Minkälaisesta aviokriisiistä ootte vielä selvinnyt takas yhteen?

No mä lähtökohtaisesti lähden siitä ajatuksesta, että pitää ansaita se ulospääsy avioliitosta. Tarkoittaen että sitä pitää korjata ja yrittää kaikin tarjolla olevin keinoin ja sitten jos ne eivät auta, niin voi hyvällä omallatunnolla laittaa ne lusikat jakoon kun molemmat tietää että nyt on jo kaikki yritetty. (huon! tämä ei tietysti koske tilanteita joissa on esim. väkivaltaa, päihdeongelmaa jne. aidosti vaarallisia asioita.)

Lapsettomuudesta. 2 kertaa oltiin eron partaalla. Takana 8 vuotta epätoivoista yritystä, keskenmenoja yms. Ei pystytty enää puhumaan ongelmista. Minä sairastuin masennukseen. Lisäksi kummallakin työuupumus. Mun piti tehdä surutyöni itekseni lapsettomuusasian kanssa. Mies sanoi itsensä irti ja se puoli järjestyi. Mulla on vielä työasiat mietinnässä.

Isoin juttu oli että minä pääsin omasta surusta, epäonnistumisen tunteesta, katkeruudesta, vihasta jne yli. Tuntui ettei mies tue eikä ymmärrä eikä välitä. Hän taas ei pystynyt pukemaan suruaan sanoiksi. Mutta jotenkin me vaan rämmittiin kuivalle maalle ja nyt menee hyvin. Hirveää jos olis erottu. Hän on elämäni rakkaus.