Lue keskustelun säännöt.
Koiraihmisiä paikalla? Koiranpentu pelkää tiellä kävelemistä.
11.11.2016 |
Meillä 10vkon ikäinen pentu joka muuten on oikein reipas. Tykkää olla ulkona vapaana ja pihalla hihnassa kävelykin onnistuu. Mutta jos yritetään mennä omasta pihasta pois niin laittaa jarrut päälle. Välillä olen saanut sen houkuteltua kävelemään postilaatikolle tai kadun päähän. Mutta silloinkin se välillä vikisee ja riuhtoo hihnassa. Takaisinpäin kotiin juoksee hirveää vauhtia. Jos itse haen postit ja koira on vapaana pihalla se vaan istuu eikä lähde perääni (näköyhteys on koko ajan)
Ollaan koitettu tuota kävelyä myös muualla, sama juttu. Myös esim. vapaana metsässä pelkää, mutta ei niin paljon.
Koira ei ole minun tietääkseni säikähtänyt mitään, mutta auton ääniä se tuntuu säikkyvä välillä. Myös haukkuvaa naapurinkoiraa arasteli, mutta käytiin koiraa tapaamassa ja sai haistella mikä luultavasti auttoi tähän.
Mitenhän asian kanssa kannattaisi järkevästi edetä, ei kuitenkaan voida koko ajan vain omalla pihalla ulkoilla. Tarkoitus ei ole pennun kanssa lenkille lähteä vaan opettaa se kulkemaan nätisti hihnassa erilaisissa paikoissa. Lenkkeilyt tulee sitten myöhemmin.
Kommentit (17)
Pennut nyt on tuollaisia ja pelkäävät uusia asioita ja paikkoja. Eli pieniä lenkkejä lähellä ja omalla "reviirillä" alkuun ja sitten varovasti pidennetään. Meillä oksensi aikanaan kaksi kertaa jännityksestä/pelosta kun mentiin liian kauaksi ja liian nopeasti. Hitaasti totuttelemalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma koirani oli pentuna vähän samanlainen, paitsi ettei uskaltanut ovesta ollenkaan ulos.
Kannattaa kokeilla vaikka sitä, että ottaa osan päiväruuasta mukaan ja kantaa pennun vähän kauemmas kotoa jonnekin rauhalliseen paikkaan lähelle tietä ja antaa ruuan siellä. Vähitellen voi antaa ruokaa lähempänä tien hulinaa ja pentu alkaa tottua ettei ole mitään pelättävää.
Tärkeintä on että olet itse aivan rauhallinen, et kiinnitä häiriötekijöihin mitään huomiota etkä hössötä pennulle. Kannattaa vahtia ihan hengityksen ja askelten tahtia, koirat ovat todella tarkkoja vahtimaan omistajan eleitä.
Myös luotettavasta aikuisesta koirakaverista voi olla apua. Kun pentu näkee, että koira kävelee ilman ongelmia pihasta pois, pentu varmaan menee reippasti perässä.
On aivan normaalia ja menee ohi. Kuten aikaisemmatkin vastaajat sanoivat, totuta sitä hitaasti pienin askelin. Kyllä se sitten jossain vaiheessa lenkkeilisi vaikka maailman ääriin :) Meidän vanhemmalla koiralla auttoi kun oli useampi perheenjäsen mukana lenkillä. Tunsi kai olonsa turvallisemmaksi. Nuorempi koira taas lähti helpommin kun oli se vanhempi koira mukana. Onko teillä joku tuttu ja turvallinen "koirakaveri"? Sellainen voisi rohkaista pentua lähtemään hieman pidemmälle.
Mutta tosiaan tuon ikäinen on vielä todella pieni, joten ei kannata vaatia siltä kovin paljon. Oman pihan tuntumassa pyöriminen riittää vielä hyvin.
