena. Aina kun yritän lopettaa puhelun, hänelle tulee vielä jotain tähdellistä sanottavaa mieleen.
- Käyn hakemassa sovitusti autolla tuttavani yhteiseen harrastukseen. Hän on "unohtunut" imuroimaan eikä kuule, kun yritän soittaa ja laittaa viestiä. Olen tullut pihalle sovittuun aikaan. Kun käyn rimputtamassa ovikelloa, hänen täytyy vielä juoda kupillinen kahvia rauhassa ennen lähtöä, koska väsymys on kova. Ilmeestä taas huomaa, että vitkuttelu on tahallista.
- Yhteisellä kotimatkalla harrastuksesta kotiin kävellen hänen on pysähdyttävä a) R-kioskille katsomaan uusia ilmestyneitä lehtiä b) pankkiautomaatille c) lemmikkieläinkauppaan ostamaan jotain kivaa lemmikilleen ja näiden pysähdysten jälkeen miettii vielä pitäisikö kääntyä takaisin hakemaan valkosipulia Siwasta.
Ovatko nämä kaikki tapaukset sama henkilö, vai onko elämässäsi oikeasti useita tuollalailla käyttäytyviä ihmisiä? Joka tapauksessa vaikuttaa siltä, että et osaa laittaa muille rajoja. Ensimmäinen ja viimeinen vitkuttelu voi olla selitettävissä yksinäisyydellä/seurankaipuulla, keskimmäinen on pelkästään kontrollia ja huonoa käytöstä, jonka ilmeisesti iloisesti sallit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saisko kuulla sen esimerkin?
- Vanhempi tuttu rouva soittaa. Kerron, että mulla on nyt tilanne päällä lasten kanssa. Kuulen hänen äänessään tyytyväisyyttä ja samalla hän alkaa jaaritella niitä näitä verkkaiseen tahtiin. Aina lasten taustamölyä kuultuaan jää kuulostelemaan tilannetta ja sitten jatkaa taas jaaritteluaan iloisen kuuloisena. Aina kun yritän lopettaa puhelun, hänelle tulee vielä jotain tähdellistä sanottavaa mieleen.
- Käyn hakemassa sovitusti autolla tuttavani yhteiseen harrastukseen. Hän on "unohtunut" imuroimaan eikä kuule, kun yritän soittaa ja laittaa viestiä. Olen tullut pihalle sovittuun aikaan. Kun käyn rimputtamassa ovikelloa, hänen täytyy vielä juoda kupillinen kahvia rauhassa ennen lähtöä, koska väsymys on kova. Ilmeestä taas huomaa, että vitkuttelu on tahallista.
- Yhteisellä kotimatkalla harrastuksesta kotiin kävellen hänen on pysähdyttävä a) R-kioskille katsomaan uusia ilmestyneitä lehtiä b) pankkiautomaatille c) lemmikkieläinkauppaan ostamaan jotain kivaa lemmikilleen ja näiden pysähdysten jälkeen miettii vielä pitäisikö kääntyä takaisin hakemaan valkosipulia Siwasta.
Mikä sinussa on vialla, kun et osaa:
- sanoa "sori mutta nyt ei oikeasti jouda, jutellaan myöhemmin, heippa" ja puhelin kiinni.
- odottaa max pari minuuttia ja lähteä yksin harrastukseen. Kuninkaalliset haetaan kotiovelta, ei ketään muita.
- sanoa "ok, mä kävelen edeltä, nähdään seuraavalla kerralla, heippa" ja lähteä kotiin.
Sanon nyt suoraan että olet ihan hirveä ovimatto, kun annat ihmisten kohdella itseäsi noin! Kannattaisi miettiä ihan sitä omaa vikaa eikä muiden, itseäsi vain pystyt muuttamaan.
Helpommalla pääsee, kun sietää silloin tällöin sitä vitkuttelua. Jos ei siedä ja pitää puolensa, alkaa marttyyrimainen valitus miten hänet aina jyrätään, kukaan ei ymmärrä eikä kuuntele häntä, kukaan ei ota hänen tarpeita huomioon yms. En varmasti päivittäin moista kestäisi, muttei onneksi ole tarviskaan.
Miksi ylipäätään kestät kyseistä henkilöä, saatko itse ihmissuhteesta jotain? Kyse ei varmasti ole pelkästä vitkuttelusta, kyseinen henkilö luultavasti tekee myös kaikki muut ystävyyteenne liittyvät päätökset?
