Voivatko mies ja nainen olla hyviä ystäviä?

Tottakai voi olla. En nyt kutsuisi avioexääni hyväksi ystäväksi, mutta ystäväksi kuitenkin, autettiin toinen toisiamme vielä avioeron jälkeenkin. Kahden parisuhde-exän kanssa samoin oltiin pitkään yhteydessä ja tavattiinkin, jos satuttiin samalle paikkakunnalle. Ja monen vuoden ajan bestiksenäni oli mies, jonka tapasin nettitreffeillä mutta totesimme molemmat ettei kemiat kohtaa, mutta sen sijaan meistä tuli tosi läheiset ystävät.

Riippuu ihmisistä.

Kyllä voi, kaikissa noissa tapauksissa. Itse olen hyvä ystävä ex-poikaystäväni kanssa, ja lisäksi minulla on toinen, läheinen miespuolinen ystävä jonka kanssa ei ole ollut koskaan muuta kuin ystävyyssuhde. Olen onnellisesti naimisissa.

Suurin osa naisista ja pieni osa miehistä voivat olla aidosti ystäviä keskenään. Kaikki loput miehet sekä draamailevat jännä-Jennat ei voi, ne lähtee vähintään mielessään kehittelemään siitä suhteesta jotain muuta, eivätkä pysty tasapuolisuuteen, reiluuteen ja avoimuuteen.

No kyllä pystyy olemaan.

Oma paras ystäväni on mies, on ollut jo nopeasti laskettuna 23 vuotta paras ystäväni.

Molemmat ollaan tahoillamme naimisissa ja molemmilla on lapsia. Koskaan meillä ei keskenämme ole ollut minkäänlaista teerenpeliä, ei ole ollut, eikä tule olemaan. Nuorena reissattiin ja tehtiin yhdessä vaikka mitä hauskan hulluja juttuja, reppureissattiin aasiassa, sekoiltiin festareilla, saunottu yhdessä ja ties vaikka mitä.

Me olemme aina suhtautuneet toisiimme kuin sisarukset, ja sillä tavalla ollaan välillä tapeltukkin ja pidetty mykkäkoulua, ei toki enää tälleen vanhempana samassa mittakaavassa =D Edelleen ollaan monta kertaa viikossa yhteydessä, ja edelleen juorutaan toisillemme kaikki asiat.

Kun minä menin naimisiin tämä miespuolinen ystäväni oli minulle kaasona, ja kun hän meni naimisiin, olin hänen best maninsa. Ja olemme myös kummeja toistemme lapsille.

Ainoa vaan, että moni omia kumppaneitamme lukuunottamatta, ei ihan oikeasti usko ettei meillä oikeasti ollut keskenämme mitään. Emme ole koskaan tunteneet mitään seksuaalista vetoa toisiamme kohtaan. Ajatuskin on suoraan sanoen ällöttävä. =D

Vierailija kirjoitti:

No kyllä pystyy olemaan.

Oma paras ystäväni on mies, on ollut jo nopeasti laskettuna 23 vuotta paras ystäväni.

Molemmat ollaan tahoillamme naimisissa ja molemmilla on lapsia. Koskaan meillä ei keskenämme ole ollut minkäänlaista teerenpeliä, ei ole ollut, eikä tule olemaan. Nuorena reissattiin ja tehtiin yhdessä vaikka mitä hauskan hulluja juttuja, reppureissattiin aasiassa, sekoiltiin festareilla, saunottu yhdessä ja ties vaikka mitä.

Me olemme aina suhtautuneet toisiimme kuin sisarukset, ja sillä tavalla ollaan välillä tapeltukkin ja pidetty mykkäkoulua, ei toki enää tälleen vanhempana samassa mittakaavassa =D Edelleen ollaan monta kertaa viikossa yhteydessä, ja edelleen juorutaan toisillemme kaikki asiat.

Kun minä menin naimisiin tämä miespuolinen ystäväni oli minulle kaasona, ja kun hän meni naimisiin, olin hänen best maninsa. Ja olemme myös kummeja toistemme lapsille.

Ainoa vaan, että moni omia kumppaneitamme lukuunottamatta, ei ihan oikeasti usko ettei meillä oikeasti ollut keskenämme mitään. Emme ole koskaan tunteneet mitään seksuaalista vetoa toisiamme kohtaan. Ajatuskin on suoraan sanoen ällöttävä. =D

Kuulostaa todella ihanalta! <3

Voiko teidän mielestänne ystävyyden laatuun vaikuttaa molempien puolelta, jos toinen olisi halunnut jatkaa suhdetta, mutta toinen ei? Kokisiko jätetyksi tullut hylkäämisen/kelpaamattomuuden tunnetta ja jättäjä painostavana olla ystävä normaalisti?

