Lue keskustelun säännöt.
Vaikea valinta. Auttakaa.
22.11.2016 |
Ihan ensimmäiseksi haluan sanoa, että kyllä, ymmärrän menneeni liian pitkälle, ja minun olisi pitänyt tehdä tämä valinta jo vuosia sitten. Toivon ettemme takerru siihen, mitä minun olisi pitänyt tehdä, vaan siihen, mitä minun tulisi tehdä.
Olen ollut miehenki kanssa yhdessä kohta 11 vuotta. Tavatessamme, ja alkaessamme seurustelemaan olimme hyvin nuoria (esim. minä olin 18-vuotias), ja oma seksuaalisuuteni oli hukassa. En siis epäillyt koskaan, ettenkö olisi romanttisessa mielessä kiinnostunut miehistä, enkä epäile nytkään, mutta seksi ei minua koskaan kiinnostanut. En koskaan harrastanut itsetyydytystä, en lukenut aiheesta seksi, en katsonut pornoa jne. No, tottakai mieheni sitten jossain vaiheessa otti seksin aiheeksi. En kertonut hänelle, että minua se ei voisi vähempää kiinnostaa, vaan ajattelin, että eiköhän ne minunkin haluni herää kun tarpeeksi monta kertaa seksiä kokeilen.
Eihän ne halut koskaan heränneet. Harrastin ja harrastan seksiä vain ja ainoastaan mieheni vuoksi. Minulle se on pakkopullaa. Ajattelen, että se on kuin mikä tahansa ikävämpi kotityö, joka on tehtävä, jotta saavuttaa haluamansa lopputuloksen; puhtaan vessan, puhtaat astiat ja pyykit, miehen tyydytyksen. Huoh. Kerran viikossa tehtävä, olisipa tehnyt mitä tahansa mieluummin.
Näiden vuosien saatossa olemme saaneet kaksi lasta, jotka toivat minun ilokseni tekosyitä kieltäytyä seksistä ("voi olen niin valas tämän ison mahani kanssa, en millään koe itseäni haluttavaksi", "synnytyksestä on vain pari viikkoa, joten voinemme odotella ainakin pari viikkoa vielä?", "vauva valvottanut taas koko yön, joten nyt en halua kuin nukkua" jne jne), mutta nekin vähenevät koko ajan lasten kasvaessa.
Mies on kyllä ollut aina hyvin ymmärtäväinen tämän asian suhteen, ei siis painosta ja puhuu itsekin, että ei sitä aikaa seksille vaan enää ooe kuin ennen. On kuitenkin myös sanonut, että joko perjantai- tai lauantai-ilta pyhitetään kahden keskiselle ajalle, jonka tottakai täytyy sisältää seksiäkin.
Nytpä olen sitten ajautunut tilanteeseen, missä joudun ostamaan joka perjantai kaksi-kolme lonkkua, jotta saan itseni edes jotenkin viritettyä sellaiseen tunnelmaan, että voin juuri ja juuri antaa miehelle- ja esittää/näytellä kiihkeää ja kiihottunutta.
Olen kyllä yrittänyt todella nauttia seksistä, mutta kun ei niin ei. Se ei kiinnosta, ja jos minulta kysyttäisiin, seksiä harrastettaisiin vain lisääntymistarkoituksessa. Olenkin tullut siihen tulokseen, että olen aseksuaali. Romantiikkaa haluan, mutta en seksiä. En missään muodossa. En_missään_.
Mitäkö minun tulisi valita? Se, jatanko edelleen tätä showtani, esitän tykkääväni seksistä ja kaikki on edelleen hyvin (paitsi minun kannaltani), vai kerronko miehelle asiasta? Jos kerron, pahimmassa tapauksessa eroamme, minkä kyllä ymmärrän ja melkein voisin sanoa, että sekin vaihtoehto tuntuisi paremmalta kuin seksin harrastaminen, ja mieheni kokee sellaisen pettymyksen ja järkytyksen, etten tiedä kestääkö hänen psyykkeensä sen. Seksi kun tuntuu olevan siitä pitäville hyvin iso ja tärkeä asia.
