Asumismuodon moninainen ihmeellisyys

Olen varautunut siihen, että suhteeni kestää vuodesta toiseen, jolloin jossain vaiheessa (melko piankin) ajankohtaiseksi tulee asumisasiat. Mutta voihan näitä muutenkin ihan omaksi ilokseen ajatella. Minä olen jostain syystä kovin kiinnostunut asumisasioista, joten pyörittelen niitä mielessäni ihan ajankulukseni, samoin kun katselen myynti-ilmoituksiakin vaikkei mitään muuttoaikeita olisikaan. Tällä hetkellä asun omassa kerrostaloasunnossa, mutta ihan helpolla en ole tätä myymässä, eli ei keskitytä siihen.

Rivitalossa olen asunut ainoastaan pienen hetken vauvana = ei mielipidettä siitä asumismuodosta. Nettikeskusteluja lukeneena olen kuitenkin oppinut, että rivari on yhtä kuin helvetti. Mies on asunut koko elämänsä rivarissa ja kerrostalossa, ja tykkää rivitaloasumisesta. Kiva?

Paritalossa en ole koskaan asunut, omakotitalossa taas lähes koko elämäni. Kerrostaloissa olen nyt viettänyt noin 5 vuotta.

Tulevaisuudessa omakotitalo voisi olla kiva aikamatka takaisin siihen ihanaan omaan rauhaan, mutta omakotitalon kokeneena siihen ei liity minkäänlaista epärealistista magiaa, koska olen itsekin kolannut lumihelvettiä pihalta ja ajanut nurmikkoa, haravoinut lehtiä... Ja siinä on vasta pieni osa omakotitalon työtaakasta.

Jollain tapaa rivitalo ei kyllä kovinkaan paljon houkuta. Eikös se tunnu samalta kuin asuisi kerrostalossa, poislukien mahdolliset ala- ja yläkertalaiset? Kaipaan asumisesta nimenomaan omaa rauhaa ja vapautta, en jatkuvaa toisten huomioon ottamista.