-Ap

Jos kyseessä on päättynyt parisuhde, jota toinen osapuoli haluaa jatkaa ja toinen olla vain ystävä, niin on tottakai mahdollista että jätetty suostuu olemaan "vain ystävä" koska hän toivoo että ajan kanssa he palaavat yhteen. Tämä on ihan yksilökohtaista, eikä voi yleistää. Minusta tuli parempi ystävä ex-poikaystäväni kanssa vasta kun erosta oli pari vuotta, ja tunteet tietyllä tapaa varmuudella molemmilta loppu.

3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllä pystyy olemaan.

Oma paras ystäväni on mies, on ollut jo nopeasti laskettuna 23 vuotta paras ystäväni.

Molemmat ollaan tahoillamme naimisissa ja molemmilla on lapsia. Koskaan meillä ei keskenämme ole ollut minkäänlaista teerenpeliä, ei ole ollut, eikä tule olemaan. Nuorena reissattiin ja tehtiin yhdessä vaikka mitä hauskan hulluja juttuja, reppureissattiin aasiassa, sekoiltiin festareilla, saunottu yhdessä ja ties vaikka mitä.

Me olemme aina suhtautuneet toisiimme kuin sisarukset, ja sillä tavalla ollaan välillä tapeltukkin ja pidetty mykkäkoulua, ei toki enää tälleen vanhempana samassa mittakaavassa =D Edelleen ollaan monta kertaa viikossa yhteydessä, ja edelleen juorutaan toisillemme kaikki asiat.

Kun minä menin naimisiin tämä miespuolinen ystäväni oli minulle kaasona, ja kun hän meni naimisiin, olin hänen best maninsa. Ja olemme myös kummeja toistemme lapsille.

Ainoa vaan, että moni omia kumppaneitamme lukuunottamatta, ei ihan oikeasti usko ettei meillä oikeasti ollut keskenämme mitään. Emme ole koskaan tunteneet mitään seksuaalista vetoa toisiamme kohtaan. Ajatuskin on suoraan sanoen ällöttävä. =D

Kuulostaa todella ihanalta! <3

Juu, olen todella onnellinen ja kiitollinen  tästä ystävyydestä.

Parasta on kyllä se että tarpeen tullessa voin tämän ystäväni kanssa ruotia ongelmia, ja hän sanoo täysin suoraan mitä miehiseltä puolelta ajattelee.

Esimerkkinä vaikka että olemme puolin ja toisin  monta kertaa  pysähtyneet todella miettimään omaa käytöstä ja toimintaa omissa parisuhteissamme tapahtuvissa ongelmissa. Pidän siitä suoruudesta mikä meillä on. Kuinkahan monta kertaa olemme tämän lauseen toisillemme sanoneet puolin ja toisin ruotiassemme toisetemme ongelmia (anteeksi kielenkäyttöni etukateen) "V**u sä oot TYH-MÄ, mietippä nyt vähän sen toisen kannalta... ja perustelut perään".

Se on jännä juttu, että jos oma mies laukoisi noin suoraan, niin en mä siitä niin hirveästi  pitäisi, myönnän, todella hullunkurista. Ja taas jos ystävän vaimo laukoisi samalla tavalla, hän ottaisi sen nalkutuksena, tätäkin ollaan monesti mietitty.. mutta näin se menee. Ollaan lähellä, mutta kuitenkin kaukana, eikä meidän tartte saman katon alla asua, eikä sen puoleen tehdä kompomisseja.

Me ollaankin tossa parin viikon päästä lähössä yhdessä vähän pikkujouluilemaan tonne tallinnaan. Ja samalla vähän pelaamaan kasinolle ja hankkimaan joululahjoja. En malta odottaa sitä reissua. =)

Tämä suitsutus saattaa kuullostaa siltä, että tuo ystäväni on tärkein asia maailmassa, mutta kyllä silti omat kumppanit lapsineen on molemmilla arvoasteikolla nro. 1. Siihen verrattuna, me olemme vain ystäviä!

Vierailija kirjoitti:

Voiko teidän mielestänne ystävyyden laatuun vaikuttaa molempien puolelta, jos toinen olisi halunnut jatkaa suhdetta, mutta toinen ei? Kokisiko jätetyksi tullut hylkäämisen/kelpaamattomuuden tunnetta ja jättäjä painostavana olla ystävä normaalisti?

