"Kukaan ei kysy miten kasvattaa lapsi joka ei kiusaa"

Kukaan kiusaajan äiti ei halua kuulla kuinka lapsi hoidetaan hyvin, kun ei itse viitsi

Näkyyhän se täälläkin, kun harvinaisempaa etunimen antamista kommentoidaan AINA, että kyllä sinun lasta nyt tullaan kiusaamaan koulussa. Ja korostetaan että itse antoi neutraalit, seinäänsulautuvat nimet ettei vaan kiusata. Ja köyhien perheiden lapsiakin kiusataan vaatteista. Aina vaan kiusataan koulussa, jos tehdään erilaisia valintoja. Lapsia tässäkin usein aliarvioidaan.

Mutta miksi, kuten Keltinkangas-Järvinenkin kysyy, ei kasvateta lapsia, jotka eivät kiusaa? Itse aion yrittää parhaani.

Mikä ainakin kasvatan eikä muuten ole tullut koulusta vielä ikinä huonoa palautetta lapsista, pelkkää hyvää käytöksestä. Se on kiinni siitä kuinka ITSE toimit ja käyttäydyt. Et arvostele toisia ihmisiä etkä heidän valintojaan lapsen kuullen ja jos lapsi sitä tekee niin muistutat kuinka toisista ihmisistä puhutaan. Niin pienestä se lähtee.

No sitähän sitä miettii ihan ykkösenä, mutta pakko sanoa, että itse sellaisen kasvatuksen saaneena, että pitää vittu soikooon koko ajan ajatella muita eikä itsellä saa olla mitään väliä kasvatan lapsistani mieluummin puoliensapitäjiä, kuin heitä, jotka ei osaa pitää puoliaan, "koska se on väärin muita kohtaan".

Ei tulis mieleenkään tarvita apua siinä että miten kasvatan lapsen joka ei kiusaa. Miten kasvatan lapsen joka pitää puoliaan on paljon tärkeämpi taito.

Omassa tuttavapiirissäni mietitään paljon sitä, että lapsista tulisi kivoja teinejä ja aikuisia, jotka eivät kiusaisi muita.

Asun Suomen ulkopuolella, olisiko se selitys? Täällä Englannissa kiusaavan lapsen vamhempia pidetään kyvyttöminä ja oman lapsen kolttosiin suhtaudutaan vakavasti. En itsekään olisi halunnut sosiopaatin kotikasvatusta, joten opetan omanikin ystävällisiksi. Opeta sinäkin!

Jokainen ihminen loukkaa tai satuttaa jossain vaiheessa elämäänsä jota kuta joka kokeen sen kiusaamiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Jokainen ihminen loukkaa tai satuttaa jossain vaiheessa elämäänsä jota kuta joka kokeen sen kiusaamiseksi. 

Se on kuitenkin eri asia kuin systemaattinen kiusaaminen, jolle vanhemmat eivät yritäkään tehdä mitään. 

Puolesi pitäjälle kysymys: Miten selität kasvatustieteen akateemisen näkemyksen, että ihminen on syntyjään itsekäs ja osaa pitää puolensa, mutta empatia pitää opettaa?

Minusta moni koulukiusattu on sos. taidoiltaan heikko eikä osaa luovia ihmisten joukossa positiivisesti. Tuollainen "puolensa pitäminen" on oiva tapa tehdä lapsesta outo ja vihainen.

Ei ole ollenkaan toisensa poissulkevaa kasvattaa lapsia, jotka eivät kiusaa muita, mutta osaavat pitää puolensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen ihminen loukkaa tai satuttaa jossain vaiheessa elämäänsä jota kuta joka kokeen sen kiusaamiseksi. 

Se on kuitenkin eri asia kuin systemaattinen kiusaaminen, jolle vanhemmat eivät yritäkään tehdä mitään. 

Ihmiset kokee ja näkee kiusaamisen hyvin eritavalla. Joku saattaa systemaattisesti esim. huumorinkautta kiusata toista, mutta tämä ei sano mitään. Hänet on saatettu kasvattaa siihen, että vahvan pitää kestää kaikki ja hän saattaa nauraa muiden mukana.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ainakin kasvatan eikä muuten ole tullut koulusta vielä ikinä huonoa palautetta lapsista, pelkkää hyvää käytöksestä. Se on kiinni siitä kuinka ITSE toimit ja käyttäydyt. Et arvostele toisia ihmisiä etkä heidän valintojaan lapsen kuullen ja jos lapsi sitä tekee niin muistutat kuinka toisista ihmisistä puhutaan. Niin pienestä se lähtee.

Jep. Samoin on hyvä keskustella kiusaamiseen liittyvistä asioista: miltä muista tuntuu jos heille ollaan ilkeitä, miten ihmiset on erilaisia ja se on ok vaikka joku piirre tuntusikin oudolta jne. Ja samalla tavalla voi oprttaa että vaikka muut pitää ottaa huomioon niin pompoteltavaksi ei tarvitse ryhtyä. Meillä tehty näin ja tullut hyvää palautetta lapsen käytöksestä sekä aikoinaan tarhasta että nyt koulusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen ihminen loukkaa tai satuttaa jossain vaiheessa elämäänsä jota kuta joka kokeen sen kiusaamiseksi. 

Se on kuitenkin eri asia kuin systemaattinen kiusaaminen, jolle vanhemmat eivät yritäkään tehdä mitään. 

Ihmiset kokee ja näkee kiusaamisen hyvin eritavalla. Joku saattaa systemaattisesti esim. huumorinkautta kiusata toista, mutta tämä ei sano mitään. Hänet on saatettu kasvattaa siihen, että vahvan pitää kestää kaikki ja hän saattaa nauraa muiden mukana.

