Pienellä paikkakunnalla asuminen ahdistaa

okei.

Joo sama!rakastan pk seutua juuri siitä syystä!

Onneksi sinulla on toivoa. Pysyttele omissa oloissasi, äläkä vaan puhu kenellekkään siellä, että muutat.

Mä asun Helsingissä ja mua ahdistaa, kun joka puolella on ihmisiä ja asutusta. Ihan joka puolella! Harvassa on paikat, joissa on kotia lähellä isompi rakentamaton luonnontila. En väitä, etteikö Helsingissä ole luontoa. Mutta isommat luonnonalueet ovat tosi harvassa. Kaikkialla on enemmän tai vähemmän asuintaloja, teollisuutta tms.

Ahdistuisin kyllä varmasti pikkukaupungissakin, kun en ole sellaiseen tottunut. Ja haluan silti nähdä uusia naamoja. Joku keskisuuri kaupunki olis varmaan mulle hyvä. Vantaakin on jo paljon viihtyisämpi kuin Helsinki. Siellä on tilaa hengittää ja pääsee äkkiä pakoon ihmisiä, jos haluaa olla omassa rauhassa. Joku siitä pienempi ois sopiva.

Minusta taas oli ihana muuttaa lapsuuden pienelle kotipaikkakunnalle, kaupassa tervehditään ja kysellään puolin ja toisin kuulumiset.

Jos tarvitsen apua tiedän keneltä pyytää, tiedän kuka tekee hommat kunnolla ja kohtuu hintaan, jos en tiedä, tiedän kuka tietää.

Elämäni on niin tylsää ja väritöntä, että siitä ei ole juoruilun aihetta kenellekään ja jos uutta vuotta tai juhannusta vietetään railakkaammin voin kertoa naapurille ja kutsua mukaan tai toisinpäin. Jos lähden matkalle, naapuri seuraa, ettei ylimääräisiä hiippareita ole nurkissa.

Olen aina ohmetellyt näitä paikkakunnan ilmapiiristä ahdistuvia, ilmeisesti ovat jotain erityisen ihmeellisiä, joiden ikkunan takana riittää kurkkijoita.

Niin ahdistaa, mutta täällä ollaan ja pysytään miehen työn vuoksi. Tarkoituksena on hommata pian kakkosasunto kaupungista, jotta pääsee edes lomilla ja viikonloppuisin ihmisten ilmoille.

joo ja kaikki tuijottaa kuin märehtivät lehmät.

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas oli ihana muuttaa lapsuuden pienelle kotipaikkakunnalle, kaupassa tervehditään ja kysellään puolin ja toisin kuulumiset.

Jos tarvitsen apua tiedän keneltä pyytää, tiedän kuka tekee hommat kunnolla ja kohtuu hintaan, jos en tiedä, tiedän kuka tietää.

Elämäni on niin tylsää ja väritöntä, että siitä ei ole juoruilun aihetta kenellekään ja jos uutta vuotta tai juhannusta vietetään railakkaammin voin kertoa naapurille ja kutsua mukaan tai toisinpäin. Jos lähden matkalle, naapuri seuraa, ettei ylimääräisiä hiippareita ole nurkissa.

Olen aina ohmetellyt näitä paikkakunnan ilmapiiristä ahdistuvia, ilmeisesti ovat jotain erityisen ihmeellisiä, joiden ikkunan takana riittää kurkkijoita.

Olen asunut myös pikkupaikkakunnalla, huvittavaa siinä oli se, että minäkin luulin eläväni niin tylsää elämää ettei siitä saa revittyä mitään juoruja. Virhe. Kyllä niitä juttuja näemmä osataan jossain paikoissa oikein tekemällä tehdä! Onneksi asun nykyään isommassa kaupungissa...

Mua ahdisti aikoinaan myös, siksi muutin pois.

Helsingissä on luontoa ja rauhallista merenrantaa vaikka millä mitalla (joku edellä väitti toisin). Esim. Keskuspuistossa saa olla ihan kunnolla metsässä, keskellä kaupunkia.

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas oli ihana muuttaa lapsuuden pienelle kotipaikkakunnalle, kaupassa tervehditään ja kysellään puolin ja toisin kuulumiset.

Jos tarvitsen apua tiedän keneltä pyytää, tiedän kuka tekee hommat kunnolla ja kohtuu hintaan, jos en tiedä, tiedän kuka tietää.

Elämäni on niin tylsää ja väritöntä, että siitä ei ole juoruilun aihetta kenellekään ja jos uutta vuotta tai juhannusta vietetään railakkaammin voin kertoa naapurille ja kutsua mukaan tai toisinpäin. Jos lähden matkalle, naapuri seuraa, ettei ylimääräisiä hiippareita ole nurkissa.

Olen aina ohmetellyt näitä paikkakunnan ilmapiiristä ahdistuvia, ilmeisesti ovat jotain erityisen ihmeellisiä, joiden ikkunan takana riittää kurkkijoita.

"kaupassa tervehditään ja kysellään puolin ja toisin kuulumiset."

Ihan hirveetä tuollainen puolituttuihin törmääminen joka paikassa ja sit pitää vaihtaa kuulumiset jne.

Ja sitten ihmisten mielestä olet suosittu kun asut pienellä paikkakunnalla. No kato mitä tapahtuu kun jätät ne :D Ei paljo hyvää tykkää. 