-Ap

Minulla on useampia oikein hyviä miespuolisia ystäviä. Parin heistä kanssa olen seurustellut ja toisten kanssa ei ole koskaan ollut mitään. 

Minulle kaikkein vaikeinta olisi siirtyä ystävyyteen tapailusuhteesta, siis sellaisesta joka ei ole ollut vielä seurustelua vaan sellaista kevyttä ja intohimoista, jossa toista ei tunneta vielä hyvin. Jos siis olisin itse se osapuoli joka olisi halunnut jatkaa. Siitä jäisi tunne, että en ole vielä nähnyt sitä tapailua loppuun asti, ja sitä mihin se olisi voinut johtaa. Jos olisin nähnyt ja todennut toimimattomaksi, en haluaisi sitä jatkaakaan. Tuollaisessa tilanteessa voi jäädä niin paha polte päälle, ettei siitä pääse mitenkään ylitse.

Oikeastaan kaikki muut vaihtoehdot onnistuvat minulta helposti.

Terveisin tällaista kerran kokenut

1. Yhden eksän kanssa olen ystäviä siitä syystä että varsinainen suhteemme oli hyvin lyhytikäinen hyvästä syystä ja sitä ennen olimme ystäviä pitkään yhteisen harrastuksen yli. Hän on viimeinen ihminen planeetalla johon kajoaisin koska tuli huomattua liiankin hyvin ettei hän ole minulle sitä materiaalia. Toisten eksien kanssa en osaa kuvitella olevani ystäviä koska emme olleet ystäviä ennen suhdetta joten emme koskaan kasvattaneet sellaista vahvaa ystävyyttä jonka rinnalla romanttinen historia kalpenisi.

Jokaiseen yhteiseen muistoon muiden eksien kanssa liittyy tavalla tai toisella se että olemme pari enkä siis halua vaalia noita muistoja millään tasolla koska olen päästänyt irti kyseisestä suhteesta. Ja koska olen luopunut meidän kaikista muistoistamme enkä halua niitä, niin minulla ja heillä ei ole käytännössä keskenämme mitään yhteistä. Riippuu siis mielestäni yhteisten muistojen laadusta ja määrästä, jos kaikki ovat seurusteluajalta niin epäilisin että hekilö jollain lailla vielä haikailee menneen parisuhteen perään. Ei se kyllä tarkoita että pettää mutta en itse tykkäisi yhtään.

3. Riippuu edellytätkö ystävyydeltä että mitään kiinnostusta ei koskaan, ehdottomasti missään pisteessä ole olemassa ilmaistiin sitä tai ei. Tästä on tutkimuksia ja monesti jonkinlaista vetovoimaa on olemassa ainakin toiselta puolelta - ei aina. Eri asia on vetääkö tästä sen johtopäätöksen ettei ystävyys voi olla aitoa. Omasta mielestäni vetovoiman olemassaolo ei muuta sitä epäaidoksi koska se ei millään muotoa tarkoita että kyseinen ystävä tavoittelee varattua osapuolta tai kärkkyy milloin voisi varastaa tämän suhteesta koska voi ihmisillä olla muitakin tavoitteita kuin aina panna kaikkia, esimerkiksi hengata omanmielisen henkilön kanssa.

Pitäisin sitä parisuhteelle riskitekijänä jos huono tuuri käy, olosuhteet sattuvat juuri väärin ja jollain pettää itsehillintä, mutta en itsestäänselvänä akuuttina uhkana joka oikeuttaa pettämisepäilyjä. En usko ihmisten yleisesti ottaen pitävän ystäviensä panemista tavoitteellisena vaan päinvastoin haluavan välttää sitä. Ainakin jos puhutaan oikeasti ystävistä, eikä vain jostain hyvänpäivän tutuista jotka joskus vähän hengaavat yhdessä. Jos kumppanillani olisi tällainen ystävä, en ilahtuisi jos heillä ei olisi mitään rajoja käytössä koska en pitäisi mahdollisuutta että jotain sattuu vahingossa täysin poissuljettuna pelkän ystävyyden perusteella.

Ennen en uskonut että voisi, mutta nykyään uskon että voi!

Ei. En tunne ketään miestä, jolla olisi vakavasti otettavia pitkäaikaisia hyviä naisystäviä.