Jakakaa mielipiteitänne siitä, mitä minun tulisi tehdä! Olen soimannut itseäni tästä ihan tarpeeksi, ettei teidänkin soimaamisenne tätä asiaa auta mitenkään, joten jos mitenkään mahdollista, keskitytään vain siihen, mitä minun tulisi tehdä, mikä olisi oikein.
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Matkusta Heinävedelle ja ala nunnaksi Valamon luostariin.
Enkä matkusta. En edes tiedä, uskonko Jumalaan. Ei aseksuaalisuudella ole mitään tekemistä nunnien kanssa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä missään nimessä jatka tuota nykyistäsi. Totuuden kertominen kirpaisee, mutta mitä kauemmin jatkat tuota itsesi pakottamista, sitä enemmän alat inhota sekä parisuhdettasi, itseäsi että miestäsi. Asian oikean laidan ääneen tunnustaminen on paitsi helpottavaa sinulle, myös reilua miehellesi. Fakta kuitenkin on, ettei tilanne ole miehesi syytä, joten ei ole reilua, ettet ole hänelle aiheesta rehellinen. Tuskin hänkään haluaa kokea pakottavansa sinua seksiin?
Voihan olla, että tunnustamisen ja selittämisen jälkeen mies ei silti halua erota, tai pääsette yhteisymmärrykseen esim. avoimesta parisuhteesta, jossa mies tyydyttää seksihalunsa muualla? Mutta vaikka eroaisittekin tämän seurauksena, on se silti parempi kuin se, että jatkat tuota valheessa elämistä.
Lapsesi tarvitsevat henkisesti terveet vanhemmat, eikä sinun henkinen terveytesi ja jaksamisesi jatku pitkään, jos joudut päivittäin arjessa pitämään noin isoa salaisuutta ja teeskentelemään nauttivasi asiasta jota inhoat.
Vierailija kirjoitti:
Älä missään nimessä jatka tuota nykyistäsi. Totuuden kertominen kirpaisee, mutta mitä kauemmin jatkat tuota itsesi pakottamista, sitä enemmän alat inhota sekä parisuhdettasi, itseäsi että miestäsi. Asian oikean laidan ääneen tunnustaminen on paitsi helpottavaa sinulle, myös reilua miehellesi. Fakta kuitenkin on, ettei tilanne ole miehesi syytä, joten ei ole reilua, ettet ole hänelle aiheesta rehellinen. Tuskin hänkään haluaa kokea pakottavansa sinua seksiin?
Voihan olla, että tunnustamisen ja selittämisen jälkeen mies ei silti halua erota, tai pääsette yhteisymmärrykseen esim. avoimesta parisuhteesta, jossa mies tyydyttää seksihalunsa muualla? Mutta vaikka eroaisittekin tämän seurauksena, on se silti parempi kuin se, että jatkat tuota valheessa elämistä.
Lapsesi tarvitsevat henkisesti terveet vanhemmat, eikä sinun henkinen terveytesi ja jaksamisesi jatku pitkään, jos joudut päivittäin arjessa pitämään noin isoa salaisuutta ja teeskentelemään nauttivasi asiasta jota inhoat.
Hei,
Kiitos vastauksesta. Oikeassahan sinä olet.
Tuo avoin suhde ei tulisi onnistumaan jo ihan siksi, että minä jättäisin miehen pelkästä ehdotuksesta. Mikä on hyvin kummallista varmaan, mutta niin se vain on. En siis hyväksy mieheltä edes pornon katsomista, koska se loukkaa minua, vaikken seksistä välitäkkään (mies on porno asian kanssa ollut aina fine, eikä sitä omien sanojensa mukaan ole kaivannutkaan/tarvinnut).