Ota pentu ensin sylissä pelottaviin paikkoihin. Eli haet vaik postin pentu sylissä. Se huomaa ettei mitään pelottävää olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missään nimessä et säälittele sitä etkä ota syliin. Eli käytät reipasta ääntä ja olet itse rinta rottingilla, houkutat sitä "Tule tule!" ja nami nenän päälle. Sen pitää itse liikkua sen namin perässä, anna niitä ahkerasti. Reipas kehu kun se tulee kadulle, "hyvä hyvä mennään!". Pian se rohkaistuu ja huomaa, että tämähän on kivaa. Pitkälle ei tarvitse vielä päästä. Se väsähtääkin herkästi, vauvahan se vielä on. Toisaalta, kun se on pentu, ja rokotusohjelma on kesken, ei ole haittaakaan, vaikka pysyttelisitte vielä pari viikkoa omalla pihalla. Kyllä se reipastuu.
Opettele käyttämään ääntäsi. Meillä pelkäsi eka saksanpaimenkoira pentuna kaikenlaista, jos oli keppi tiellä niin se oli pelottava "käärme". Kasvattaja antoi minulle tuon ohjeen, että sääliä ei saa äänestä kuulua, koska silloin koiran pelko vain vahvistuu., vaan itse pitää olla reipas ja peloton esimerkki. Mennään ja otetaan se keppi ja näytetään koiralle, että katso. Se oli hyvä ohje, koirasta tuli melkoinen jokapaikan höylä, joka oli kotonaan niin Helsingin keskustassa kuin erämaajärvellä. Olen sittemmin koiria kasvattanut ja kaikki omat koirat kouluttanut yhteiskuntakelpoisiksi. Ole päättäväinen ja reipas esimerkki.
Pennut ovat joskus tuollaisia. Meillä pentu saa ulkoilla haluamallaan tavalla. Vanhemman koiran perässä tekee sitten kävelylenkkejä. Ei pieni pentu edes tarvitse hihnalenkkejä. Tärkeämpi viedä vaikka sylissä eri paikkoihin ja esim. leikittää siellä. Tässä on toki pieni ero pikkukoirien ja isojen koirien välillä. Isot koirat sopivat mitoiltaan paremmin ihmisten maailmaan jo melko pieninä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No 7.lle sanoisin, että rodusta riippuu myös. Mikä sopii sakemannille parhaiten, ei ole välttämätöntä jollekin toiselle rodulle.
Kyllä äänestä saa kuulua hellyyttä ja sääliäkin, ei se kaikkia koiria pilaa todellakaa =D
Meillä oli samaa ensimmäiset kotiutumisviikot, oli tottunut vasta sisätiloihin ja piti niitä turvallisina. Veti siis hihnassa sekä lähteissä että kun käännyttiin kotiin. Asia ratkesi sillä, että melkein väkisin lenkille ja lyhyitä pätkiä kerrallaan: usein suunnattiin kotia kohti, mutta jos veti, vaihdettiin vähän suuntaa. Oppi, ettei vetämällä pääse, minne haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, onko koirasi rotukoira ja jos, niin mikä rotu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, onko koirasi rotukoira ja jos, niin mikä rotu?
Kiitos kaikille vastauksista.
Koira on kultainennoutaja. Sylissä sitä ei enää kovin kauaa kannella, enkä muutenkaan oikein ole sillä kannalla että pelkoa vahvistetaan syliin ottamalla. Muutaman kerran olen tehnyt niin, että olen kantanut sen postilaatikolle ja sitten kävellen takaisin. Jolloin se vetää hulluna.
Harjoitellaan siis ihan rauhassa ja pieniä matkoja. Herkkuja olen välillä käyttänyt apuna. Tuo koirakaveri idea on hyvä, pitää pyytää kaverin koira käymään.
Nykyisin muuten suositellaan, että toisiin koiriin totuttelu aloitetaan heti eikä vasta sitten kun rotukset on saatu. Kunhan toinen koira on terve ja rokotettu.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, onko koirasi rotukoira ja jos, niin mikä rotu?
Kiitos kaikille vastauksista.
Koira on kultainennoutaja. Sylissä sitä ei enää kovin kauaa kannella, enkä muutenkaan oikein ole sillä kannalla että pelkoa vahvistetaan syliin ottamalla. Muutaman kerran olen tehnyt niin, että olen kantanut sen postilaatikolle ja sitten kävellen takaisin. Jolloin se vetää hulluna.
