Mitä mieltä tällaisesta maalauksesta ystävälle, joka menetti synnytyksessä toisen kaksosistaan?
Ystäväni on syvästi uskovainen. Ajattelin maalata hänet pitämässä sylissä eloon jäänyttä vauvaa ja toinen käsi ojentuneena yläviistoon, jossa enkelisiipinen vauva päästää irti hänen kädestään ja maalauksen yläreunassa näkyy taivas.
Olisiko ihan typerä idea? Osaan kyllä maalata ja öljyväriteosta ajattelin.
Kommentit (9)
Ehkä annat ihan vaan kauniin kortin.
Mikä on cheesy suomeksi? Siltä se kuulostaa. Anteeksi😔
Vierailija kirjoitti:
Mikä on cheesy suomeksi? Siltä se kuulostaa. Anteeksi😔
Tarkennan vielä, että erityisesti se enkelinsiipinen vauva kuulostaa aika kyseenalaiselta. Tulee mieleen joku kerubi.
Ei. Mitä jos ystäväsi ei ole vielä päästänyt "irti" (henkisesti) kuolleesta lapsestaan? Entä, jos enkelisi näyttää vääränlaiselta eikä lainkaan siltä lapselta, jonka kasvot ovat ikuisesti äidin mielessä tietynlaisena? Suosittelen ettet kuvallistaisi toisen surua, varsinkin jos asia on vielä melko tuore. Ehkä myöhemmin voit kertoa tästä mitä sinulle tuli mieleen ja maalata taulun hänelle jos hän itse haluaa. Ja ehkä niin, että henkilöt esittävät jotain muita henkilöitä (tuntemattomia) ettei olisi mikään näköisteos.
Niin no, itse en vastaavassa tilanteessa haluaisi varmastikaan katsella joka päivä kuvitettuna sitä tilannetta, että jouduin päästämään irti ja lapsi ikään kuin lipeää otteesta oltuaan jo niin lähellä syliä. Äiti luultavasti näkisi huomattavasti mieluummin molemmat lapset sylissään, olkoonkin että toisella oli jo siivet. Miksi oikein korostaa sitä, että toinen otettiin pois? Etkö voisi vain olla muuten tukena, suru on aika henkilökohtaista ja toisen näkemys siitä kuvitettuna voi olla liikaa. Etenkään kun et tiedä varmaksi tuoko kuva lohtua vai vain katkeruutta menetyksestä, ikään kuin ilkkuisiko kuva aina sitä katsoessaan, että näinpä kävi ja menetit toisen. Äh, vaikea selittää. Kyllä ystäväsi tietää sinun tarkoittaneen hyvää, mutta tilanne on herkkä ja kuvaa voi tulkita liian monella tapaa.
Osoita välittämisesi mieluummin viemällä vaikka joskus haudalle kynttilä. Silloin ystäväsi näkee,että joku muukin välittää ja jollekin muullekin lapsi tuntui jo konkreettiselta, hän on tärkeä ja ei ole unohtunut ja elää ajatuksissa, myös muiden. Se lämmittäisi ainakin minun mieltäni. Että lapsen muisto elää muidenkin kuin vanhempien mielissä, vaikka hän ei enää täällä ole.
En kyllä menisi mitään tauluja maalaamaan. Sanoisin että olen tosi surullinen menetyksestä ja olisin valmis kuuntelemaan ja auttamaan muuten, mutta... jos tunnet ystäväsi todella hyvin ja tiedät ihan varmasti, että taulu olisi mieluinen, niin sitten ehkä, muuten ei.
Liian herkkä aihe taitaapi olla. Keksi jotain muuta tai maalaa löysemmin symbolinen teos.
Maalaukset näyttää yleensä aika hassuilta, jos ei ole todella hyvä. Jos pystyisit vaikka tällaiseen, niin voisi ollakin ok idea: https://uploads3.wikiart.org/images/william-adolphe-bouguereau/song-of-…
Ihan kaunis idea. Itselleni (ateistina toisaalta ) tuli mieleen että olisi parempi jos enkeli vauvakin olisi läsnä siinä eikä lähdössä pois.