Kannattaako erota vasta kun lapsi on 3-vuotias, tuntuu että olisi liian iso muutos nyt 2-vuotiaalle?
Kenelläkään kokemuksia, faktatietoa, mielipiteitä? Meillä on sellainen tilanne että lapsi on todella kiintynyt isäänsä, ikävöi kovasti työpäivän aikana ja kyselee isänsä perään. Heillä on hyvä ja todella läheinen suhde. Ero taas on välttämättä tulossa, takana puoli vuotta pariterapiaa ja tähän on nyt tultu. Lapsen psyykkisen kehityksen takia olen valmis venyttämään asioita esim vuoden.
Kommentit (9)
Luulen, että se on tuosta eteenpäin ainakin sinne 12-vuotiaaksi lapselle yhtä vaikeaa.
Miten se helpommaksi vuodessa muuttuisi, päinvastoin. Mielummin nyt, 3-vuotias tajuaa ja osaa kaivata enemmän.
Väittäisin että mitä nuorempana sitä parempi. Jos mahdollista, muuttakaa lähelle toisianne, niin lapsi saa olla helpommin molempien vanhempien kanssa.
Kuulostaa karulta mutta mitä pienempi lapsi on erotessa, sen parempi lapsen kannalta. Isompi lapsi on kärsinyt selkeästi enemmän. T. saman kokenut.
Luuletko ap, että lapsen kiintymys isäänsä vähenee iän myötä jolloin eroamisestanne tulisi lapselle helpompaa? Jos luilet, olet erehtynyt pahasti.
Jos kerran motään toivoa ei ole suhteen jatkumisesta niin erotkaa heti ja järjästätte asumisennen niin, että lapsi voi olla vuoroviikoin molempien vanhempien kanssa. Ideaalitapauksesaa lapsi asuu kodissa, jossa vanhemmat asuvat vuoroviikoin. Mutta harva eroava pari tähän valitettavasti jaksaa ryhtyä, on liian työlästä se kodista toiseen seilaaminen. Annetaan mieluummin se seilaaminen lasten tehtäväksi.
Lue Katariina Hakaniemen kirja "Kaksi kotia". Vanhempien avioero lasten kertomana.