Oletko salaa ylpeä jos miehesi pettää?
En tarkoitat ettetkö voisi suuttua, olla pettynyt ja vihainen, mutta ihan pienen hetken, etkö tunnekin ylpeyttä siitä, että miehesi on sellainen mies joka kelpaa muillekin miehille, eikä mikään luuseri, jota naiset hyljeksii?
Kommentit (12)
Minusta on mahtavaa, kun mieheni kelpaa miehille.
Oletko sä ihan idiootti? En todellakaan olisi ylpeä moisesta kumppanista.
Ilmeisesti sun itsetuntosi on siitä kiinni että oma kumppanisi käy selkäsi takana n*ssimassa puolta kaupunkia?
Tämän päivän vammaisin aloitus tämä, miten ihmeessä jollekulle voi moinen ajatus edes tulla mieleen?
Mieheni kommentti aloitukseen: Jos on noin heikko itsetunto niin by all means. Olisittepa nähneet hänen ilmeensä. Ei mene ap:n hissi ullakolle asti.
Vierailija kirjoitti:
Oletko sä ihan idiootti? En todellakaan olisi ylpeä moisesta kumppanista.
Ilmeisesti sun itsetuntosi on siitä kiinni että oma kumppanisi käy selkäsi takana n*ssimassa puolta kaupunkia?Tämän päivän vammaisin aloitus tämä, miten ihmeessä jollekulle voi moinen ajatus edes tulla mieleen?
Voi tsiisus taas näitä mielensä pahoittajia! XD
Taisi osua nyt liian lähelle tämä aloitus, eli itket siellä kuudetta kuukautta kurjuuttasi kun miehesi löysi sinua paljon paremman ja ihanamman naisen! Varmasti se oli helppo juttu, eihän tuollaisen kuivan känkkiksen kanssa viihdy yksikään kaksilahkeinen, ei ainakaan mikään normaaliälyinen mies. Mutta jatka itkemistäsi, eipä se meitä juuri kiinnosta. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko sä ihan idiootti? En todellakaan olisi ylpeä moisesta kumppanista.
Ilmeisesti sun itsetuntosi on siitä kiinni että oma kumppanisi käy selkäsi takana n*ssimassa puolta kaupunkia?Tämän päivän vammaisin aloitus tämä, miten ihmeessä jollekulle voi moinen ajatus edes tulla mieleen?
Voi tsiisus taas näitä mielensä pahoittajia! XD
Taisi osua nyt liian lähelle tämä aloitus, eli itket siellä kuudetta kuukautta kurjuuttasi kun miehesi löysi sinua paljon paremman ja ihanamman naisen! Varmasti se oli helppo juttu, eihän tuollaisen kuivan känkkiksen kanssa viihdy yksikään kaksilahkeinen, ei ainakaan mikään normaaliälyinen mies. Mutta jatka itkemistäsi, eipä se meitä juuri kiinnosta. :)
Sorry, en itke eikä ole syytä koska olen juuri mennyt naimisiin. Minusta kumppanin pettämisestä salaa ylpeä nainen on psykiatrisen avun tarpeessa.
En minä siitä nyt ylpeä olisi vaikka tiedänkin mieheni kivan näköinen, fiksu ja varakas olevankin. Mutta sanotaanko, että en todellakaan ihmettelisi jos miestäni naiset sillä silmällä katsoisivat ja jopa yrittäisivät. Ja varmasti ovat yrittäneetkin. En minä itsekään mikään pahan näköinen ja tapainen nainen ole, päinvastoin. En ota elämää myöskään turhan vakavasti niin kuin monet näyttävät ottavan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko sä ihan idiootti? En todellakaan olisi ylpeä moisesta kumppanista.
Ilmeisesti sun itsetuntosi on siitä kiinni että oma kumppanisi käy selkäsi takana n*ssimassa puolta kaupunkia?Tämän päivän vammaisin aloitus tämä, miten ihmeessä jollekulle voi moinen ajatus edes tulla mieleen?
Voi tsiisus taas näitä mielensä pahoittajia! XD
Taisi osua nyt liian lähelle tämä aloitus, eli itket siellä kuudetta kuukautta kurjuuttasi kun miehesi löysi sinua paljon paremman ja ihanamman naisen! Varmasti se oli helppo juttu, eihän tuollaisen kuivan känkkiksen kanssa viihdy yksikään kaksilahkeinen, ei ainakaan mikään normaaliälyinen mies. Mutta jatka itkemistäsi, eipä se meitä juuri kiinnosta. :)
Sorry, en itke eikä ole syytä koska olen juuri mennyt naimisiin. Minusta kumppanin pettämisestä salaa ylpeä nainen on psykiatrisen avun tarpeessa.
No on sinulla siellä murheet! Eipä käy kateeksi. :D
Ylpeä? No en. Mutta iloinen olisin jos joku ottaisi...
Enpä nyt tiedä mutta minut ainakin jotenkin yllätti suuresti, kun jouduin pettämisen "uhriksi" ekan kerran niin ei mulle siinä mitään loukattua, vihaista ja mustista tunnekuohua seurannutkaan. Tajusin silloin, että en vaan kertakaikkiaan ole omistushaluinen nainen.
Itse petettynä sain ap:n ajatuksesta kiinni.
Tunne ei tietenkään olen "jeehyvämahtavaa"-tyyppinen ylpeyden tunne. En osaa itsekään sitä kuvailla, ehkä ylpeys on myös väärä sana? Mutta mahdollisesti, luulen että tunsin myös jotain ap:n kuvailemaa sen kaiken surun, pettymyksen ja pahan olon takana.
Toki, oikeaa ylpeyden aihettahan olisi siinä, että muut haluaisivat miestäni, mutt mieheni ei heitä ja voisin tuntea itseni jotenkin spesiaaliksi...
Jos jostain tuntisin niin ylpeyttä siitä kun hän ystävällisesti ja kohteliaasti torjuu lähestymisyrityksen ja on uskollinen. Ylpeä hänestä että hän on uskollinen ja meidän rakkaudesta ja avioliitosta. Ei se kyllä oikein ylpeyttä ole vaan onnea siitä että ollaan onnellisia yhdessä.
siis muillekin naisille