Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Liian katkera
18.11.2016 |
En pääse ohi elämässäni siitä, ettei se mennyt niinkuin halusin. Menestyin hyvin koulussa ja halusin yliopistoon, mutta tulinkin raskaaksi miehelle, johon luulin olevani rakastunut.
Lapsi ei ollut terve. Kauheasti työtä ja jatkuva tekemisten valvominen masensi. Sitten kuvaan astui lastensuojelu, joka masensi ja lyttäsi itsetuntoa lisää. Koska olin kotona, enkä päässyt sieltä mihinkään halusin toisen lapsen. Osittain sen takia, koska esikoisella ei ollut kavereita.
No toinen erityislapsi😥. Ei niin vaikeahoitoinen onneksi. Mieheltä piti kerjätä apua. Hän kävi ruotsin laivalla neljä kertaa vuodessa, minä en missään. Vanhemman teini-iässä alkoi väkivalta minua kohtaan (siis teinin taholta). Asuimme siinä vaiheessa erillään. Hän ei tarjoutunut ottamaan teiniä sinne, ja jos itse pyysin, hän sanoi ettei pärjää.
Esikoinen oli pakko laittaa huostaan. Nuorempi on helpompi eikä häiritse tai riehu, mutta paljon ongelmia oppimisen kanssa. Älykkyys ei taida olla normaali. Jäljestä päin ajateltuna en ole varma oliko eksänikään normaaliälyinen. Minähän jouduin hoitamaan kaiken muutenkin.
Nyt olen ensimmäistä kertaa parin vuoden päästä tilanteessa, jossa voin suunnitella omaa elämää. Mutta en tiedä onko minusta enää mihinkään. Osaisinko enää opiskella yliopistossa, pääsisinkö sisään, miten tulisimme taloudellisesti toimeen. Haluaisin myös rahaa. Omaishoidontuella ei hyvin pärjää. En ole elänyt elämää, jossa saisin jopa palkkaa😞. Haluaisin tarjota kuopukselle enemmän.
Itsetuntokin on alhaalla. Mietin vain sitä miksi minulle kävi näin? Miksi minä en saanut terveitä lapsia. Kun kuopuksen kanssa olemme liikkeellä meinaa itku tulla kun katson terveitä lapsia. Miksi ei minulla. Olen kohta jo 40, ja miettinyt että viimeiset mahdollisuudet olisi yrittää tervettä lasta, mutten tiedä kannattaako, kun siis haluaisin opiskellakin.
Kommentoikaa jos haluatte. Voin vastata vasta klo 13 jälkeen. Lapsen asioiden hoitoa taas...
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole liian myöhäistä lähteä opiskelemaan. Toivottavasti sinulla on voimavaroja siihen, etkä luovuta, jos et heti ensimmäisellä kerralla onnistu. Monet luovuttavat jo ennen kuin ovat kunnolla yrittäneetkään, koska pelkäävät epäonnistumista liikaa. On helpompaa olla antamatta kaikkeaan, niin epäonnistuminen ei tunnu niin pahalta. Vaikka ei se sitä tarkoita, että olisi huono tai tyhmä.
Et voi tietää, onko mahdollinen kolmas lapsi erityislapsi myös.
Kiitos. Pelkään itsekin, että luovuttaisiin. Yritin opiskella ammattikorkeakoulussa, mutta en voinut tehdä mitään tehtäviä, koska esikoinen vaati jatkuvaa tarkkailua, ja en voinut olla koululla kokonaisia päiviä. On paljon asioita, joista olen kiinnostunut ja omaishoitajana on myös aikaa lukea pääsykokeisiin, kun kuopus on koulussa.
Todennäköisesti erityisyydet tulee eksän puolelta, joka on lisännyt katkeruuttani. Hän jätti liiton aikana paljon kertomatta omasta koulu ja terveyshistoriasta ja suvustaan. Tietenkin vastaan tulee oma ikä. Down riski on jo noussut ja esim. autismin riski kasvaa myös vanhempien iän noustessa.
ApJoo, eksän puoleltahan ne aina...
Olen arviossani realisti. Minä olen meistä se joka oli tavallisessa koulussa, joka sai päästötodistukseen yli ysin keskiarvon, kirjoitti kaksi laudaturia ja kolme magnaa ( kaksi niistä olisi nykyään eximiaa). Minulla ei ole käytöksessä, eikä sosiaalisissa kyvyissä mitään poikkeavaa. Kerrotko mikä se minun erityisyyteni on?
Ja kuitenkin miehen sairaat geenit jyräsivät sinun terveet kaksi kertaa? Tuollainen dominointi on mahdollista vain tilanteessa, jossa ne jyrättävätkin geenit ovat heikot, yksinkertaistetusti sanottuna.
Mutta fine, hommaa kolmas lapsi ja toivo, että hän on terve. Jos ei ole, sinulla on loppuelämäksi tekemistä kolmesta sairaasta lapsesta huolehtiessa. Opiskelun, työssäkäynnin ja edes etäisesti normaalin elämän voit unohtaa.
Kaikkea hyvää sinulle, mitä ikinä sitten teetkin.
Geenien periytyminen ei ole ennustettavaa. Suurin osa erityislapsistakin syntyy tavallisille vanhemmille. Kuka tahansa voi sellaisen saada, jopa sinä.
En ole päättänyt mitään lapsen suhteen. Voihan olla, että olen jo liian iäkäs siihen. Kuopuksen kanssa pystyy kuitenkin elämään rauhallista elämää, vaikkei hän ole tavallinen.
Kiitos.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otsikko kertoo mitä sinun tulee tehdä. Opiskella, etsiä työpaikka ja mennä eteenpäin, ei missään nimessä enempää mahdollisesti sairaita lapsia katkeruuttasi kokemaan. Jos kolmaskin lapsesi olisi sairas, mitä katkeruudellesi tapahtuisi? Etkö olisi enää katkera, vai lisääntyisikö se mahdollisesti entisestään?
En ainakaan olisi katkera eksälle. Aion kyllä yrittää opiskelemaan. En ole vielä täysin varma mitä, kun niin monet asiat kiinnostavat, mutta eihän se ota, jos ei anna. Töihin haluan pyrkiä vasta sitten, kun saan jonkinlaiset paperit, joilla hakea.
Voi kun pystyisikin ennustamaan, onko tuleva lapsi sairas vai ei. Eipä sitä tosin pysty kukaan muukaan. Kuka tahansa voi sen erityislapsen saada.
Alue: Aihe vapaa
Otsikko kertoo mitä sinun tulee tehdä. Opiskella, etsiä työpaikka ja mennä eteenpäin, ei missään nimessä enempää mahdollisesti sairaita lapsia katkeruuttasi kokemaan. Jos kolmaskin lapsesi olisi sairas, mitä katkeruudellesi tapahtuisi? Etkö olisi enää katkera, vai lisääntyisikö se mahdollisesti entisestään?