Lähde: Elämä

Mä olen jopa asunut miehen kanssa joka oli vain ystävä. Ystävyys on ystävyyttä ei siinä ees tarvi pelätä että olisi jotain muuta. Toisekseen sosiaalisena ihmisenä olisi kauheaa jos pitäis jokaisesta miettiä jotain suhde kuviointia. Ehei. Ja on mun miehelläkin nais ystäviä ja en siitä elämää pidä. Sekin asia että jotain pitäisi vahtia mitä kenenkin kanssa puuhaa on mulle vierasta. En siis ole mustasukkainen. Jos taas mies rakentelisi suhteen jonkun kanssa niin se ois meidän suhteen loppu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllä pystyy olemaan.

Oma paras ystäväni on mies, on ollut jo nopeasti laskettuna 23 vuotta paras ystäväni.

Molemmat ollaan tahoillamme naimisissa ja molemmilla on lapsia. Koskaan meillä ei keskenämme ole ollut minkäänlaista teerenpeliä, ei ole ollut, eikä tule olemaan. Nuorena reissattiin ja tehtiin yhdessä vaikka mitä hauskan hulluja juttuja, reppureissattiin aasiassa, sekoiltiin festareilla, saunottu yhdessä ja ties vaikka mitä.

Me olemme aina suhtautuneet toisiimme kuin sisarukset, ja sillä tavalla ollaan välillä tapeltukkin ja pidetty mykkäkoulua, ei toki enää tälleen vanhempana samassa mittakaavassa =D Edelleen ollaan monta kertaa viikossa yhteydessä, ja edelleen juorutaan toisillemme kaikki asiat.

Kun minä menin naimisiin tämä miespuolinen ystäväni oli minulle kaasona, ja kun hän meni naimisiin, olin hänen best maninsa. Ja olemme myös kummeja toistemme lapsille.

Ainoa vaan, että moni omia kumppaneitamme lukuunottamatta, ei ihan oikeasti usko ettei meillä oikeasti ollut keskenämme mitään. Emme ole koskaan tunteneet mitään seksuaalista vetoa toisiamme kohtaan. Ajatuskin on suoraan sanoen ällöttävä. =D

Kuulostaa todella ihanalta! <3

Mikä tuosta tekee erityisen ihanan kuuloista? Mielestäni kuulostaa ihan normaalilta ystäväsuhteelta.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa naisista ja pieni osa miehistä voivat olla aidosti ystäviä keskenään. Kaikki loput miehet sekä draamailevat jännä-Jennat ei voi, ne lähtee vähintään mielessään kehittelemään siitä suhteesta jotain muuta, eivätkä pysty tasapuolisuuteen, reiluuteen ja avoimuuteen.

Näin.Suurin osa naisista ja pieni osa miehistä pystyy.On vähintäänkin koomista katsoa naisia joilla on kymmenen miespuolista "ystävää" ja nainen kuvittelee ettei kukaan heistä ajattele mitään seksuaalista.

"Suurin osa naisista ja pieni osa miehistä voivat olla aidosti ystäviä keskenään. Kaikki loput miehet sekä draamailevat jännä-Jennat ei voi, ne lähtee vähintään mielessään kehittelemään siitä suhteesta jotain muuta, eivätkä pysty tasapuolisuuteen, reiluuteen ja avoimuuteen."

- Enpä tiennyt kuuluvani vähemmistöön....  

Meillä tulee 20v  täyteen. Alkuun oli seksiä, sitten todettiin että meistä ei ikinä tule paria, mutta jatkettiin seksiä. Sitten päädyttiin eri kaupunkeihin. Jossain välissä siitä seurustelustakin puhuttiin uudelleen  oikein vakavissaan, elämäntilanteet ei silloin sopineet yhteen.

Sittemmin minä perustin perheen eli seksi tästä ystävyydestä jäi pois. Mutta ehkä tän frendin kanssa olen kaikkein eniten oma itseni, meillä on samanlainen kiero huumori. Ehkä jopa mieheni kanssa välillä siistin sitä mitä suusta ulos tulee, mutten tämän kaverin kanssa, silloin ei tarvitse.

Kai meillä on edelleen se kemia, ei se mihinkään ole poistunut, mutta ikipäivänä en tekisi mitään typerää ja vaarantaisi perheeni olemassaoloa. Ja kaikki osapuolet tietävät ja hyväksyvät sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa naisista ja pieni osa miehistä voivat olla aidosti ystäviä keskenään. Kaikki loput miehet sekä draamailevat jännä-Jennat ei voi, ne lähtee vähintään mielessään kehittelemään siitä suhteesta jotain muuta, eivätkä pysty tasapuolisuuteen, reiluuteen ja avoimuuteen.

