Miksi kukaan ei kertonut minulle, että ensimmäinen isänpäivä isän kuoleman jälkeen tulisi olemaan surupäivä?

Ainakin minulla on niin, että kun isäni kuoli kesällä, niin tämä ensimmäinen isänpäivä ilman isää on ollut todella surullinen päivä, varsinkin kun jo aika pitkään ennen tätä päivää joka paikassa tuntui olevan mainoksia, jossa käskettiin muistamaan isää ties millä lahjoilla ja minulle ne toivat mieleen vain sen, että itse en ole voinut omaa isääni muistaa muuten kun viemällä kynttilän hänen haudalleen. Sitten joka paikassa tuntuu olevan näitä onnitteluja, jossa onnitellaan maailman parasta isää ja sekin tuntuu pahalta. Erityisesti tuntuu surulliselta, että isällä olisi ollut tässä kuussa syntymäpäivä ja vielä nimipäiväkin, mutta että hän ei ehtinyt koskaan viettää sitä syntymäpäivää, isänpäivää eikä nimipäivää. Muistisairauden vuoksi hän ei olisi niistä enää varmasti paljon ymmärtänyt, mutta tietenkin olisin käynyt häntä onnittelemassa ja vienyt lahjan ja kortin hänelle.

Tästä seuraavasta tekstistä saattaa tulla aika paljon kakkaa niskaan, mutta vaikka hänen kuolemansa oli jälkikäteen ajatellen odotettavissa, koska hän vain meni huonompaan kuntoon ja että se oli hänelle itselle varmasti helpotus, mutta silti tuntuu pahalta, että häntä ei enää ole enkä näe häntä ainakaan täällä maan päällä enää koskaan. Sekin tuntuu pahalta, että samalla kun on ikävä häntä, niin olen helpottunut hänen itsensä, äitini ja myös itseni takia. Isän takia siksi, että hänen tilansa ei mennyt sentään ihan hirvittävän huonoon kuntoon, että hän pystyi olemaan kotona melkein loppuun asti ja enää hänen ei tarvitse kärsiä kipuja, sairauksia, muistamattomuutta ja muutenkin yhä huonompaa elämää. Äidin takia siksi, että hänen ei tarvitse enää hoitaa yhä huonompaan kuntoon menevää isää ja tehdä aina vain rankempaa hoitotyötä ja omalta osaltani siksi, että minun ei tarvitse enää nähdä isäni jatkuvaa kärsimistä ja huonompaan kuntoon menoa samalla kun olen salaa helpottunut siitä, että minun, äidin ja muiden ihmisten ei tarvitse enää jatkuvasti vastata kerta toisensa jälkeen esiintyviin kysymyksiin esimerkiksi samoista asioista kymmeniä kertoja päivässä.