Liian katkera

Älä vaan tee tuohon soppaan lisää lapsia. Hoidat olemassaolevat kunnialla ja otat aikaa itsellesi.

Teit lapset ihan vääristä syistä, älä tee enempää. Kehitä itsetuntoasi, ota selvää vahvuuksistasi ja lähde opiskelemaan. Unohda parisuhde"pakko".

Nanao kirjoitti:

Älä vaan tee tuohon soppaan lisää lapsia. Hoidat olemassaolevat kunnialla ja otat aikaa itsellesi.

Esikoinen on jo aikuinen ja asuu asuntolassa. Käymme häntä katsomassa. Hän on rauhoittunut, eikä ole ollut väkivaltainen enää. Nuorempi on rauhallinen ja hyväntuulinen. Eikö haave terveestä lapsesta ole normaali? Minulla on miesystävä, jolla ei ole lapsia. Toivoisin, että saisin kokea normaalin äitiyden ja joskus isovanhemmuuden. Toisaalta taloudellisesti normaali elämä minulle ja kuopukselle on toiveissa.

Vierailija kirjoitti:

Nanao kirjoitti:

Älä vaan tee tuohon soppaan lisää lapsia. Hoidat olemassaolevat kunnialla ja otat aikaa itsellesi.

Esikoinen on jo aikuinen ja asuu asuntolassa. Käymme häntä katsomassa. Hän on rauhoittunut, eikä ole ollut väkivaltainen enää. Nuorempi on rauhallinen ja hyväntuulinen. Eikö haave terveestä lapsesta ole normaali? Minulla on miesystävä, jolla ei ole lapsia. Toivoisin, että saisin kokea normaalin äitiyden ja joskus isovanhemmuuden. Toisaalta taloudellisesti normaali elämä minulle ja kuopukselle on toiveissa.

 On itsekästä haluta lisää lapsia kun ei pysty huolehtimaan entisistäkään. Roskasakki  toimii noin. Kehitä mieluummin itseäsi ja koita jollain tavalla varmistaa edes jonkinlainen eläke vanhuudenturvaksi. Älä pirttiviljele!

Ei ole liian myöhäistä lähteä opiskelemaan. Toivottavasti sinulla on voimavaroja siihen, etkä luovuta, jos et heti ensimmäisellä kerralla onnistu. Monet luovuttavat jo ennen kuin ovat kunnolla yrittäneetkään, koska pelkäävät epäonnistumista liikaa. On helpompaa olla antamatta kaikkeaan, niin epäonnistuminen ei tunnu niin pahalta. Vaikka ei se sitä tarkoita, että olisi huono tai tyhmä.

Et voi tietää, onko mahdollinen kolmas lapsi erityislapsi myös. 

Vierailija kirjoitti:

Teit lapset ihan vääristä syistä, älä tee enempää. Kehitä itsetuntoasi, ota selvää vahvuuksistasi ja lähde opiskelemaan. Unohda parisuhde"pakko".

Eksä oli hyvin hallitseva luonne ja painosti seksiin. Minä pelkäsin menettäväni hänet ja suostuin. Se oli varmaan syy miksi esikoinen sai alkunsa. Olin todella tyhmä. Sen sijaan kuopuksen sain juuri oikeasta syystä. Silloin luulin, että parisuhteemme oli normaali ja hyvä. Lisäksi esikoiselle kuopuksesta tuli todella tärkeä, kun joku toinen lapsi hyväksyi hänet.

Onkohan olemassa hyviä syitä hankkia lapsi. Ainahan se on se itsekäs "no kun minä haluan" taustalla.

Olet oikeassa. Tarvitsisin paremman itsetunnon ja haluan ainakin yrittää hakea yliopistoon. Eihän sitä tiedä pääsisinkö, mutta kuitenkin. Minulla on miesystävä. Ihan tavallinen mukava mies, jolla ei ole lapsia. Hän ei painosta lasten saantiin, mutta itsellä on haaveissa tavallisen lapsen äitiys.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nanao kirjoitti:

Älä vaan tee tuohon soppaan lisää lapsia. Hoidat olemassaolevat kunnialla ja otat aikaa itsellesi.

