Onko harvinaista, että kerran elämässä tulee fyysinen yhteenotto teini-ikäisen kanssa?
Oletko itse kokenut oman vanhempasi tai oman teinisi kanssa? Mitä siitä seurasi? Miten tilanne ratkesi?
Kommentit (12)
No veljelleni tuli kerran nyrkkitappelu isän kanssa, kun veli ei saanut jotain. Itse löin äitiä kerran sellasella pahvirullalla päähän, kun kertoi pettäneensä isääni, mutta etten ole enää hänen tyttärensä, jos kerron.
Äidin kanssa meni yli vuodeksi välit poikki, koska tuli kaksi aika pahaa asiaa siinä eli en olisi enää hänen lapsensa ja isän pettäminen loukkasi.
Muutin pois kotoa ja välit korjaantuivat vasta oltuani vuoden ulkomailla.
Me soitettiin poliisi, kun 13-vuotiaalla rupesi olemaan semmoisia elkeitä. Ihan siksi, että tappelemaan ei lapsen kanssa aleta ja että saadaan sossun apu mukaan kuvioihin.
Lapselle tuli hirveä murrosikä ja sen laantumista odotellessa sitten kuljettiin sossussa juttelemassa monta kuukautta. Lopulta pahin uhma laantui itsestään.
Meillä teini löi minua nyrkein kun sain raivarit. Meni kertomaan isälleen ja tehtiin lasu ja rikosilmoitus siitä, kun tukistin takaisin. Aika reilua. On tää nykyaika ihmeellistä! Teini sanoi minun hakanneen hänet!
Lopulta tuli sakkoja molemmille ja kukahan se sitten maksoi? Oikeudenkäyntikulut ja muut.
Jäi sinä vuonna kaikki matkat tekemättä, vaikka riita oli sovittu jo aikapäiviä sitten. Yhteiskunta siinä vaan rahaa sai sitten.
Isä antoi kunnon selkäsaunan kun litsasin koulusta. Tulin kaula syötynä kotiin seuraavana päivänä kun mentiin junalla kaverin kanssa vähän bilettämään toiseen kaupunkiin. Eipä siitä muuta seurannut kuin otin opikseni:)
Potkaisin äitiäni reiteen kerran kun riideltiin.
Hyi helvetti, en ikinä vois lyödä vanhempiani.
N19
Minä, kiltti ja kuuliainen tyttö, olen huitaissut äitiäni kerran jollain kädessäni olleella paidalla tai vastaavalla. Joten sen perusteella voisin uskoa, että joku vastaavanlainen tapahtuma voi olla ihan mahdollinen yhden kerran, mutta jatkuvana ei tietenkään mitenkään normaalia. Siinä tilanteessa vaan mentiin niin pitkälle minulle herkässä asiassa, etten enää sanallisesti pystynyt puolustamaan itseäni syytöksiltä ja huitaisin. Ehkä eniten katumani asia vielä tänäkin päivänä.
En kokenut, eikä kukaan sisaruksistakaan.
Meillä ei myöskään huutoriehuttu, enkä muista että kavereillakaan..
Sellainen tunne, että valtaosalle se teiniaika on melko helppo ja ääripäistä vaan puhutaan paljon.
Vierailija kirjoitti:
Me soitettiin poliisi, kun 13-vuotiaalla rupesi olemaan semmoisia elkeitä. Ihan siksi, että tappelemaan ei lapsen kanssa aleta ja että saadaan sossun apu mukaan kuvioihin.
Lapselle tuli hirveä murrosikä ja sen laantumista odotellessa sitten kuljettiin sossussa juttelemassa monta kuukautta. Lopulta pahin uhma laantui itsestään.
Miksi ihmeessä halusitta viranomaiset sekaantumaan elämäänne?
Onhan se aika harvinaista, jos vain kerran elämässä tapahtuu.
Tappelin isäni kanssa nyrkein useampaankin otteeseen teininä, vuoroin oltiin nenät veressä. Ei niistä käsirysyistä mihinkään ilmoiteltu, ihan hyvissä väleissä ollaan nykyään eikä enää fyysisesti tapella. Oman teinin kanssa ei ole koskaan ollut mitään ongelmia, joten yhteenotoillekaan ole ollut tarvetta.
Löitkö lastasi?