Mutta mikä olisi hyvä tapa tai hetki kertoa asiasta? Pelkään niin paljon sitä, miten paha olo toiselle tulee. Olen aina laittanut muut itseni edelle, ja ahdistaa ajatella tilannetta, missä loukkaan jotakuta. Tiedän, että itsekin haluaisin tietää jos tilanne olisi toisinpäin, mutta.. Ai kamala kun ahdistaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä missään nimessä jatka tuota nykyistäsi. Totuuden kertominen kirpaisee, mutta mitä kauemmin jatkat tuota itsesi pakottamista, sitä enemmän alat inhota sekä parisuhdettasi, itseäsi että miestäsi. Asian oikean laidan ääneen tunnustaminen on paitsi helpottavaa sinulle, myös reilua miehellesi. Fakta kuitenkin on, ettei tilanne ole miehesi syytä, joten ei ole reilua, ettet ole hänelle aiheesta rehellinen. Tuskin hänkään haluaa kokea pakottavansa sinua seksiin?
Voihan olla, että tunnustamisen ja selittämisen jälkeen mies ei silti halua erota, tai pääsette yhteisymmärrykseen esim. avoimesta parisuhteesta, jossa mies tyydyttää seksihalunsa muualla? Mutta vaikka eroaisittekin tämän seurauksena, on se silti parempi kuin se, että jatkat tuota valheessa elämistä.
Lapsesi tarvitsevat henkisesti terveet vanhemmat, eikä sinun henkinen terveytesi ja jaksamisesi jatku pitkään, jos joudut päivittäin arjessa pitämään noin isoa salaisuutta ja teeskentelemään nauttivasi asiasta jota inhoat.
Hei,
Kiitos vastauksesta. Oikeassahan sinä olet.
Tuo avoin suhde ei tulisi onnistumaan jo ihan siksi, että minä jättäisin miehen pelkästä ehdotuksesta. Mikä on hyvin kummallista varmaan, mutta niin se vain on. En siis hyväksy mieheltä edes pornon katsomista, koska se loukkaa minua, vaikken seksistä välitäkkään (mies on porno asian kanssa ollut aina fine, eikä sitä omien sanojensa mukaan ole kaivannutkaan/tarvinnut).Mutta mikä olisi hyvä tapa tai hetki kertoa asiasta? Pelkään niin paljon sitä, miten paha olo toiselle tulee. Olen aina laittanut muut itseni edelle, ja ahdistaa ajatella tilannetta, missä loukkaan jotakuta. Tiedän, että itsekin haluaisin tietää jos tilanne olisi toisinpäin, mutta.. Ai kamala kun ahdistaa.
Ap
Ideaaleinta tietenkin olisi, että saisit varattua miehesi kanssa kahdenkeskisen hetken istua alas, ilman että on pelkoa, että lapset pelmahtavat paikalle missä vaiheessa keskustelua tahansa. Vielä parempi, jos saisit lapset vaikka viikonlopuksi johonkin muualle hoitoon. Kyse on kuitenkin isosta asiasta, joka vaatii molemmilta aikaa käsitellä. Keskustelun aloittaminen tulee varmasti olemaan se vaikein vaihe, mutta jos miehesi vain pystyy istumaan alas ja kuuntelemaan, ei sinun tarvitse tehdä tämä aloite kuin kerran.
Tai jos tuntuu, että suoraan puhuminen on ihan mielettömän vaikeaa, niin kirjoita ajatuksiasi paperille, ja anna paperi miehelle siinä kohtaa luettavaksi, kun on tällainen rauhallinen hetki. Varaudu siihen, että molemmilla todennäköisesti nousee tunteet pintaan. Mies voi suuttua tai haluta eroa, mutta ihan yhtä hyvin myös olla pettynyt tai itkeä, kun et ole kertonut hänelle aikaisemmin. Tärkeintä olisi, että kertoisit selkeästi, ettet ole pimittänyt asiaa loukataksesi, vaan nimenomaan siksi, ettet ole halunnut loukata.
Mutta älä märehdi liikaa etukäteen sitä, mikä on lopputulos, koska sitä on mahdotonta ennustaa. Keskity siihen, että saatte käytyä asian läpi rauhassa ja ilman että lapset ovat kuulemassa. Oli lopputulos mikä tahansa, se tulee lopulta olemaan parempi kuin valheessa eläminen. Voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matkusta Heinävedelle ja ala nunnaksi Valamon luostariin.