Esikoinen on jo aikuinen ja asuu asuntolassa. Käymme häntä katsomassa. Hän on rauhoittunut, eikä ole ollut väkivaltainen enää. Nuorempi on rauhallinen ja hyväntuulinen. Eikö haave terveestä lapsesta ole normaali? Minulla on miesystävä, jolla ei ole lapsia. Toivoisin, että saisin kokea normaalin äitiyden ja joskus isovanhemmuuden. Toisaalta taloudellisesti normaali elämä minulle ja kuopukselle on toiveissa.

 On itsekästä haluta lisää lapsia kun ei pysty huolehtimaan entisistäkään. Roskasakki  toimii noin. Kehitä mieluummin itseäsi ja koita jollain tavalla varmistaa edes jonkinlainen eläke vanhuudenturvaksi. Älä pirttiviljele!

Minä haluaisin nähdä sen, kun sinä olisit yrittänyt elää minun elämääni. En usko että olisit kyennyt siihen, vaikka kuinka koet olevasi parempi ihminen kuin minä.

Kolmas lapsi ei ole pirttiviljejyä. Varsinkaan kun kumpikaan lapsistani ei tule lapsia tod.näk saamaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole liian myöhäistä lähteä opiskelemaan. Toivottavasti sinulla on voimavaroja siihen, etkä luovuta, jos et heti ensimmäisellä kerralla onnistu. Monet luovuttavat jo ennen kuin ovat kunnolla yrittäneetkään, koska pelkäävät epäonnistumista liikaa. On helpompaa olla antamatta kaikkeaan, niin epäonnistuminen ei tunnu niin pahalta. Vaikka ei se sitä tarkoita, että olisi huono tai tyhmä.

Et voi tietää, onko mahdollinen kolmas lapsi erityislapsi myös. 

Kiitos. Pelkään itsekin, että luovuttaisiin. Yritin opiskella ammattikorkeakoulussa, mutta en voinut tehdä mitään tehtäviä, koska esikoinen vaati jatkuvaa tarkkailua, ja en voinut olla koululla kokonaisia päiviä. On paljon asioita, joista olen kiinnostunut ja omaishoitajana on myös aikaa lukea pääsykokeisiin, kun kuopus on koulussa.

Todennäköisesti erityisyydet tulee eksän puolelta, joka on lisännyt katkeruuttani. Hän jätti liiton aikana paljon kertomatta omasta koulu ja terveyshistoriasta ja suvustaan. Tietenkin vastaan tulee oma ikä. Down riski on jo noussut ja esim. autismin riski kasvaa myös vanhempien iän noustessa.

Ap

Sinä olet ehkä älyllisesti ihan normaali, mutta geeneissäsi on jotain, minkä takia et saa terveitä lapsia. Älä siis missään nimessä lisäänny enempää, vaan yritä järjestää loppuelämästäsi opiskelun ja työnteon avulla enemmän sen tyylinen, miten olisit halunnut elää jo aiemmin.

Menneitä ei voi muuttaa ja siksi niitä on turha on turha vatvoa, mutta jos nyt hankit vielä kolmannen lapsen, voit olla varma että loppuelämäsi on menneisyytesi kaltainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole liian myöhäistä lähteä opiskelemaan. Toivottavasti sinulla on voimavaroja siihen, etkä luovuta, jos et heti ensimmäisellä kerralla onnistu. Monet luovuttavat jo ennen kuin ovat kunnolla yrittäneetkään, koska pelkäävät epäonnistumista liikaa. On helpompaa olla antamatta kaikkeaan, niin epäonnistuminen ei tunnu niin pahalta. Vaikka ei se sitä tarkoita, että olisi huono tai tyhmä.

Et voi tietää, onko mahdollinen kolmas lapsi erityislapsi myös. 

Kiitos. Pelkään itsekin, että luovuttaisiin. Yritin opiskella ammattikorkeakoulussa, mutta en voinut tehdä mitään tehtäviä, koska esikoinen vaati jatkuvaa tarkkailua, ja en voinut olla koululla kokonaisia päiviä. On paljon asioita, joista olen kiinnostunut ja omaishoitajana on myös aikaa lukea pääsykokeisiin, kun kuopus on koulussa.