Vierailija kirjoitti:
En tunne yhtään tuollaista. Ja epäilen, että kiltiksi kasvatetut keski-ikäiset/iäkkäät naiset nyt tuota harrastavat kaikkein vähiten.
Kyseessähän on kiltiksi kasvatetut ex-kiltit, jotka ovat itse pitkin elämäänsä joustaneet ja mukautuneet ja olleet muiden kynnysmattoina. Sitten kun lapset on lentäneet pesästä ja katkeruus menneistä liian kilteistä vuosista kasvanut tarpeeksi suureksi, luettu pari "irti liiasta kiltteydestä" -opusta jne. niin kilttiys alkaa karista ja harmittaa ja tämä vitkuttelu on yksi siihen liittyvä ilmiö ilmeisesti. Mun tuntemat keski-ikäiset ja sitä vanhemmat vitkuttelijanaiset ovat juuri niitä ex-kilttejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo kyllä taas on kusipäisiä ihmisiä, ihan tahallaan vitkastelevat ja saavat henkisen orgasmin, kun toisia raivostuttaa.
Jepjep.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saisko kuulla sen esimerkin?
- Vanhempi tuttu rouva soittaa. Kerron, että mulla on nyt tilanne päällä lasten kanssa. Kuulen hänen äänessään tyytyväisyyttä ja samalla hän alkaa jaaritella niitä näitä verkkaiseen tahtiin. Aina lasten taustamölyä kuultuaan jää kuulostelemaan tilannetta ja sitten jatkaa taas jaaritteluaan iloisen kuuloisena. Aina kun yritän lopettaa puhelun, hänelle tulee vielä jotain tähdellistä sanottavaa mieleen.
- Käyn hakemassa sovitusti autolla tuttavani yhteiseen harrastukseen. Hän on "unohtunut" imuroimaan eikä kuule, kun yritän soittaa ja laittaa viestiä. Olen tullut pihalle sovittuun aikaan. Kun käyn rimputtamassa ovikelloa, hänen täytyy vielä juoda kupillinen kahvia rauhassa ennen lähtöä, koska väsymys on kova. Ilmeestä taas huomaa, että vitkuttelu on tahallista.
- Yhteisellä kotimatkalla harrastuksesta kotiin kävellen hänen on pysähdyttävä a) R-kioskille katsomaan uusia ilmestyneitä lehtiä b) pankkiautomaatille c) lemmikkieläinkauppaan ostamaan jotain kivaa lemmikilleen ja näiden pysähdysten jälkeen miettii vielä pitäisikö kääntyä takaisin hakemaan valkosipulia Siwasta.
Mikä sinussa on vialla, kun et osaa:
- sanoa "sori mutta nyt ei oikeasti jouda, jutellaan myöhemmin, heippa" ja puhelin kiinni.
- odottaa max pari minuuttia ja lähteä yksin harrastukseen. Kuninkaalliset haetaan kotiovelta, ei ketään muita.
- sanoa "ok, mä kävelen edeltä, nähdään seuraavalla kerralla, heippa" ja lähteä kotiin.
Sanon nyt suoraan että olet ihan hirveä ovimatto, kun annat ihmisten kohdella itseäsi noin! Kannattaisi miettiä ihan sitä omaa vikaa eikä muiden, itseäsi vain pystyt muuttamaan.
Helpommalla pääsee, kun sietää silloin tällöin sitä vitkuttelua. Jos ei siedä ja pitää puolensa, alkaa marttyyrimainen valitus miten hänet aina jyrätään, kukaan ei ymmärrä eikä kuuntele häntä, kukaan ei ota hänen tarpeita huomioon yms.
Mitä sitten? Anna valittaa ihan yksinään, ei se sinuun mitenkään vaikuta. Jos taas olet jollain lailla riippuvainen moisista ihmisistä, niin etsi ensin korvaava apu tms. ja sen jälkeen aseta rajasi. Ei ole tervettä antaa käyttää itseään tuolla lailla hyväksi, vain siksi että välttää TOISEN pahan mielen. Se on läheisriippuvuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne yhtään tuollaista. Ja epäilen, että kiltiksi kasvatetut keski-ikäiset/iäkkäät naiset nyt tuota harrastavat kaikkein vähiten.
