Muita jotka eivät puhu mielellään asioistaan?
Onko täällä muita, jotka eivät tykkää puhua yksityisasioistaan? Edes välttämättä ystävilleen? Itse en tykkää oikein puhua, esim. suhteestani tai suuremmista tulevaisuudensuunnitelmista. Olen jotenkin huomannut että elämä on rennompaa ja mukavampaa näin. Mitä enemmän kertoo, niin sitä enemmän myös ihmiset kyselevät.
Kommentit (23)
Ettekö tekään puhu edes ystävillenne?
Sitä parempi mitä vähempi esim. työkaverit tietävät.
Minä, mutta pidän sitä ongelmana. Olen sairastanut masennusta vuosia, enkä kerro siitä kenellekään. Monet ystävyyssuhteet ovat lakastuneet. Mulla ei ole oikein mitään annettavaa kenellekään. Se, että on avoin ja kertoo asioista, on luottamuksen osoitus. En vain osaa olla avoin.
En puhu. Olen nainen. Muita kuuntelen sujuvasti.
En kans. Mun työkaverit eivät esim. tiedä harrastuksistani mitään tai esim. miksi elän kaksin lapseni kanssa ym. Liian henkilökohtaisia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Ettekö tekään puhu edes ystävillenne?
Ihan vaan pintaraapaisuja annan. Miehen kanssa puhutaan kaikesta
Ap: Mutta mielellään kyselet kavereiltasi kuulumisia, utelet ja nuuskit tietoja...? :) Itsestäsi et voi kertoa mitään, koska "en voi luottaa muihin ihmisiin".
Siinä vaan helposti käy niin, että ystäväsikin lopettavat omien asioidensa jakamisen sinulle ja sen jälkeen sulla on vain hyvän päivän tuttuja, jos niitäkään.
Vierailija kirjoitti:
Ettekö tekään puhu edes ystävillenne?
En. Yksityisasiat eivät kuulu muille.
MIksi avautua joillekin, esim. nyt niille työkavereille, joiden kanssa on ihan eri aaltopituudella jo alunperin. Sujuvasti kuuntelen kyllä heitä...toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos...
Joo, en puhu juuri mistään asioistani muille kuin avopuolisolleni ja vanhemmilleni. Muihin ihmisiin en luota tai koe että asiani heille kuuluisi. Pitäisi olla todella läheinen, että kertoisin jotain pintapuolista syvempää. Olen huomannut, että eräät ihmiset myös ovat sellaisia löppähuulia, että kaikki kertomani (myös itse kuulen heiltä juttuja muista ihmisistä) puhutaan eteenpäin. Heidän kanssaan noudatan vielä erityistä tarkkuutta. Vain sellaista kerron, minkä kulkeutuminen kylille ei haittaa minua (sellaisia asioita ei tosin paljoa ole).
Vierailija kirjoitti:
Ap: Mutta mielellään kyselet kavereiltasi kuulumisia, utelet ja nuuskit tietoja...? :) Itsestäsi et voi kertoa mitään, koska "en voi luottaa muihin ihmisiin".
En ole mitenkään utelias ihminen :) osaan myös lukea milloin ihminen haluaa puhua asiasta ja milloin ei. Itse olen joillekin kavereille joutunut sanomaan, etten joistain asiasta halua puhua nyt, mutta ovat siltikin saattaneet jatkaa, käsittämätöntä. Helpompaa puhua mahd. vähän :) - ap
en puhu asioistani. kuuntelen kyllä muiden esim. juurihoidoista, seksielämästä tai sen puutteesta, suolen toiminnasta yms. juttuja koko ajan pakoa tilanteesta etsien...oi miksi ihmiset kokevat tarvetta avautua ko. asioista...
Jos kysyy mitä kuuluu, vastaaja kertoo sen mitä haluaa kertoa itsestänsä.
Rasittavaa ja vähän epäkohteliastakin se sen jälkeinen uteleminen. Yleensä pitää vaihtaa nopsasti ajankohtaisaiheisiin, mistä jutteleminen on vaivattomampaa.
Juu ei. Olen koittanut sulautua tapettiin. Ei kaikki surffaile samoilla aallonpituuksilla. "Komsiikomsaa", sanoo ranskalaiset.
Onneksi tänne voi tulla mielipiteilemään:)
Olen ekstrovertti. Ystävät ymmärtävät etten halua puhua asioistani. En puhu ees terapeutilleni kuin liibalaabaa. 😜
Hep! En puhu, koska minusta yhteenkään ihmiseen ei voi luottaa. Kerron vain sellaisia asioita, joiden juoruileminen ei haittaisi.