Harjoitellaan siis ihan rauhassa ja pieniä matkoja. Herkkuja olen välillä käyttänyt apuna. Tuo koirakaveri idea on hyvä, pitää pyytää kaverin koira käymään.
Nykyisin muuten suositellaan, että toisiin koiriin totuttelu aloitetaan heti eikä vasta sitten kun rotukset on saatu. Kunhan toinen koira on terve ja rokotettu.
Ap
Se on ihan ok, mutta kadulla on niitä koiria, joita ei ole rokotettu,haistelemassa pentuasi. Muista se kun liikut rokottamattoman koiran kanssa.
Jos se vetää hulluna, pysähdy. Pysähdy aina heti, kun se vetää. Niin se oppii, että matka jatkuu vasta kun hihna on löysänä. Matkanteko on chaplinmaista, mutta alussa väännetty oppi tuottaa iloa sitten myöhemmin. Peruskoulutuksen voi jo aloittaa, ei-sanan ja esim. istumaan opettamisen ja maahanmenon. Keskittymiskyky on tuon ikäisellä huono, mutta harjoitella voi jo, pienissä erissä ja lopeta aina, kun on vielä kivaa. Sulla on ahne rotu, herkut varmaan kelpaa palkinnoksi ;)
terv. 7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, onko koirasi rotukoira ja jos, niin mikä rotu?
Kiitos kaikille vastauksista.
Koira on kultainennoutaja. Sylissä sitä ei enää kovin kauaa kannella, enkä muutenkaan oikein ole sillä kannalla että pelkoa vahvistetaan syliin ottamalla. Muutaman kerran olen tehnyt niin, että olen kantanut sen postilaatikolle ja sitten kävellen takaisin. Jolloin se vetää hulluna.
Harjoitellaan siis ihan rauhassa ja pieniä matkoja. Herkkuja olen välillä käyttänyt apuna. Tuo koirakaveri idea on hyvä, pitää pyytää kaverin koira käymään.
Nykyisin muuten suositellaan, että toisiin koiriin totuttelu aloitetaan heti eikä vasta sitten kun rotukset on saatu. Kunhan toinen koira on terve ja rokotettu.
ApSe on ihan ok, mutta kadulla on niitä koiria, joita ei ole rokotettu,haistelemassa pentuasi. Muista se kun liikut rokottamattoman koiran kanssa.
Jos se vetää hulluna, pysähdy. Pysähdy aina heti, kun se vetää. Niin se oppii, että matka jatkuu vasta kun hihna on löysänä. Matkanteko on chaplinmaista, mutta alussa väännetty oppi tuottaa iloa sitten myöhemmin. Peruskoulutuksen voi jo aloittaa, ei-sanan ja esim. istumaan opettamisen ja maahanmenon. Keskittymiskyky on tuon ikäisellä huono, mutta harjoitella voi jo, pienissä erissä ja lopeta aina, kun on vielä kivaa. Sulla on ahne rotu, herkut varmaan kelpaa palkinnoksi ;)
terv. 7
Ollaankin tavattu vain muutama tuttu koira. Kun eipä paljon kävelyille olla päästy :D
Joo tuo hihnassa vetämisjuttu pitää opettaa, vaatii kyllä kärsivällisyyttä.
Ahne kun koira on, niin se osaa jo istua, menna maahan ja useimmiten tulee luoksekkin kun kutsuu. Palkinnot kelpaa :) Nopeasti oppiva rotuhan tämä on muutenkin.
Ap
Toi sylissä vieminen uusiin tilanteisiin ei ole säälittelyä. Se on jos nappaaT pennun syliin esim toisen koiran lähestyessä ja alat säälittelemään. Teen aina noin pentujen kanssa ja hyviä koiria on tullut. Menen esim kauppakeskukseen pentu sylissä jne.
Tiellä ei ole hyvä kenenkään kävellä.
Meidän pentu oli ihan samanlainen tuossa iässä. Ikää kun karttui vähän lisää niin rohkaistui ja nyt aikuisena on ihan normaali koira joka nauttii lenkityksistä. Se on vielä pieni vauva ja maailma tuntuu pelittavan isolta, antakaa sille aikaa :)