Kyseessähän on kiltiksi kasvatetut ex-kiltit, jotka ovat itse pitkin elämäänsä joustaneet ja mukautuneet ja olleet muiden kynnysmattoina. Sitten kun lapset on lentäneet pesästä ja katkeruus menneistä liian kilteistä vuosista kasvanut tarpeeksi suureksi, luettu pari "irti liiasta kiltteydestä" -opusta jne. niin kilttiys alkaa karista ja harmittaa ja tämä vitkuttelu on yksi siihen liittyvä ilmiö ilmeisesti. Mun tuntemat keski-ikäiset ja sitä vanhemmat vitkuttelijanaiset ovat juuri niitä ex-kilttejä.
Ok, en tunne tuollaisia. Ehkä sunkin kannattaa kasvattaa vähän itsetuntoa ja sanoa suoraan, että et jää nyt odottelemaan.
Mä teen tuota liikenteessä, ihan tahallani hidastan ja jään eteen ajamaan alle nopeusrajotusten jos nään että takanatulevalla on kiire ja jää roikkuun takapuskurissa. Nautin siitä vitutuksen määrästä joka sen takanatulevan pääkopassa on sillä hetkellä.
Mulla on yksi tuommoinen ystävä. Ihmettelee miksi en enää lähde hänen kanssaan mihinkään. Pyytää luoksensa jotta lähdetään yhdessä hänen kyydillä. Menen ja rouva on kotiasussa ja häärää siivousjuttujaan. "Imuroin vielä kun kivempi tulla kotiin jos ei muruset tunnu jalkapohjissa". Lapset pukematta ja kauhea härdelli päällä. Rouva karjuu lapsille imurinvarresta että nyt vauhtia. Lapsille tulee nälkä ja tokihan ne on sitten ruokittava. Pyytää toki sisälle. "Keitän meille kahvit". Eikun älä keitä..pitäisi varmaan pikkuhiljaa jo lähteä.
Todella ikävää minusta kun on sovittu lähtöaika ja ihminen ei ole millään tasolla valmis! Missä ennakointi?
Ei minua pieni odottaminen haittaa, mutta että ei minkään verran olla valmiina?
Nyt vinkuu "miksi me ei enää käydä missään". Nii-ih..mietipä kuule sitä. Ja samalla sitä miksi moni muukaan ei kanssasi halua sopia mitää .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saisko kuulla sen esimerkin?
- Vanhempi tuttu rouva soittaa. Kerron, että mulla on nyt tilanne päällä lasten kanssa. Kuulen hänen äänessään tyytyväisyyttä ja samalla hän alkaa jaaritella niitä näitä verkkaiseen tahtiin. Aina lasten taustamölyä kuultuaan jää kuulostelemaan tilannetta ja sitten jatkaa taas jaaritteluaan iloisen kuuloisena. Aina kun yritän lopettaa puhelun, hänelle tulee vielä jotain tähdellistä sanottavaa mieleen.
- Käyn hakemassa sovitusti autolla tuttavani yhteiseen harrastukseen. Hän on "unohtunut" imuroimaan eikä kuule, kun yritän soittaa ja laittaa viestiä. Olen tullut pihalle sovittuun aikaan. Kun käyn rimputtamassa ovikelloa, hänen täytyy vielä juoda kupillinen kahvia rauhassa ennen lähtöä, koska väsymys on kova. Ilmeestä taas huomaa, että vitkuttelu on tahallista.
- Yhteisellä kotimatkalla harrastuksesta kotiin kävellen hänen on pysähdyttävä a) R-kioskille katsomaan uusia ilmestyneitä lehtiä b) pankkiautomaatille c) lemmikkieläinkauppaan ostamaan jotain kivaa lemmikilleen ja näiden pysähdysten jälkeen miettii vielä pitäisikö kääntyä takaisin hakemaan valkosipulia Siwasta.
Ovatko nämä kaikki tapaukset sama henkilö, vai onko elämässäsi oikeasti useita tuollalailla käyttäytyviä ihmisiä? Joka tapauksessa vaikuttaa siltä, että et osaa laittaa muille rajoja. Ensimmäinen ja viimeinen vitkuttelu voi olla selitettävissä yksinäisyydellä/seurankaipuulla, keskimmäinen on pelkästään kontrollia ja huonoa käytöstä, jonka ilmeisesti iloisesti sallit.
On 2 eri vitkuttelijaa. Toinen harjoittaa sitä toista enempi. En pidä häntä ystävänäni enää. Rasittava tyyppi just ton takia mutta siedän häntä satunnaisesti. Ap
Alue: Aihe vapaa
En ole huomannut. Sen sijaan jouduin kaupassa tänään kahdesti huomauttamaan noin 30v naisille, että voisitteko kiitos mennä sivuun, että pääsen sinne hyllyn äärelle ostoksille.