Mitä ajattelisitte jos kuulisitte, että lapsenne koulukiusaaja on suljetulla osastolla?

Ajattelisin, että vihdoinkin kiusaaja on päässyt sinne, minne kuuluukin. Olisin pahoillani lähinnä siitä, ettei ole päätynyt sinne jo vuosia aikaisemmin.

Koska lapsiani ei ole kiusattu, olen ehkä jäävi vastaamaan.

Mutta toivon olevani ihminen, joka ei vahingoniloinen olisi tässäkään tapauksessa toisen vakavasta psyyken sairaudesta. Tuskin olisin kuitenkaan erityisen empaattinenkaan.

Onko teillä tällainen tilanne omalla kohdallanne?

No. Mun lapsellani on diagnosoitu masennus ja ahdistushäiriö koulukiusaamisen seurauksena. Sen aiheutti hänen "paras" kaverinsa, jolla on itsellään vakavia mielenterveysongelmia, oli yhdeksännen luokan kotiopetuksessa.

Olen monesti miettinyt, mitä sille kaverille kuuluu nyt. Kun herättelen lastani aamulla kouluin ja toivon ja jännitän, kykeneekö hän tänään menemään sinne, vai tuleeko taas poissaolo (lapseni on lukiossa), en silti osaa oikein vihata tai olla vahingoniloinen sille kaverillekaan. Hänkin on lapsi, ja sairas lapsi vieläpä. Toivon hänelle paranemista. Ehkä hän jossakin vaiheessa ymmärtää ja toissalta pääsee myös sen ylitse, mitä teki minun lapselleni.

Ja siis kolmonen ei ole ap.

(3)

En olisi empaattinen. Toivoisin että kiusaaja joutuisi maksamaan kiusatun terapiakulut/mahdollisen työkyvyttömyyden vaikka tulevasta perinnöstään.

Vierailija kirjoitti:

No. Mun lapsellani on diagnosoitu masennus ja ahdistushäiriö koulukiusaamisen seurauksena. Sen aiheutti hänen "paras" kaverinsa, jolla on itsellään vakavia mielenterveysongelmia, oli yhdeksännen luokan kotiopetuksessa.

Olen monesti miettinyt, mitä sille kaverille kuuluu nyt. Kun herättelen lastani aamulla kouluin ja toivon ja jännitän, kykeneekö hän tänään menemään sinne, vai tuleeko taas poissaolo (lapseni on lukiossa), en silti osaa oikein vihata tai olla vahingoniloinen sille kaverillekaan. Hänkin on lapsi, ja sairas lapsi vieläpä. Toivon hänelle paranemista. Ehkä hän jossakin vaiheessa ymmärtää ja toissalta pääsee myös sen ylitse, mitä teki minun lapselleni.

Jostakin syystä kiusaaja on usein lapsen "hyvä" kaveri. JOku, jonka kanssa on tuntenut ehkä kauiten, ollut samassa päiväkodissa tai naapurina. Todennäköisesti kiusaqaja vertaa lähellä olevaa kaveria itseensä, kilpailee ystävyyssuhteikka ja pärjäämisellä ja toisaalta myös haluaa omistaa kiusatun. Tuttuun, joka luottaa, pystyy myös käyttämään eniten valtaa. Kun muutkin uskovat niiden kanhden tuttavuuteen, mikä näyttäytyy muiden silmissä siltä, että kiusaajalla on varmasti hyvä syy toiminnalleen: tuntee tapauksen. Ja toisaalta on kaveri eli ei oikeastaan kiusaakaan.

Opettajan ja muiden sopivien henkiläöiden nähden ollaan ylintä ystävää, vaikka samalla saatetaan repiä toinen palasiksi ja järjestää asiat niin, ettei kukaan enää ole kiusatun kanssa, ilman kiusaajan lupaa.

Lähinnä toivon, että mieleltään sairaat lapset ohjattaisiin hoitoon ja sairaalakouluihin hyvissä ajoin: Sekä heidän itsensä että muiden lasten takia. Saisivat apua ja hoitoa, eikä muiden tarvitsisi kärsiä heistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No. Mun lapsellani on diagnosoitu masennus ja ahdistushäiriö koulukiusaamisen seurauksena. Sen aiheutti hänen "paras" kaverinsa, jolla on itsellään vakavia mielenterveysongelmia, oli yhdeksännen luokan kotiopetuksessa.

Olen monesti miettinyt, mitä sille kaverille kuuluu nyt. Kun herättelen lastani aamulla kouluin ja toivon ja jännitän, kykeneekö hän tänään menemään sinne, vai tuleeko taas poissaolo (lapseni on lukiossa), en silti osaa oikein vihata tai olla vahingoniloiunen sille kaverillekaan. Hänkin on lapsi, ja sairas lapsi vieläpä. Toivon hänelle paranemista. Ehkä hän jossakin vaiheessa ymmärtää ja toissalta pääsee myös sen ylitse, mitä teki minun lapselleni.

Jostakin syystä kiusaaja on usein lapsen "hyvä" kaveri. JOku, jonka kanssa on tuntenut ehkä kauiten, ollut samassa päiväkodissa tai naapurina. Todennäköisesti kiusaqaja vertaa lähellä olevaa kaveria itseensä, kilpailee ystävyyssuhteikka ja pärjäämisellä ja toisaalta myös haluaa omistaa kiusatun. Tuttuun, joka luottaa, pystyy myös käyttämään eniten valtaa. Kun muutkin uskovat niiden kanhden tuttavuuteen, mikä näyttäytyy muiden silmissä siltä, että kiusaajalla on varmasti hyvä syy toiminnalleen: tuntee tapauksen. Ja toisaalta on kaveri eli ei oikeastaan kiusaakaan.

Opettajan ja muiden sopivien henkiläöiden nähden ollaan ylintä ystävää, vaikka samalla saatetaan repiä toinen palasiksi ja järjestää asiat niin, ettei kukaan enää ole kiusatun kanssa, ilman kiusaajan lupaa.

Varmaan näin. Ja niinkin, että sen luotetuimman ystävän tekemiset ja sanomiset vahingoittavat pahiten, romahduttavat luottamuksen ihmisiin.

3

Kolmonen, mä ihailen sun kypsyyttä. En ole varma pystyisikö mä itse noin ajattelemaan, jos mun lapselle tehtäisiin jotain noin vakavaa. Järjellä ajatellen se tietty on noin.

Mä lähinnä toivoisin, että toivottavasti ovat hukanneet sen suljetun osaston avaimen, että tyyppi pysyy siellä loppuelämänsä ja ei pääse enää kenenkään kimppuun ikinä. En vaan pysty tuntemaan empatiaa kusipäitä kohtaan, oli minkä ikäinen hyvänsä. Ja mitään karmeita lapsuusmuistoja on turha tuoda esiin, itse kullakin on ollut lapsuudessa karmeaa, eikä se ole antanut mitään oikeutta tehdä muiden elämästä karmeaa.