Lue keskustelun säännöt.
voisitteko asua lähellä omia vanhempianne?
14.08.2007 |
Vanhempani tarjosivat meille taloaan, mutta muuttaisivat itse 200 m päähän.
Olemme tarjousta vakavasti harkinneet, tilantarvetta on ja talon saisimme edullisesti, nykyään kun varoitellaan ylisuurista lainoista.
MUTTA isäni on aika voimakastahtoinen luonne, kuten minäkin välillä ja toisinaan pinna pamahtaa.
Hän puuttuu aika lailla esim. asuntolaina asiaamme, perustellen asian sillä, että kun tulee takaajaksi, hänen täytyy saada esim. päättää kannattaako meidän yhdistää autolainamme asuntolainaan, mikä kilpailuttamistamme pankeista on hänen mielestään paras ym.
Välillä ahdistaa kovasti, ja menee jo yöunetkin oikeaa ratkaisua pohtiessa.
Hyviä puolia olisi pieni asuntolaina, lapsille mummola lähellä, asunto on iso ja valoisa, remontilla siitä saisi aivan ihanan. Hyvä koulu olisi lähellä ja lapsille myös kavereita. Jännittää vaan kärsivätkö muut läheiset kovasti riitelystä, tunteeko mieheni olevansa koskaan " talon omistaja" , kun isäni sekaa ja määräilee. Mieheni on aika leppoisa luonne, ei stressaa turhista ja tulee ok vanhempieni kanssa toimeen. Mielipiteitä, kokemuksia? Olisin kiitollinen:)
Kommentit (9)
Ja anoppila on saman verran toiseen suuntaan.
Et ei täs oo ollu mitään ongelmaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Talo valmistuu loppuvuodesta vanhemmiltani ostamallemme pellolle noin parin sadan metrin päähän heistä. En usko ongelmiin, koska varsinkin äiti ymmärtää, että tarvitsemme myös omaa rauhaa ja pistää isän ruotuun. Toisaalta usein pistäytyminen ei haittaa meitä. Lapsiahan he kuitenkin tulevat katsomaan eikä meitä aikuisia. Ja mikä hyöty ja ilo on siitä, että mummola on juoksumatkan päässä! Sitäpaitsi siskoni perhe asuu samassa syssyssä, joten mummon ja ukin huomio jakaantuu kahtaalle.. :-)
Äitini on myös voimakastahtoinen luonne, mutta ymmärtää olla puuttumatta meidän asioihimme. Sangen harvoin hän puuttuu ja silloinkin neuvomalla. Lisäksi heillä on onneksi " omakin" elämä. Eli voisin, sillä olisin aika varma, että he eivät olisi sotkeentumassa joka asiaan ja heille voisi myös kauniisti sanoa, jos liikaa puuttuisivat.
Nyt välimatkaa on lähimpänä asuvaan vanhempaan 5 km, ja hyvä niin. Sukulaiset on kivoja niin kauan kun eivät ole liian lähellä. Eivät pääse liikaa puuttumaan elämäämme.
mutta vanhemmat asuvat siis ihan nurkan takana.
T: ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen asunut reilun vuoden yhtä lähellä tätiäni, joka on aivan ihana ihminen, mutta...Asuttiin kummatkin omakotitalossa, ja välimatkaa just toi 200 m. Tuntui että aina ikkunasta kurkittiin kuka tulee, menee, mihin aikaan, piipahtelivat miehensä kanssa vähän väliä ja olivat aina neuvomassa about kaikessa. Ihania ihmisiä siis, ja tarkoittivat vain ja ainoastaan hyvää, mutta ahdisti! Nyt on niin kiva käydä kyläilemässä, mutta naapurissa se vuosikin oli liikaa!
en voisi asua vanhempieni lähellä. Tulisi vaan ongelmia eikä hetken rauhaa äidiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matka on juuri sopiva. Vanhempani eivät kyllä yritäkään sekaantua meidän asioihin, joten on ihan kiva, jos mummo esim. kerran viikossa pistäytyy ja me vastaavasti voidaan iltalenkkeillä heille. Voisin kyllä asua 200 m:n päässä vanhemmistani (kuten siis teillä olisi), mutta se taitaisi olla minimiraja:) Olen aina sanonut, että en haluaisi vanhempieni silmien alla kuitenkaan asua, saati samassa pihapiirissä.
2 km päässä vanhemmistani ja 3 km päässä appivanhemmistani. Pelkäsin alkuun, kun he ovat niin lähellä... Mutta tämä välimatka on mennyt hyvin, sillä eivät he niin vain kipase iltakävelyllä.
200 m on tosi lyhyt... Eivät soita, vaan tulevat sanomaan asiansa....Minä tuntisin kyllä itseni ahdistuneeksi, etten uskaltaisi elää omaa elämääni.