Todennäköisesti erityisyydet tulee eksän puolelta, joka on lisännyt katkeruuttani. Hän jätti liiton aikana paljon kertomatta omasta koulu ja terveyshistoriasta ja suvustaan. Tietenkin vastaan tulee oma ikä. Down riski on jo noussut ja esim. autismin riski kasvaa myös vanhempien iän noustessa.

Ap

Joo, eksän puoleltahan ne aina...

En nyt ymmärrä ap, miksi haluat tehdä lisää vammaisia lapsia? Valitat samalla että haluaisit tarjota kuopukselle paremman elämän ja olet tekemässä juuri päinvastoin, heikentämässä hänen elintasoaan lisää.

40 vuotta ja minäminähaluankaiken, mitä väliä vaikka lapsi syntyessään vammainen kunhan äiti on saanut yrittää normaalia lasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nanao kirjoitti:

Älä vaan tee tuohon soppaan lisää lapsia. Hoidat olemassaolevat kunnialla ja otat aikaa itsellesi.

Esikoinen on jo aikuinen ja asuu asuntolassa. Käymme häntä katsomassa. Hän on rauhoittunut, eikä ole ollut väkivaltainen enää. Nuorempi on rauhallinen ja hyväntuulinen. Eikö haave terveestä lapsesta ole normaali? Minulla on miesystävä, jolla ei ole lapsia. Toivoisin, että saisin kokea normaalin äitiyden ja joskus isovanhemmuuden. Toisaalta taloudellisesti normaali elämä minulle ja kuopukselle on toiveissa.

 On itsekästä haluta lisää lapsia kun ei pysty huolehtimaan entisistäkään. Roskasakki  toimii noin. Kehitä mieluummin itseäsi ja koita jollain tavalla varmistaa edes jonkinlainen eläke vanhuudenturvaksi. Älä pirttiviljele!

Minä haluaisin nähdä sen, kun sinä olisit yrittänyt elää minun elämääni. En usko että olisit kyennyt siihen, vaikka kuinka koet olevasi parempi ihminen kuin minä.

Kolmas lapsi ei ole pirttiviljejyä. Varsinkaan kun kumpikaan lapsistani ei tule lapsia tod.näk saamaan.

Sun pitäisi  keskittyä itsesi hoitamiseen, lapsi  ei poista ongelmiasi tai vie elämääsi eteenpäin. Sun syysi hankkia lisälapsi on väärä. Väärä. Nyt vaikka keskusteluapua jotta saat  itsetuntosi kuntoon ja  voit opiskella.  Lapsen hankkiminen tarkoittaisi pakenemista ja helpoimman tien etsimistä. Sinun pitää haastaa itsesi positiivisissa merkeissä ja hankkia viimeinkin se koulutust ja elanto. Myös lastenlasten toivominen on itsekästä kun sulla on vieläkin oma elämä sekaisin.

Sinä et tiedä minun elämästäni mutta sen verran voin valottaa että jos en olisi tarkkaan harkinnut mikä  kannattaa ja mikä ei, oisin luultavasti samassa jamassa kuin sinä. Siksi neuvon että älä tee lasta, panosta mieluummin itseesi.Itsetunto kuntoon ja vanhat traumat veks.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teit lapset ihan vääristä syistä, älä tee enempää. Kehitä itsetuntoasi, ota selvää vahvuuksistasi ja lähde opiskelemaan. Unohda parisuhde"pakko".

Eksä oli hyvin hallitseva luonne ja painosti seksiin. Minä pelkäsin menettäväni hänet ja suostuin. Se oli varmaan syy miksi esikoinen sai alkunsa. Olin todella tyhmä. Sen sijaan kuopuksen sain juuri oikeasta syystä. Silloin luulin, että parisuhteemme oli normaali ja hyvä. Lisäksi esikoiselle kuopuksesta tuli todella tärkeä, kun joku toinen lapsi hyväksyi hänet.

Onkohan olemassa hyviä syitä hankkia lapsi. Ainahan se on se itsekäs "no kun minä haluan" taustalla.

Olet oikeassa. Tarvitsisin paremman itsetunnon ja haluan ainakin yrittää hakea yliopistoon. Eihän sitä tiedä pääsisinkö, mutta kuitenkin. Minulla on miesystävä. Ihan tavallinen mukava mies, jolla ei ole lapsia. Hän ei painosta lasten saantiin, mutta itsellä on haaveissa tavallisen lapsen äitiys.