Näin.Suurin osa naisista ja pieni osa miehistä pystyy.On vähintäänkin koomista katsoa naisia joilla on kymmenen miespuolista "ystävää" ja nainen kuvittelee ettei kukaan heistä ajattele mitään seksuaalista.

Ei kuvittele, mutta ei se ole oleellista kutittaako alakertaa vai ei, eikä se vie ystävyydeltä arvoa pois ja muuta sitä vonkaussuhteeksi jos kukaan ei kerran ole vonkaamassa. Suurin osa naisista ei varmasti halua sinulle kommentoida miespuolisten ystäviensä asioita vaikka arvaisivatkin asian olevan noin koska se olisi erittäin epäkunnioittavaa kyseistä ystävää kohtaan. He haluavat suojella kyseisen ystävän yksityisasioita eikä kaverien elämän siitä puolesta ole tapana juoruta muutenkaan vaikka jotain arvaisi, jos oikeasti on kyseessä kaveri eikä vain joku mies jota pyöritetään pilkattavana. Sama se on jos näkisi naispuolisen ystävän vähän katsovan jotain opettajaa sillä silmällä - senkin kieltäisi jos joku ulkopuolinen tulisi mölöämään että sun kaveri varmaan kuolaa sen ja sen perään.

Muutenkaan en usko asian kiinnostavan naisia koska jos mies on alunperinkin tullut ystävänä, ei vonkaa, ei lähentele, käyttäytyy asiallisesti ja luotettavasti eikä tee mitään outoa tai selvästi yritä tehdä vaikutusta, niin nainen tuskin kuluttaa aikaa tuollaisen asian arvailuun kun se ei hänelle kuulu eikä näköjään vaikuta ystävyyteen mitenkään. Se kuka tykkää kenestä peli ihan vain koska tykkääminen on nolo juttu on vähän ala-astelaisten heiniä eikä normaali aikuinen nainen koe sitä mitenkään vastustamattoman jännänä asiana jota on pakko yrittää arvailla. Puhumattakaan että sen pohtiminen on vähän niinkuin pohtisi toisen alusvaatteita ilman lupaa, se ei ole millään muotoa asia jota haluaa hautoa henkilöstä jota kunnioittaa jollei tämä henkilö ole itse asiaa puheeksi ottanut. Ei muitakaan ystävien seksielämän yksityiskohtia normaalisti arvuutella selän takana. En näe kunnioituksessa mitään koomista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllä pystyy olemaan.

Oma paras ystäväni on mies, on ollut jo nopeasti laskettuna 23 vuotta paras ystäväni.

Molemmat ollaan tahoillamme naimisissa ja molemmilla on lapsia. Koskaan meillä ei keskenämme ole ollut minkäänlaista teerenpeliä, ei ole ollut, eikä tule olemaan. Nuorena reissattiin ja tehtiin yhdessä vaikka mitä hauskan hulluja juttuja, reppureissattiin aasiassa, sekoiltiin festareilla, saunottu yhdessä ja ties vaikka mitä.

Me olemme aina suhtautuneet toisiimme kuin sisarukset, ja sillä tavalla ollaan välillä tapeltukkin ja pidetty mykkäkoulua, ei toki enää tälleen vanhempana samassa mittakaavassa =D Edelleen ollaan monta kertaa viikossa yhteydessä, ja edelleen juorutaan toisillemme kaikki asiat.

Kun minä menin naimisiin tämä miespuolinen ystäväni oli minulle kaasona, ja kun hän meni naimisiin, olin hänen best maninsa. Ja olemme myös kummeja toistemme lapsille.

Ainoa vaan, että moni omia kumppaneitamme lukuunottamatta, ei ihan oikeasti usko ettei meillä oikeasti ollut keskenämme mitään. Emme ole koskaan tunteneet mitään seksuaalista vetoa toisiamme kohtaan. Ajatuskin on suoraan sanoen ällöttävä. =D

Kuulostaa todella ihanalta! <3

Mikä tuosta tekee erityisen ihanan kuuloista? Mielestäni kuulostaa ihan normaalilta ystäväsuhteelta.

En ole tuo jolle vastasit, mutta ei mulla ainakaan ole yhtäkään noin läheistä ystävää. Että siten kuulostaa todella ihanalta.