G: Mitä mummosi tekee nyt?

toivottavasti sielu kurkkailee tuolta pilven päältäja näkee lapsenlapsenlapsensa.

Mummelini on 93 vuotias. Juuri ollaan todettu, ettei hän enää pärjää asumassa omillaan. Pää alkaa olla pehmeä, näkee kaikkea ihmeellistä, vaikka oikeasti ei näe paljon mitään. Tänä syksynä hänet on pakko siirtää johonkin, ja ainoaksi vaihtoehdoksi toistaiseksi on tarjottu vanhusten sairaala-osastoa. Dementoituneita mummeleita 6 samassa huoneessa.



On niin paha olla.

jäljellä ole.

Toinen jo ennen ku olen ees syntynyt! Isäni oli tolloin reilun vuoden ikäinen. No sit aatellaa isän äitipuolta mitä se tekee en tiiä kun en oo nähny tai kuullu mitään moneen vuoteen! Asuvat 800km päässä ja he eivät ole pitäneet yhteyttä. Nähty silloin kun sillä suunnalla ite käyty!

Ymmärrän tuskasi, oma iso-iso-mummoni kuoli juuri samassa iässä.

Helpotus hänelle oli juuri osastolle siirtyminen, vielä parempi olisi ollut hoitokoti.



Älä epäröi antaa muolle nyt vastuuta. Se tekee kipeää, mutta on nyt välttämätöntä.



Päivä kerrallaan, vieraile hänen luonaan, ja osoita rakkautta.



Terv. Lähihoitaja

Toivottavasti hänelle siellä sattuu tuollainen hoitaja kuin sinä.



Muori on minulle kovin rakas. Kaikki lapsuuden kesäni olen viettänyt mummolassa, kaikki onnelliset muistoni lapsuudesta liittyvät tähän aikaan.



Hän ei ole itse halukas siirtymään osastolle mikä tekee asiasta todella tuskaisan. Ei oikein itse enää ymmärrä tilaansa. Asumisolosuhteet nyt ovat vain sellaiset, ettei tosiaan muuta vaihtoehtoa ole.



Olisin niin toivonut hänelle toisenlaisen lopun.

En ikinäkään oppinu tuntemaan omaa mummoani koska välimatka on noin suuri:S !-2 kertaa vuodessa käytiin siellä. Mut mummo lähetti ain meille joululahjoja ja pullaa mitä itse teki ja kukaan ei osaa niin hyvää pullaa tehdä. :(

Itse poimin lapsuuteni vadelmat, herneet, olin apuna hänelle.

Useimmat viikot kesälomastani.



Aina ei voi vaikuttaa asioihin niin kuin toivoisi. Mutta hyvänä uutisena se, että Suomessa hoito kuitenkin huippuluokkaa.

Hoito on hyvää, mutta itse toivoisin henkiseen hyvinvointiin muutosta vanhuspuolella...



Ihanaa, että panosta mummoosi nyt. Uskon, että hän lähettää sinulle siunauksiaan pilven päältä, kun aika koittaa. Nyt anna hänelle kiitosta, kun vielä voit.



Terv. Lähihoitaja

lapsen lapsi 43 v.

Toisesta en tiedä - mitä sitä nyt sitten kuoleman jälkeen tapahtuukaan?

kyllyydestä ja voittaa aina.



mummo oli hedelmäpeliaddikti joka näytteli persettään telkkarille, jos siellä oli joku mätä poliitikko

keittelee papalle aamupuuroa ja laulaa samalla aamuhartauden " tahtiin" virsiä. ja pappaa se jurppii.. sadattelee itekseen ja mummu vaan veisaa.

Sitten syövät puuron ja tiskaavat astiat heti pois (miten sen itsekin oppisin?) ja mummo lähtee lenkille ysiltä ja pappa alkaa päivän ekat päiväunet..

kello raksuttaa seinällä ja tunnelma on unettava ja ihana.. hei, pitäisköhän alkaa suunnitella mummolan matkaa lasten kanssa?

iski ikävä!

ovat taivaassa.



Madot eivät syö ruumiita. Niitä ei ole niin alhaalla. Mikrobit syövät ruumiit. Ne mikrobit, jotka ovat meissä jo eläessämme. Eli onko ihminen vain mikrobien elatusalusta ja ne saavat lopulta voiton.

Äidin äiti kuoli 1988 ja isän äiti 1991

Minulla ei ole yhtään isovanhempaa elossa. Kumpaakaan isoisistä en ole koskaan nähnyt.

On 89 vuotias ja asuu omillaan.

Tai sitten juoruaa puhelimessa mummoystäviensä kanssa.



Toinen kuoli 80-luvulla.

toinen kuoli melkein 100 vuotiaana -98 ja toinen melkein 90-vuotiaana -03