Ap

Sinä tulet voimaan paremmin ja pääset vielä yliopistoonkin mutta se vaatii  sen että jätät lapsen tekemättä ja keräät ne tarvittavat voimat. Nyt on se hetki mikä määrittää loppuelämäsi. Älä tee väärää valintaa.

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet ehkä älyllisesti ihan normaali, mutta geeneissäsi on jotain, minkä takia et saa terveitä lapsia. Älä siis missään nimessä lisäänny enempää, vaan yritä järjestää loppuelämästäsi opiskelun ja työnteon avulla enemmän sen tyylinen, miten olisit halunnut elää jo aiemmin.

Menneitä ei voi muuttaa ja siksi niitä on turha on turha vatvoa, mutta jos nyt hankit vielä kolmannen lapsen, voit olla varma että loppuelämäsi on menneisyytesi kaltainen.

Missään nimessä kyse ei voi olla eksäni geeneistä, vaikka hänestä paljastui kaikennäköistä?

Tiedän ettei pitäisi valvoa. Toisaalta koko elämä yhtä hankaluutta toisensa jälkeen monta vuotta ja nenän edessä täydellisiä perheitä täydellisine lapsineen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole liian myöhäistä lähteä opiskelemaan. Toivottavasti sinulla on voimavaroja siihen, etkä luovuta, jos et heti ensimmäisellä kerralla onnistu. Monet luovuttavat jo ennen kuin ovat kunnolla yrittäneetkään, koska pelkäävät epäonnistumista liikaa. On helpompaa olla antamatta kaikkeaan, niin epäonnistuminen ei tunnu niin pahalta. Vaikka ei se sitä tarkoita, että olisi huono tai tyhmä.

Et voi tietää, onko mahdollinen kolmas lapsi erityislapsi myös. 

Kiitos. Pelkään itsekin, että luovuttaisiin. Yritin opiskella ammattikorkeakoulussa, mutta en voinut tehdä mitään tehtäviä, koska esikoinen vaati jatkuvaa tarkkailua, ja en voinut olla koululla kokonaisia päiviä. On paljon asioita, joista olen kiinnostunut ja omaishoitajana on myös aikaa lukea pääsykokeisiin, kun kuopus on koulussa.

Todennäköisesti erityisyydet tulee eksän puolelta, joka on lisännyt katkeruuttani. Hän jätti liiton aikana paljon kertomatta omasta koulu ja terveyshistoriasta ja suvustaan. Tietenkin vastaan tulee oma ikä. Down riski on jo noussut ja esim. autismin riski kasvaa myös vanhempien iän noustessa.

Ap

Joo, eksän puoleltahan ne aina...

Olen arviossani realisti. Minä olen meistä se joka oli tavallisessa koulussa, joka sai päästötodistukseen yli ysin keskiarvon, kirjoitti kaksi laudaturia ja kolme magnaa ( kaksi niistä olisi nykyään eximiaa). Minulla ei ole käytöksessä, eikä sosiaalisissa kyvyissä mitään poikkeavaa. Kerrotko mikä se minun erityisyyteni on?

Mitä tästä opimme? Älkää hankkiko lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

En nyt ymmärrä ap, miksi haluat tehdä lisää vammaisia lapsia? Valitat samalla että haluaisit tarjota kuopukselle paremman elämän ja olet tekemässä juuri päinvastoin, heikentämässä hänen elintasoaan lisää.

40 vuotta ja minäminähaluankaiken, mitä väliä vaikka lapsi syntyessään vammainen kunhan äiti on saanut yrittää normaalia lasta?

Kerro minulle miten ennustat lapsen vammaisuuden?

Ap

Älä nyt enää tee lapsia, jos kerran haluat työelämään. Mene ammatinvalinnanohjaukseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teit lapset ihan vääristä syistä, älä tee enempää. Kehitä itsetuntoasi, ota selvää vahvuuksistasi ja lähde opiskelemaan. Unohda parisuhde"pakko".