Hmm, miten tämä liittyy siihen, että kasvatetaan lapsi niin, että HÄN EI kiusaa? 

Lapsi joka ei kiusaa kasvatetaan siten, että hänelle kasvaa hyvä itsetunto.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ollenkaan toisensa poissulkevaa kasvattaa lapsia, jotka eivät kiusaa muita, mutta osaavat pitää puolensa.

Mielestäni on. Pienelle lapselle, alle 7-vuotiaalle, on mahdotonta opettaa puolensa pitämistä niin, että todellinen viesti siitä, miten "sinulla on oikeus omiin mielipiteisiisi ja valintoihisi ja koskemattomuuteesi" menisi perille. Sen sijaan ystävälliseksi opettaminen on luontaisesti ymmärrettävää käytöstä, jota hyvin pienikin lapsi ymmärtää. Ja sen kautta hän ymmärtää myös sen, jos itse tulee kohdelluksi epäystävällisesti.

On kasvatustieteen parissa tunnetty fakta, että esim. tarha- tai alakouluikäinen lapsi on vielä liian pieni puolustamaan itseään esimerkiksi kiusaamistilanteessa, joten mikä hyöty puolien pitämisen opettamisesta on?

Mielestäni ei hyötyä. Ainoa mitä sillä saavutetaan, on pelokas ja/tai vihamielien suhtautuminen muihin ihmisiin, joihin nähden tarvitsee vahtia oikeuksiaa ja pitää puolensa. 

Etkö huomaa, että tässä synnytetään jo eräitä jopa kiusaamisen lähtökohtia ja tietynlainen konflikti lapsesi ja ympäristön välille? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ollenkaan toisensa poissulkevaa kasvattaa lapsia, jotka eivät kiusaa muita, mutta osaavat pitää puolensa.

Mielestäni on. Pienelle lapselle, alle 7-vuotiaalle, on mahdotonta opettaa puolensa pitämistä niin, että todellinen viesti siitä, miten "sinulla on oikeus omiin mielipiteisiisi ja valintoihisi ja koskemattomuuteesi" menisi perille. Sen sijaan ystävälliseksi opettaminen on luontaisesti ymmärrettävää käytöstä, jota hyvin pienikin lapsi ymmärtää. Ja sen kautta hän ymmärtää myös sen, jos itse tulee kohdelluksi epäystävällisesti.

On kasvatustieteen parissa tunnetty fakta, että esim. tarha- tai alakouluikäinen lapsi on vielä liian pieni puolustamaan itseään esimerkiksi kiusaamistilanteessa, joten mikä hyöty puolien pitämisen opettamisesta on?

Mielestäni ei hyötyä. Ainoa mitä sillä saavutetaan, on pelokas ja/tai vihamielien suhtautuminen muihin ihmisiin, joihin nähden tarvitsee vahtia oikeuksiaa ja pitää puolensa. 

Etkö huomaa, että tässä synnytetään jo eräitä jopa kiusaamisen lähtökohtia ja tietynlainen konflikti lapsesi ja ympäristön välille? 

Okei, olen sitten ilmeisesti vahingossa onnistunut kasvattamaan kaksi lasta, jotka eivät ole kiusanneet ja osaavat pitää puolensa eikä heitä ei ole kiusattu. Joku virhe tässä on päässyt käymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ollenkaan toisensa poissulkevaa kasvattaa lapsia, jotka eivät kiusaa muita, mutta osaavat pitää puolensa.

Mielestäni on. Pienelle lapselle, alle 7-vuotiaalle, on mahdotonta opettaa puolensa pitämistä niin, että todellinen viesti siitä, miten "sinulla on oikeus omiin mielipiteisiisi ja valintoihisi ja koskemattomuuteesi" menisi perille. Sen sijaan ystävälliseksi opettaminen on luontaisesti ymmärrettävää käytöstä, jota hyvin pienikin lapsi ymmärtää. Ja sen kautta hän ymmärtää myös sen, jos itse tulee kohdelluksi epäystävällisesti.

On kasvatustieteen parissa tunnetty fakta, että esim. tarha- tai alakouluikäinen lapsi on vielä liian pieni puolustamaan itseään esimerkiksi kiusaamistilanteessa, joten mikä hyöty puolien pitämisen opettamisesta on?

Mielestäni ei hyötyä. Ainoa mitä sillä saavutetaan, on pelokas ja/tai vihamielien suhtautuminen muihin ihmisiin, joihin nähden tarvitsee vahtia oikeuksiaa ja pitää puolensa. 

Etkö huomaa, että tässä synnytetään jo eräitä jopa kiusaamisen lähtökohtia ja tietynlainen konflikti lapsesi ja ympäristön välille? 

Okei, olen sitten ilmeisesti vahingossa onnistunut kasvattamaan kaksi lasta, jotka eivät ole kiusanneet ja osaavat pitää puolensa eikä heitä ei ole kiusattu. Joku virhe tässä on päässyt käymään.

Nämä ovat paljon luonnekysymyksiä ja ympäristökysymyksiä, joihin kuuluuu muitakin ihmisiä kuin äiti. Joskus lapsi onnistuu olemaan tasapainoinen myös vanhemmastaan huolimatta.

Tuo kirjoittamani ei kuitekaan perustu omien lapsieni tarkkailuun, vaan tutkimuksiin. Oman lapsen perusteella ei voi vetää yleispäteviä johtopäätöksiä.