Ikävä Helsinkiin, mutta mies ei ole vielä ainakaan valmis muuttamaan sinne. Tottunut tietysti tähän takapajulaan. Oma asenteenikin on toki ollut pitkään huono. Ahdistaa osaksi muutaman kyttäävän naapurin takia. Työskentelen kotoa niin juoruavat "etten käy missään ja mulla ei oo omaa elämää"

Täällä vaan ahdistaa. Kytätään, juorutaan.. En pidä sellaisesta tunkemisesta.

Mitä enemmän kiusataan ja juorutaan, sen vähemmän haluan täkäläisten kanssa olla tekemisissä ja käydä missään. Kaupassakaan. Olen ahdistunut ja vihainen. Minulla olisi harrastusmahdollisuuksia ja ystäviä, mutta voin tällä paikkakunnalla niin huonosti ettei kiinnosta sosialisoida pätkääkään!! Varmasti pitäisi hakea apua tällaiseen kasvaneeseen ahdistukseen, mutta en luota edes täkäläiseen hoitoon.. Kaikki tuntee kaikki.

Helsingissä oli vapauttavaa harrastaa, mennä, tulla, pyöriä... Ikävä sinne <3

Täällä aina kytätään kun liikkuu TAI EI LIIKU. Sama se mitä teet tai jätät tekemättä! Voiko luottaa sellaisiin ihmisiin?

Onneksi meillä on miehen kanssa hyvä parisuhde sentään ja välimme ovat kunnossa. Sentään se on hyvin ja kannattaa eteenpäin.

Sama, ei tunnu olevan ihmisillä omaa elämää ollenkaan kun kyylätään ja kytätään vain! Sitten jos et ole massaan hukkuva(kahdella tapaa) hiekkalaatikkomamma niin alkaa ilkeät puheet liikkua. Palvelut on kehnoja, ja harrastus/ vapaa-ajanviettopaikkoja saa etsiä kaukaa naapurikunnasta.

Yltsinpyltsi kirjoitti:

Ikävä Helsinkiin, mutta mies ei ole vielä ainakaan valmis muuttamaan sinne. Tottunut tietysti tähän takapajulaan. Oma asenteenikin on toki ollut pitkään huono. Ahdistaa osaksi muutaman kyttäävän naapurin takia. Työskentelen kotoa niin juoruavat "etten käy missään ja mulla ei oo omaa elämää"

Täällä vaan ahdistaa. Kytätään, juorutaan.. En pidä sellaisesta tunkemisesta.

Mitä enemmän kiusataan ja juorutaan, sen vähemmän haluan täkäläisten kanssa olla tekemisissä ja käydä missään. Kaupassakaan. Olen ahdistunut ja vihainen. Minulla olisi harrastusmahdollisuuksia ja ystäviä, mutta voin tällä paikkakunnalla niin huonosti ettei kiinnosta sosialisoida pätkääkään!! Varmasti pitäisi hakea apua tällaiseen kasvaneeseen ahdistukseen, mutta en luota edes täkäläiseen hoitoon.. Kaikki tuntee kaikki.

Helsingissä oli vapauttavaa harrastaa, mennä, tulla, pyöriä... Ikävä sinne <3

Täällä aina kytätään kun liikkuu TAI EI LIIKU. Sama se mitä teet tai jätät tekemättä! Voiko luottaa sellaisiin ihmisiin?

Onneksi meillä on miehen kanssa hyvä parisuhde sentään ja välimme ovat kunnossa. Sentään se on hyvin ja kannattaa eteenpäin.

Taidat asua ikävä kyllä Knummella, kuulostaa niin tutulta. Onneksi päästiin sieltä pois.

Pikkupaikkakunnat ovat järjestään aika sisäsiittoisia, mikä näkyy paitsi epäluuloisuutena ja kyttäämisenä, niin myös tietynlaisena hengen köyhyytenä. Ne kunnianhimoisimmat ovat usein muuttaneet muualle ja jäljelle jääneet ovat suurimmaksi osaksi niiden kahden keskenään sukupolvien ajan ristiinnaineen suvun jälkeläisiä. Tähän kun vielä lisää alkeelliset vapaa-ajanviettomahdollisuudet ja juuri ja juuri välttämättömät peruspalvelut, niin ei ihme, jos ilmapiiri on hiukan tunkkainen ja ahdistava.

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas oli ihana muuttaa lapsuuden pienelle kotipaikkakunnalle, kaupassa tervehditään ja kysellään puolin ja toisin kuulumiset.

Jos tarvitsen apua tiedän keneltä pyytää, tiedän kuka tekee hommat kunnolla ja kohtuu hintaan, jos en tiedä, tiedän kuka tietää.

Elämäni on niin tylsää ja väritöntä, että siitä ei ole juoruilun aihetta kenellekään ja jos uutta vuotta tai juhannusta vietetään railakkaammin voin kertoa naapurille ja kutsua mukaan tai toisinpäin. Jos lähden matkalle, naapuri seuraa, ettei ylimääräisiä hiippareita ole nurkissa.

Olen aina ohmetellyt näitä paikkakunnan ilmapiiristä ahdistuvia, ilmeisesti ovat jotain erityisen ihmeellisiä, joiden ikkunan takana riittää kurkkijoita.

Juuri näin! Usein olen ajatellut että erehtyvät minun olevan joku harvinainen julkkis. Varmaan paha likinäkö heillä.

Well, meillä Jämsässä kun muukalainen astuu saluunaan, pianonsoitto taukoaa ja kuuluu puisten tuolien rahina lankkulattialla kun kädet siirtyvät revolverien kahvoille ja valmistaudutaan ampumaan...