Eksä oli hyvin hallitseva luonne ja painosti seksiin. Minä pelkäsin menettäväni hänet ja suostuin. Se oli varmaan syy miksi esikoinen sai alkunsa. Olin todella tyhmä. Sen sijaan kuopuksen sain juuri oikeasta syystä. Silloin luulin, että parisuhteemme oli normaali ja hyvä. Lisäksi esikoiselle kuopuksesta tuli todella tärkeä, kun joku toinen lapsi hyväksyi hänet.

Onkohan olemassa hyviä syitä hankkia lapsi. Ainahan se on se itsekäs "no kun minä haluan" taustalla.

Olet oikeassa. Tarvitsisin paremman itsetunnon ja haluan ainakin yrittää hakea yliopistoon. Eihän sitä tiedä pääsisinkö, mutta kuitenkin. Minulla on miesystävä. Ihan tavallinen mukava mies, jolla ei ole lapsia. Hän ei painosta lasten saantiin, mutta itsellä on haaveissa tavallisen lapsen äitiys.

Ap

Sinä tulet voimaan paremmin ja pääset vielä yliopistoonkin mutta se vaatii  sen että jätät lapsen tekemättä ja keräät ne tarvittavat voimat. Nyt on se hetki mikä määrittää loppuelämäsi. Älä tee väärää valintaa.

Taloudellista parannusta tulisi opiskelun myötä ainakin. Omaishoidontuki ei ole iso raha. Ja on niin paljon asioita joita haluaisin opiskella. Toisaalta kuulostaa pahalta, kun joku sanoo lasta vääräksi valinnaksi. Sitä samaa sanoivat sukulaisetkin. Kyllä minä esikoistakin rakastan, vaikka hän oli hankala. En osaa ajatella häntä vääränä. Sukulaisilla on toki itsellä terveet lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole liian myöhäistä lähteä opiskelemaan. Toivottavasti sinulla on voimavaroja siihen, etkä luovuta, jos et heti ensimmäisellä kerralla onnistu. Monet luovuttavat jo ennen kuin ovat kunnolla yrittäneetkään, koska pelkäävät epäonnistumista liikaa. On helpompaa olla antamatta kaikkeaan, niin epäonnistuminen ei tunnu niin pahalta. Vaikka ei se sitä tarkoita, että olisi huono tai tyhmä.

Et voi tietää, onko mahdollinen kolmas lapsi erityislapsi myös. 

Kiitos. Pelkään itsekin, että luovuttaisiin. Yritin opiskella ammattikorkeakoulussa, mutta en voinut tehdä mitään tehtäviä, koska esikoinen vaati jatkuvaa tarkkailua, ja en voinut olla koululla kokonaisia päiviä. On paljon asioita, joista olen kiinnostunut ja omaishoitajana on myös aikaa lukea pääsykokeisiin, kun kuopus on koulussa.

Todennäköisesti erityisyydet tulee eksän puolelta, joka on lisännyt katkeruuttani. Hän jätti liiton aikana paljon kertomatta omasta koulu ja terveyshistoriasta ja suvustaan. Tietenkin vastaan tulee oma ikä. Down riski on jo noussut ja esim. autismin riski kasvaa myös vanhempien iän noustessa.

Ap

Joo, eksän puoleltahan ne aina...

Olen arviossani realisti. Minä olen meistä se joka oli tavallisessa koulussa, joka sai päästötodistukseen yli ysin keskiarvon, kirjoitti kaksi laudaturia ja kolme magnaa ( kaksi niistä olisi nykyään eximiaa). Minulla ei ole käytöksessä, eikä sosiaalisissa kyvyissä mitään poikkeavaa. Kerrotko mikä se minun erityisyyteni on?

Ja kuitenkin miehen sairaat geenit jyräsivät sinun terveet kaksi kertaa? Tuollainen dominointi on mahdollista vain tilanteessa, jossa ne jyrättävätkin geenit ovat heikot, yksinkertaistetusti sanottuna.

Mutta fine, hommaa kolmas lapsi ja toivo, että hän on terve. Jos ei ole, sinulla on loppuelämäksi tekemistä kolmesta sairaasta lapsesta huolehtiessa. Opiskelun, työssäkäynnin ja edes etäisesti normaalin elämän voit unohtaa.

Kaikkea hyvää sinulle, mitä ikinä sitten teetkin.