Tuleeko terapiasta aina joku diagnoosi?

Terapian tarpeen taustalla ei välttämättä ole mitään diagnosoitavaa sairautta. Terapia on keskusteluapua, jota voi tarvita kuka vaan jossakin tilanteessa - se ei vielä automaattisesti tarkoita, että olisi joku dagnosoitavissa oleva sairaus.

Et terapiassa saa dg:tä, lääkäri antaa dg:n. Voit valita itse terapeuttisi ja kukaan lääkäri ei saa ikinä mistään tietoonsa, että olet käynyt terapiassa. Rohkeasti vain hakemaan apua, jutteleminen tekee aina hyvää ihan kaikille oli dg tai ei.

Ei tule diagnoosia jos psykiatri ei asiaa havaitse. Ja jos hän sinulla jotain epäilee, varaa ajan jolloin lääkäri olisi mukana myös arvioimassa tilannetta, ja hän tekee diagnoosin ja määrää mahdollisen lääkityksen.

Ja kyllä, jos sinulla diagnisoidaan joku ja se näkyy tiedoissasi, se tulee jatkuvasti esiin pelkästään silloin kun jalkasi on murtunut ja sitä kipsataan.

Itsellä on diagnisoitu masennus ja olen yrittänyt itsemurhaa omilla reseptilääkkeillä. Esim synnärillä asia tuli esille ja tehtiin sossuilmoitus ja kätilöt tuntui olevan sitä mieltä että oon narkkari joka tappaa oman lapsensa. Huumetestit tehtiin ja minut pistettiin seurantaan.

Ja kerran kun olin uusimassa reseptiäni ja sanoin ettei minulle enää suositella niin vahvoja lääkkeitä, että voiko hän määrätä laimeampia. Lääkäri tarkasti tilanteen ja pisti taas huumetesteihin ja määräsi psykiatriseen hoitoon, vaikka siellä kävinkin joka viikko.

Kuulkaahan nyt. Jos käyt terapiassa tai millään mt hoidoilla niin koko kaupunki tietää sen satasella ihan kuukausissa sillä ketkään sihteerit ja sairaanhoitsut eivät IKINÄ PIDÄ suutaan kiinni, vaan joka ainoa niistä juoruaa toisilleen lääkärit muilla ja vaimoilleen ja ukoilleen ja koko hoitosi leviää JOKA ainoaa viranomaista myöten ja seuraa todellakin mukanasi koko loppuelämän!

Se joka sanoo tekopyhästi tästä muuta yksinkertaisesti valehtelee!

Tämän tietää jokaikinen alalla ollut!

Diagnoosin saat lääkäriltä, et siltä terapeutilta, jolla käyt juttelemassa. Et myöskään voi saada diagnoosia edes psykologilta. Ja vaikka nyt saisitkin jonkun diagnoosin (lääkäriltä), se ei tule vaikuttamaan siihen, miten jonkun muun alan lääkäri sinuun suhtautuu tulevaisuudessa. Ei ainakaan pitäisi, jos siis oletetaan kyseessä olevan normaali, asiansa osaava ja pätevä terveydenhuollon ammattilainen. Lääkärit eivät näe mistään, oletko käynyt terapiassa vaiko et. Turhaan huolehdit. 

Vierailija kirjoitti:

Et terapiassa saa dg:tä, lääkäri antaa dg:n. Voit valita itse terapeuttisi ja kukaan lääkäri ei saa ikinä mistään tietoonsa, että olet käynyt terapiassa. Rohkeasti vain hakemaan apua, jutteleminen tekee aina hyvää ihan kaikille oli dg tai ei.

Tarviiko kelaa varten kuitenkin dg:n?

Hoitajat saattavat stalkata nuoria naispotilaitaan esim kaupiossa vuosien päästä ja juruilla asiasi kaikenmaailman vartijoille isännöitsijöille ja vaikka kenelle. Etpä ole vaimomateriaalia enää siinä kaupungissa et. Ja jos hoitajat jättävät sinut rauhaan niin joka toinen kulkija on joku saman terapiakeskusken asiakas tai illalla kapakassa kaljoilla ja juoruaa siinä koko kapakalle miten tuokin köy terapiassa.

Siis et käytännössä millään pääse asiaa ikinä pakoon.

Jos menet poliisille ja sun on esim passia haettaessa kerrottava missä olet ollut silloin ja silloin niin taas leima! Koko poliisilaitos tietää kohta että juu hoidossapa on tuokin ollut ja asiasta vittuillaan joka ilmoitusta tehdessäsi. Poliisissa on vittumaisimmat tässä suhteessa. Ne ovat ihan sikoja kohtelemaan mt potilaita .

Huomautuksia tulee jopa 20 v päästä " hoidossa olosta " vaikka olisit vain tarvinnut johonkin onnettomuuten psyykkistä apua.

Älä ole missään tapauksessa naivi siitä mitä muka terveydenhuoltohenkilöstö virallisesti kertoo. Niistä ei pidä juuri kukaan suutaan todellakaan kiinni. Saatat saada jopa jonkun vainoajan toisista potilaista siellä tai jopa jostain työntekijästä! Tuo ala on hulluimmasta hulluimpia ihmisiä pullollaan jotka itse tarviisi ensin sitä terapiaa hoitaakseen muita edes auttavasti!

Menkääpä lukemaan jonkin paikkakunnan potilaitten henkilökohtaisia kokemuksia hoidoissa olosta vaikka suomi24 ään niin silmät avautuvat mitä on mt leima! Siellä on karua tekstiä kohtelusta.

Mitäs jos on lievää pakko-oireista häiriötä/ahdistuneisuushäiriötä (lähinnä pelkoajatuksia/"mitä jos..."? Mulla on myös eräs sairaus, jota on jo muutama vuosi tutkittu, välillä lääkärit oli sitä mieltä, että ei taida olla mitään, mutta viime kontrollissa ja tutkimusten perusteella olisikin. Kuulemma vain niin alkava vaihe vielä ja lääkitystä siihen ei ole, paitsi kortisoni oireita helpottaan sit kun tosi pahaksi menee. Lääkärille joskus heitinkin, että jos vain sittenkin oon hullu ja kuvittelen kaiken, mutta ei kuulemma... Sit jos meen terapiaan, niin en saakaan pian hoitoa, jos mulla oikeasti nyt sit onkin jotain?

Entä jos ne määrää lääkkeitä, onko pakko käyttää? En haluaisi niitä ja psykologikin oli kyllä sitä mieltä, että mielalalääkitys ei mulle olisi ratkaisu. Meinasi, että ennemmin on hormonaalistakin mielialaongelmaa mulla.

Sitten on netissä vielä tyyppejä jotka inhoavat vammasia mt potilaita ja vanhuksia. Ei mene päivääkään kun perässi tullaan vihjailemaan " olleesi hoidoissa" tms sillä ihme ja kumma nuo stalkaajat saavat tietoon jokaikisen terapiassa olleen . Mikä ei selity muuten kuin viranomaisvuodoilla taasen! Tämä on jokapäiväistä arkea .

Psykiatri tekee diagnoosit, siis lääkäri. Psykologi ei ole saanut lääkärikoulutusta, joten hän ei tee diagnooseja. Kysymys siis kuuluu, oletko tavannut lääkäriä? Menetkö psykoterapiaan vai terapiaan (tavallinen keskusteluapu)?